4. Jos insuliini ei tuntuisi tehoavan, tekisin näin
Yrittäisin selvittää, mistä moinen tehottomuus voisi johtua:
- Onko insuliini voinut kylmetä tai lämmetä liikaa?
- Tuliko kynästä oikeasti insuliinia ulos vai injektoinko ilmaa?*
- Imeytyykö insuliini epäonnistuneen pistoksen takia liian hitaasti?**
- Voisiko kyse olla siitä, että syömäni hiilihydraatit vaikuttavat insuliinia nopeammin?
- Oliko verensokerini jo valmiiksi niin korkealla, että insuliiniresistenssi voisi vaivata?
- Olenko jännittynyt, hermostunut tai stressaantunut?***
(*) Insuliinikynän mäntää painaessa pitäisi tuntua pieni vastus. Jos nuppi naksahtaa pohjaan vastuksetta, on neulasta todennäköisesti tullut vain ilmaa.
(**) Jos insuliinia ei pistä riittävän syvälle rasvakudokseen, saattaa se tuntua pattina ihon alla ja vaikuttaa odotettua hitaammin.
(***) Kaikenlaiset tunnekuohut saattavat saada stressihormonit liikkeelle. Ne ovat insuliinin vastavaikuttajia, eli nostavat verensokeria. Niiden takia insuliinia joutuu ottamaan tavallista enemmän.
Syystä riippumatta ottaisin seuraavaksi lisää pikainsuliinia. Tietysti varmistaisin, että käyttämäni insuliini ei olisi lämmön tai kylmyyden takia pilaantunut.
Annosta valitessani koittaisin parhaani mukaan arvioida, koska huonosti imeytynyt insuliini alkaisi toden teolla vaikuttaa. Koska joutuisin pistämään ylimääräistä insuliinia, joutuisin myöhemmin varautumaan siihen, että verensokeri laskee yllättäen ja nopeasti.
Miettisin myös, aikoisinko harrastaa liikuntaa tai tehdä jotain ruumiillista työtä, joka voisi alentaa verensokeria, vilkastuttaa verenkiertoa ja näin ollen myös nopeuttaa insuliinin imeytymistä. Ottaisin tämän ja tietysti myös oman herkkyyteni huomioon insuliinin annostelussa.
Tarkkailisin verensokeriani sitä tiheämmin, mitä enemmän ylimääräistä insuliinia olisin pistänyt. Mittaisin vähintään kerran tunnissa, mutta lisäinsuliinin vaikutuksen ollessa suurimmillaan kaksi tai kolmekin kertaa.
Jos verensokerini ei viimeistään tunnin kuluttua näyttäisi minkäänlaista madaltumisen (tai edes nousun pysähtymisen) merkkejä, pistäisin vielä lisää pikainsuliinia. En kuitenkaan aivan yhtä suurta annosta kuin ensimmäisellä kerralla.
Jatkaisin verensokerin mittaamista ja lisäannosten pistämistä niin kauan, kunnes verensokerini kääntyisin laskuun. Mitä pienempiä annoksia pistäsin kerralla, sitä useammin voisin niitä ottaa.
Kun tällä tavoin olisin saanut hyperglykemian taltutettua, jatkaisin verensokerin tarkkailua niin kauan muutaman tunnin ajan, jotta ylimääräisten insuliiniannosten vaikutus ehtisi loppua ja myös siltä varalta, että heikosti imeytynyt insuliini alkaisi yllättäen laskea verensokeria. Pitäisin jotain hiilihydraattipitoista ruokaa tai juomaa käteni ulottuvilla, jotta voisin tarvittaessa loiventaa jyrkästi laskevaa verensokeria.
Seuraava luku: Jos kesä- ja talviaika vaihtuisivat, tekisin näin