9. Jos olisin epävarma paljonko aion syödä, tekisin näin
Jakaisin ateriainsuliinin ottamisen lähes poikkeuksetta kahteen tai useampaan osaan. Lisää insuliinia on helppo ottaa, mutta jos tuikkaisin vahingossa tilanteeseen nähden liikaa, saattaisin olla pian pulassa.
Koittaisin toki selvittää etukäteen annokseni hiilihydraattipitoisuudeen, jos se vain suinkin olisi mahdollista. Vaikka en tarkkaa lukemaa saisikaan selville, myös suuntaa-antavat arviot olisivat hyödyllisiä. Ehkä kokki ei osaisi arvioida grammoja, mutta kertoa ainakin sen, mitä raaka-aineita ruokaan on käytetty.
Aloittaisin ottamalla 1 – 3 yksikköä riippuen insuliiniherkkyydestäni ja siitä, onko jotain hiilihydraattipistoista varaevästä saatavilla sen varalta, että varsinainen ruoka ei maistukaan. Tämän annoksen pyrkisin ottamaan 5 – 15 minuuttia ennen kuin saisin annoksen eteeni, mutta kuitenkin hieman myöhemmin kuin normaaliolosuhteissa.
Tällä tavoin pyrkisin tasapainottelemaan kahden asian välillä:
- Jos annoksessa on nopeita tai edes kohtuullisen nopeita hiilihydraatteja, on pikainsuliinin ottaminen reilusti etukäteen monesti tarpeellista, jotta verensokeri ei tekisi korkeaa piikkiä 30 - 60 minuutin kuluttua syömisestä.
- Toisaalta taas insuliinin ottaminen etukäteen voi saada verensokerin laskemaan liian alas, jos ateriassa onkin vain niukasti hiilihydraatteja tai ne ovat erittäin hitaasti imeytyviä.
Maisteltuani ruokaa hetken päättäisin, kuinka paljon vielä pistäisin insuliinia. Jos olisin todella epävarma, voisin ottaa insuliinin vasta sen jälkeen, kun olen syönyt.
Koska verensokerin hallinta perustuu usein tilanteiden ennakointiin, joutuisin nyt varautumaan siihen, että verensokerini joko nousee tai laskee liian paljon pian ruokailun jälkeen. Vakavan hypoglykemian välttämiseksi arvioisin ateriainsuliinin hieman alakanttiin, tarkkailisin verensokeriani tiheään ruokailun jälkeisinä tunteina ja tekisin tarvittavia korjauksia.
Seuraava luku: Jos olisin korjaamassa hyperglykemiaa, tekisin näin