24. Jos pistäisin vahingossa perusinsuliinin sijaan pikainsuliinia, tekisin näin
Pitäisin pääni kylmänä ja muistaisin, että pikainsuliinin suurin teho alkaa vasta noin tunnin kuluttua pistämisestä. Minulla olisi siis hyvin aikaa toimia.
Oikeastaan tilanne ei välttämättä poikkeaisi yhtään siitä, että aikoisin syödä runsashiilihydraattisen aterian. Jos perusinsuliinipistokseni olisi selvästi suurempi kuin tyypilliset ateriainsuliiniannokseni – esimerkiksi 20 yksikköä – joutuisin tietysti syömään tai juomaan melkoisen suuren annoksen.
Jos olisin erityisen insuliiniherkkä tai en kestäisi matalaa verensokeria kovin hyvin, soittaisin samantien ensiapuun tai jollekin läheiselleni pahimman varalta. Heti seuraavaksi varmistaisin, että kaapeistani löytyy tarpeeksi hiilihydraattipitoista ruokaa ja juomaa. Jos ei löytyisi, säntäisin kauppaan tai vaikka tilaisin lähipizzeriasta kotiinkuljetuksen.
En panikoisi, vaan söisin aluksi jotain kohtuullisella nopeudella imeytyvää hiilihydraattia. Nopeimmat hiilihydraatit, kuten limsat tai karkit, jättäisin hieman myöhemmäksi, pikainsuliinin voimakkaimman vaikutuksen ajaksi. Söisin siis alle reilusti hiilihydraatteja sisältävän “välipalan”. Jälkiruoaksi sitten napostelisin esimerkiksi karkkeja, keksejä, limsaa tai mehua.
En kuitenkaan liioittelisi syömistä, jotta en suotta nostaisi verensokeriani tarpeettoman korkealle. Sen sijaan seuraisin verensokeriani tarkasti pikainsuliinin vaikutuksen ajan seuraavat kolme tai neljä tuntia. Napostelisin lisää välipaloja aina sitä mukaa kun verensokerini tuntuisi laskevan alaspäin.
Valitsisin eväikseni sellaisia ruokia tai herkkuja, joita on helppo syödä ja jotka eivät täytä liikaa. Minunhan olisi pystyttävä syömään insuliinipistoksen mukainen määrä hiilihydraatteja vaikka väkisin.
Kaiken ahmimisen keskellä en kuitenkaan unohtaisi sitä perusinsuliinipistosta, jonka aioin alunperin ottaa. Viivästäisin kuitenkin pistosta vaikka tunnin tai kaksi, koska ylimääräinen ja suuri pikainsuliiniannos pitäisi kokonaisinsuliinitasoni ihan riittävän korkealla jonkin aikaa.
Kun pikainsuliinin vaikutus hiljalleen loppuisi, saattaisin olla korviani myöten täynnä ruokaa ja herkkuja. Mutta enpähän ainakaan tärisisi hypossa.
Seuraava luku: Jos yrittäisin keskittyä, tekisin näin