16. Jos olisin menossa baariin, tekisin näin

Varmistaisin ennen kotoa lähtöä, että henkiinjäämispakkaukseni on varmasti mukana: insuliinit, hypoevästä, verensokerimittari varusteineen ja - jos käyttäisin nimenomaan insuliinikyniä - muutama varaneula.

Jos minulla ei vielä olisi all-in-one-tyyppistä mittaria, jossa sekä liuskojen syöttö että lansettilaite on integroitu samoihin kuoriin, harkitsisin vakavasti sellaisen hankkimista, jotta mittaaminen hämärissä ja ahtaissa paikoissa olisi mahdollisimman vaivatonta.

Iltaa istuessani ottaisin aluksi insuliinia juomille normaalisti niiden hiilihydraattipitoisuuden mukaan, mutta muistaisin, että alkoholilla on taipumus madaltaa verensokeria myöhemmin illan aikana. Mieluiten tietenkin mittaisin verensokeria noin kerran tunnissa, mutta silmäilisin mittarini lukemia ainakin pari kertaa illan aikana.

Vaikka joisinkin vain sellaisia juomia, joissa ei hiilihydraatteja ole (esimerkiksi punaviiniä), en silti päästäisi mittauksia unohtumaan. Voisihan nimittäin olla, että päivällisen tai sille pistetyn ateriainsuliinin vaikutus vielä häntisi pitkälle iltaan. Se voisi nostaa tai laskea verensokeria hitaasti mutta salakavalasti.

Loppuillasta, kun pikkuhiljaa alkaisi olla nukkumaanmenon aika, olisin varovainen insuliinin kanssa. Silloin illan aikana nautittu alkoholi voisi jo painaa verensokeria hiljakseen alaspäin, ja koska muutenkin insuliinintarve on iltasella pienimmillään, pitäisi verensokerin laskua varoa erityisen paljon.

Ennen nukkumaanmenoa en välttämättä pizzaa, kebabia tai muuta raskasta, ellei sitten olisi aivan hirveä nälkä. Jos hiukoisi vain vähän, söisin kotona vaikka jogurtin, suklaapatukan tai jotain muuta melko hitaasti imeytyvää hiilihydraattia, joka kompensoisi tuon verensokerin laskun.

Perusinsuliiniannosta voisin joutua pienentämään riippuen siitä, kuinka hilpeässä hiprakassa olisin. Jos kunnon kansalaisen tavoin olisin malttanut pitää juomiseni kohtuullisena, ei minun välttämättä tarvisi muuttaa annosta yön ajaksi lainkaan. Kovassa laitamyötäisessä sen sijaan voisin joutua tiputtamaan annosta noin kolmasosan.

Illan aikana käyttäisin verensokerimittaria aktiivisesti apunani, sillä todennäköisesti hauskanpito vetäisivät huomioni pois insuliinialgebrasta ja hiilihydraattitrigonometriasta, ja hiljakseen hiipivä humala peittäisi takuuvarmasti hypoglykemian oireet. Lukemien seuraaminen sen sijaan olisi helppoa. Mitä tiheämmin uhraisin ajastani puoli minuuttia verensokeritason tarkastamiseen, sitä helpommin pystyisin tulkitsemaan, mihin suuntaan se on matkalla.

Kaaviokuva tämän luvun ohjeista


Seuraava luku: Jos olisin menossa elokuviin, tekisin näin