6. Jos minua jännittäisi tai stressaisi, tekisin näin

Hermostuttavat tilanteet saavat elimistön stressihormonit liikkeelle, ja se taas johtaa verensokerin nousuun. Aina näiden hormonien vaikutusta ei edes tunne kunnolla. Olo saattaa olla ihan normaali tai vain vähän jännittynyt. Mutta juuri silloin verensokerin saattaa sitkeimmin pyrkiä ylös.

Koska itseään ei pysty käskien rauhoittamaan, on ainoa mahdollisuus kompensoida stressihormonien vaikutusta ylimääräisellä insuliinilla.

Jos osaisin odottaa jotain jännittävää tapahtumaa, kuten puheen pitämistä suuren yleisön edessä, olisin sikäli etulyöntiasemassa, että pystyisin jo etukäteen suunnittelemaan insuliiniannosten säätämisen. Ottaisin perusinsuliinia 20 – 30 % normaaliannosta enemmän.

Ylimääräisen annoksen ottamiseen vaikuttaisi se, onko käytössäni Levemir vai Lantus. Pumppua käyttäessäni voisi toki säätää basaalinkorotuksen jo etukäteen.

Jos käyttäisin Levemiriä, pyrkisin ajoittamaan lisäannoksen niin, että se vaikuttaa täydellä tehollaan stressin aiheuttavan tilanteen aikana. Jos siis pitäisin puheen aamulla tai viimeistään aikaisin iltapäivällä, ottaisin lisäannoksen normaalin pistoksen yhteydessä. Jos taas tilaisuus olisi myöhemmin iltapäivällä tai illalla, pistäisin lisäannoksen erikseen muutamaa tuntia ennen sitä.

Jos käyttäsin Lantusta, en ottaisi lisäannosta erikseen, vaan pistäisin tavanomaiseen kerralla suuremman annoksen silloin kun normaalin perusinsuliinin pistän. Koska Lantuksen vaikutus tuntuu monesti säätyvän hitaasti, voisin korottaa annosta pienin askelin jo kaksi tai kolmekin päivää etukäteen. Toisaalta varoisin, ettei tämä korotus aiheuta hypoja yöllä.

Pelkkä perusinsuliiniannoksen kasvatus ei välttämättä riittäisi, vaan voisin joutua kompensoimaan pahinta verensokerin nousua vielä erikseen pikainsuliinilla. Varmistaisin kuitenkin aina mittarilla, onko korjaus todella tarpeen. Samoin tarkkailisin verensokeriani herkeämättä korjauspistoksen jälkeen – tai useiden korjausten välillä. Voisin nimittäin joutua pistämään yllättävän suuria korjauksia, jopa kaksinkertaisia tavanomaiseen korjauksiin verrattuna, ja stressihormonien ja suurien insuliiniannosten yhteisvaikutusta on hyvin vaikea arvioida. Samasta syystä pitäisin mukanani runsaasti hypoeväitä sen varalta, että korjausinsuliini ottaa yhtäkkiä ylivallan verensokeria kohottavista hormoneista.

Jos taas stressaava tilanne tulisi varoittamatta, esimerkiksi omaisen joutuessa onnettomuuteen tai ollessani itse vaarassa, toimisin tietenkin ensisijaisesti tilanteen vaatimalla tavalla. Jos mahdollista, korjaisin korkealle pompannutta verensokeriani maltillisesti pikainsuliinilla. Pyrkisin pikemminkin jarruttaman sen nousua edes vähän kuin estämään nousun kokonaan.

Sitä paitsi stressaava tilanne saattaisi olla ohi jo ennen kuin pikainsuliini ehtisi kunnolla vaikuttamaan. Siksi keskittyisinkin selviämään ensin hermoja raastavasta tilanteesta ja palauttamaan verensokerini oikeisiin lukemiin mahdollisimman pian tilanteen rauhoittumisen jälkeen.

Seuraava luku: Jos nukkuisin aamulla pitkään, tekisin näin