7. Jos nukkuisin aamulla pitkään, tekisin näin

Jos tietäisin pistoksen viivästyvän vain korkeintaan tunnin, eikä aamunkoittoilmiö aiheuttaisin merkittävää riesaa, en tekisi mitään erikoisia toimenpiteitä. Illalla siis pistäisin normaaliin aikaan ja aamulla heti herättyäni.

Jos taas nukkuisin kaksi tai kolme tuntia yli tavanomaisen pistosajan, ottaisin sen huomioon jo iltapiikillä ja viivästäisin sen pistämistä noin puolet aamun viiveestä. Siis jos heräisin ottamaan aamun pistoksen kaksi tuntia myöhässä, viivästäisin ilta- annoksen ottamista tunnilla.

Jos aamun pistos viivästyisi vielä enemmän, jakaisin iltapiikin kahtia. Ensimmäisen osan ottaisin kutakuinkin normaaliin aikaa, mutta pistäisin vain 30 – 50 % normaaliannoksesta. Loput pistäisin juuri ennen kuin kävisin nukkumaan. Näiden kahden pistoksen yhteenlaskettu yksikkömäärää voisi myös olla hieman normaaliannosta suurempi.

Ensimmäisen pistoksen tarkoitus olisi lähinnä estää perusinsuliinin vaikutuksen loppuminen kesken kaiken. Toinen ja suurempi osa olisi tavallaan se normaali pistos, vaikkakin selvästi tavallista myöhemmin pistettynä. Mutta koska alla olisi jo jonkin verran perusinsuliinia vaikuttamassa, en pistäisi täyttä annosta vaan vähän vähemmän.

Vaikka ensimmäinen perusinsuliiniosa olisikin hyvinkin pieni, voisin vielä hereillä ollessani kompensoida mahdollista verensokerin nousua pikainsuliinilla, esimerkiksi pistämällä hieman tavallista enemmän iltapalalle (jos sen ajankohta olisi sopiva).

Verensokeriani seuraisin erityisen tarkasti ensimmäisen perusinsuliinipistoksen ja nukkumaanmenon välillä ja varmistaisin, ettei se pääse nousemaan tai laskemaan huomaamattani liikaa. Haluaisin käydä nukkumaan samoilla verensokeriarvoilla kuin minä tahansa muuna päivänä.

Seuraava luku: Jos olisin aloittamassa liikuntaharrastusta, tekisin näin