10. Jos olisin korjaamassa hyperglykemiaa, tekisin näin

Aivan ensimmäiseksi koittaisin pysyä rauhallisena, vaikka kuinka suututtaisi tällainen verensokerin meneminen pieleen ja tekisi mieli kirota niin että naapuritkin sen kuulevat.

Sitten koittaisin muistaa olla maltillinen ja ajatella järkevästi, etten suutuspäissäni tekisi ajattelemattomia korjausliikkeitä.

Jos en olisi jo harjaantunut tekijä korjausliikkeissäni, aloittaisin niiden tekemisen varovasti, jotta välttäisin verensokerin liian laskun tai vuoristoradan.

Pohtisin syitä sille, miksi verensokerini yleensäkin pääsi nousemaan. Arvioinko syömisteni hiilihydraattimäärät pieleen? Onnistuiko pistos kunnolla vai olisiko kyse insuliinin imeytymishäiriöstä? Olisiko verensokeri ollut syystä tai toisesta matkalla ylöspäin jo ennen syömistä, vaikka ennen ateriaa mitattu arvo olisikin ollut ihan hyvä? Ja niin edespäin.

Käyttäisin hetken myös arvioidakseni muutamaa muuta asiaa:

Jos aikaisemmat korjaussarjat olisivat ottaneet tunteja toimiakseen, tai verensokerini olisi yrityksistä huolimatta pysytellyt sitkeästi korkealla, tekisin tällä kertaa paljon rohkeamman korjauksen. Unohtaisin vanhat laskukaavat insuliinin tehosta, koska korkeilla verensokeriarvoilla insuliini saattaa tehota tavallista heikommin.

Ensimmäiseksi varmistaisin, että minulla olisi sokeripitoista mehua tai limsaa tai jotain muuta nopeasti imeytyvää ja helposti nautittavaa hiilihydraattia. Sitten pistäisin pikainsuliinia reilulla kädellä. Jos normaalisti pistäisin yhden yksikön kymmentä hiilihydraattigrammaa kohden, ja verensokerini olisi vaikkapa 15 mmol/l, pistäisin kahdeksan yksikköä pikainsuliinia.

Tietenkin varmistaisin, että voisin rauhassa seurata verensokeriani ainakin seuraavan kolmen tunnin ajan. Pitäisin verensokerimittarin ja limsapullon koko ajan käden ulottuvilla.

Lähtisin myös lyhyelle reippaalle kävelylle, mutta ottaisin silloinkin mukaani varmuuden vuoksi hypoevästä enkä menisi kovin kauas. Lenkin ei tarvisi olla kuin noin 15 minuutin pituinen. Toinen vaihtoehto olisi esimerkiksi tehdä jotain kotitoitä. Pääasia on, etten vain istuisi paikallani.

Mittaisin verensokerini 20 – 30 minuuttia korjausannoksen ottamisen jälkeen. Jos näkyvissä olisi jo laskua, mittailisin taas 20 – 30 minuutin kuluttua uudestaan ja arvioisin, millä nopeudella verensokeri on laskemassa. Ottaisin myös huomioon, että pikainsuliinin tehokkain vaikutus alkaa noin tunnin kuluttua sen ottamisesta.

Koska ottamani insuliiniannos oli laskennallisesti “liian suuri”, alkaisin tasoittaa verensokerin laskua siinä vaiheessa, kun mittari näyttää 5 – 8 mmol/l, ja käyttäisin jotain nopeasti imeytyvää hiilihydraattia. Silloin verensokerini ei ehtisi laskea liian alas, mutta hyperglykemia selättyisi niin nopeasti, ettei se ehtisi jyllätä liikaa tuhojaan elimistössäni. Samalla oloni helpottuisi nopeasti.

Tällaisissa tilanteissa olisin aina todella varovainen. Korjaisin verensokeriani rohkeasti, mutta pitäisi huolen, ettei se pääsisi koskaan laskemaan liikaa. Siksi laittaisin vaikka kellon muistuttamaan mittauksista korjausinsuliinin vaikutuksen ajaksi, etten vahingossakaan unohtaisi niitä.

Kaaviokuva tämän luvun ohjeista


Seuraava luku: Jos olisin korjaamassa hypoglykemiaa, tekisin näin