Miksi lukisit tämän kirjan?

Jokainen ykköstyypin diabeetikko osaa hoitaa tautiaan ainakin välttävästi. Muistat vain pistää perusinsuliinin kerran tai pari päivässä. Arvioit ruokiesi hiilihydraatit edes joten kuten ja pistät ateriainsuliinia niiden mukaan. Sitten vain toivot parasta ja pelkäät pahinta. Ehkä tänään on hyvä päivä ja kuun asento oikea.

Tällä tavalla suurin osa sokerivammaisista hoitaa itseään. Se on tietysti parempi kuin ei mitään. Täysin välinpitämätön ei selviäisi hengissä muutamaa päivää pitempään.

Mutta entä jos haluat pitää itsestäsi parempaa huolta? Esimerkiksi siksi, että vähentäisit lisäsairauksien riskiä mahdollisimman paljon. Tai jo vaikka siksi, että on henkisesti helpompaa tuntea hallitsevansa verensokerinsa. Jos tauti pääsee niskan päälle, käy arki ennen pitkää raskaaksi.

Joudut uusimaan ajatusmaailmasi ja unohtamaan lääkärien höpötykset siitä, mikä on diabeetikolle mahdollista, tarpeellista tai muka turvallista. Esimerkiksi matalan verensokerin riski on aina olemassa, kun tautia hoidetaan insuliinilla. Sitä vaaraa ei poisteta pyrkimällä normaalia korkeampaan pitkäaikaissokeriarvoon.

Mikä sitten on varma tapa välttää liitännäissairaudet? Mikä on sellainen verensokeritaso, mitä elimistö varmuudella sietää vuosikausia?

Totta puhuen en tiedä. Eikä tiedä kukaan muukaan. Sen kuitenkin tiedämme, että terve elimistö pitää verensokerin pääosin välillä 4 – 6 mmol/l. Ruokailujen yhteydessä tuo lukema saattaa käydä noin 8 mmol/l:ssa, mutta tulee sieltä melko nopeati alas.

Senkin tiedämme, että nimenomaan korkealla pysyvä verensokeri on se, joka diabeetikoita ennenaikaisesti hautaan kaataa. Miksi siis ottaa riskiä ja tyytyä tavoitteisaan muuhun kuin verensokerin viitearvoihin?

Tyypillinen vastalause on tietysti se, että liian tiukalla tavoitteella diabeteksen hoito syö liikaa energiaa ja hypoglykemian riski kasvaa liikaa. Kehtaan kuitenkin olla eri mieltä.

Hypoja ei tiettävästi juuri kukaan diabeetikko ole päässyt pakoon. Ainoa varma keino olisi pitää verensokeri kroonisesti niin korkealla, että pelivaraa olisi usean millimoolin verran. Mutta sellainen verensokeritaso tekee elimistössä tuhojaan jo kovin lyhyessäkin ajassa.

Hoidon kuormittavuusväitekin haiskahtaa pahasti olkiukolta. Samalla unohdetaan se, että selittämättömästi korkealle pompannut – ja siellä pysyvä – verensokeri aiheuttaa sekin kasapäin sitä kliseistä itkua ja hammastenkiristelyä.

Epätietoisuus ja selittämättömät verensokerin vaihtelut ovat ne, jotka diabeetikkoa kuormittavat, ei tiukan hoitotasapainon tavoittelu. Tietysti aluksi voi haastavan 4tavoitteen ottaminen tuntua vaikealta, mutta kuten kaikessa muussakin, siihen tottuu. Muistelepa kerto- ja jakolaskujen opettelua ala-asteella. Tuntuiko vaikealta? En miltä ne tuntuvat nyt aikuisena?

Tietysti verensokeri pääsee lipsahtamaan kaikesta huolimatta korkealle tai matalalle silloin tällöin. Hoitovälineissä on niiden loistavasta kehityskaaresta huolimatta paljon parantamisen varaa.

Asenteesi voit kuitenkin korjata jo nyt. Älä mene sieltä missä aita on matalin. Aseta rima korkealle. Kun kurkotat jatkuvasti ylimmälle hyllylle, tuntuvat alempien hyllyjen tavarat olevan helposti käden ulottuvilla.

Äläkä koskaan usko puheita siitä, että jokin tavoite olisi mahdoton saavuttaa.

Tässä kirjassa esittelen joukon omia hyväksi havaitsemiani rutiineja. Keskityn nimenoman konkreettisiin käytännön asioihin – siis niihin, mitä jokainen oikeassa elämässä kohtaa.

Kerron, kuinka itse asiat teen tai tekisin. Jätän sinun päätettäväksesi, sopivatko neuvot omaan arkeesi sellaisenaan tai sovellettuina. Menestyksekäs diabeteksen hoito tarkoittaa nimenomaan sitä, että otat itse vastuun omasta hoidostasi, ja muokkaat saamiasi ohjeita ja vinkkejä juuri itsellesi sopivaan muotoon.

Tämä kirja on kirjoitettu erityisesti niille tyypin 1 diabeetikoille, jotka ovat motivoituneet hoitamaan itseään, mutta eivät ole yrityksistään huolimatta päässeet haluamiinsa tuloksiin.

Lue tämä kirja, jos haluat uutta inspiraatiota tai tuoreita näkökulmia ykköstyypin diabeteksen hoitoon.

Seuraava luku: Kirjoittajasta