19. Jos olisin menossa nukkumaan, tekisin näin

Välttäisin syömästä liian raskasta iltapalaa, jotta ruoan imeytyminen ei pitkittyessään aiheuttaisi ikäviä yllätyksiä, kun olisin jo unessa. Pyrkisin pitämään aterian glykeemisen indeksin kohtuullisen matalana, jotta verensokerini ei nousisi niin herkästi syömisen jälkeen. Koska tarkoitus olisi mennä nukkumaan, en voisi vahtia ja säätää verensokerin tasautumista kovin pitkää aikaa.

Viimeisen kahden tunnin aikana, ennen kuin painaisin pääni tyynyyn, mittaisin kolme tai neljäkin kertaa ja varmistaisin, että verensokeri pysyy sinä aikana mahdollisimman tasaisena. Pienet nousut korjaisin yhdellä tai kahdella yksiköllä pikainsuliinia. Välttäisin sitä suurempia määriä, sillä tarkoitus olisi välttää rajuja verensokerin muutoksia suuntaan tai toiseen.

Mikäli näyttäisi siltä, että verensokerini on laskemassa – vaikka vain hitaasti – korjaisin sitä aavistuksen ylöspäin, ja käyttäisin jotain sellaista hiilihydraattia jota on helppo mitata (esimerkiksi sokeripaloja tai hienoa sokeria).

Juuri ennen silmieni sulkemista mittaisin viimeisen kerran ja varmistaisin, ovatko kaikki iltarutiinit onnistuneet.

Jos en epäilisi perusinsuliiniannoksen sopivuutta, pyrkisin saamaan sokerini noin 4,5 – 5,5 mmol/l:n tuntumaan. Kun perusinsuliinitaso on sopiva, pitäisi aamun paastoarvon olla samaa luokkaa.

Mutta jos en olisikaan varma siitä, onko nykyinen perusinsuliiniannokseni sopiva yötä vasten, tekisin hieman toisin. En tekisi isoja päätöksiä yhden tai kahdenkaan yön perusteella, vaan tarkkailisin tilannetta ainakin puoli viikkoa aina kun tekisin muutoksia perusinsuliinitasoon. Sillä tavoin sulkisin pois sattumat, ja antaisin perusinsuliinin “häntimisen” tasoittua.

Joinakin öinä laittaisin herätyskellon soimaan keskellä yötä, ja tarkistaisin verensokerini silloin. Vertaisin sitä illan lukemaan ja laskisin, kuinka paljon ja millä vauhdilla arvo on muuttunut. Sitten arvioisin, mihin lukemaan päätyisin aamuun mennessä. Jos näyttäisin siltä, että verensokeri on matkalla taivaisiin tai pohjalukemiin, korjaisin tilanteen ottamalla pikainsuliinia tai syömällä.

Jos muutos jo keskellä yötä olisi suuri, säätäisin perusinsuliiniannosta yksikön tai kaksi kerrallaan. Jos taas suuria muutoksia ei olisi, etsisin sopivaa tasapainoa ilta- ja aamusokereihin esimerkiksi erilaisia iltapaloja kokeilemalla tai – jos käyttäisin insuliinikyniä enkä pumppua – perusinsuliinin pistosaikaa vaihtelemalla.

Jos en mielestäni saisi tarpeeksi tietoa siitä mitä yöllä verensokerilleni tapahtuu, pyytäisin hoitopaikastani käyttööni sensoria. Sen avulla voisin tarkastella verensokerini vaihteluja yöllä muutaman minuutin tarkkuudella.

Seuraava luku: Jos olisin menossa punttisalille, tekisin näin