8. Jos olisin aloittamassa liikuntaharrastusta, tekisin näin
Kertaisin erilaisista diabetesopuksista, kuinka liikunta vaikuttaa verensokeriin ja pohtisin jo etukäteen, paljonko minun tarvisi insuliiniannoksiani säätää. Ottaisin myös verensokerimittarin ahkeraan käyttöön, jotta näkisin, kuinka verensokeri juuri minun tapauksessani käyttäytyy; kirjat ovat kuitenkin teoreettista tietoa ja diabetes on yksilöllinen tauti.
Muistaisin aina ottaa mukaani lenkille mittarin ja hypoeväitä. (Jos menisin uimaan, pitäisin ne ainakin niin lähellä kuin mahdollista; ainakin alkuvaiheessa kävisin säännöllisesti pukuhuoneessa tarkistamassa verensokerin.)
Pyrkisin siihen, ettei minun tarvisi nostaa verensokeria tolkuttoman korkealle. Vähentäisin mieluummin pitkävaikutteisen insuliinin määrää sellaiseksi, ettei verensokeri pyrkisi koko aikaa jyrkästi alaspäin.
Oppikirjoista ja omista kokemuksista huomaisin nopeasti, että liikkumaan lähdössä ensimmäiset 15 – 20 minuuttia ovat kriittisimmät verensokerin kannalta. Jos välttäisin hypon sinä aikana, sujuisi loppulenkkikin todennäköisesti ongelmitta. Siksi koittaisin saada verensokerini pysymään normaalirajoissa ennen lenkille lähtöä, mutta muutamaa minuuttia ennen ulos lähtemistä söisin pienen välipalan, jossa olisi 15 – 20 grammaa hiilihydraatteja. Tällä tavalla kompensoisin verensokerin laskun ensimmäisen vartin aikana.
Jos en olisi ennen harrastanut juurikaan liikuntaa, voisi sen aloittaminen näkyä nopeana perusinsuliinintarpeen pienenemisenä (liikuntaharrastuksen jatkuessa ja kehittyessä muutokset olisivat maltillisempia).
Ensimmäisinä päivinä varautuisin siihen, että yön aikana verensokerini saattaisi laskea yllättävän paljon. Siksi pistäisin perusinsuliinia aluksi mieluummin vähän alakanttiin. Jos paastosokeriarvoni olisivat hieman korkeat, lisäisin seuraavina päivinä perusinsuliinin määrää yksikön tai pari kerrallaan. Ennen tätä kuitenkin varmistaisin, etteivät aamun kohonneet arvot johtuisi reaktiivisesta verensokerin noususta. Jos olisin epävarma, kysyisin hoitopaikastani, saisinko sensorin käyttööni.
Kun liikuntaharrastukseni kehittyisi ja alkaisin tehdä myös raskaita lenkkejä tai harjoituksia, ottaisin huomioon, että verensokeri voi kovan rasituksen seurauksena nousta elimistön erittämien stressihormonien takia. Käyttäisin ahkerasti verensokerimittaria liikunnan jälkeen, ja mahdollisuuksien mukaan myös liikunnan aikana.
Liikunnan ansiosta insuliiniherkkyyteni paranisi, joten perusinsuliinin vähentämisen lisäksi voisin ottaa vähemmän ateriainsuliinia kuin ennen.
En myöskään unohtaisi seurata painoani, koska saattaisin aktiivisemman elämäntavan myötä laihtua. Sekin nimittäin vähentäisi perusinsuliinintarvettani.
Seuraava luku: Jos olisin epävarma paljonko aion syödä, tekisin näin