17. Jos olisin menossa elokuviin, tekisin näin

Ennen elokuvateatteriin menoa söisin normaalisti, ettei kurniva vatsa yllättäisi kesken kaiken. Toisaalta koittaisin olla syömättä liian paljon, ettei teatterin hämärässä tulisi liian raukea olo. Se olisi nimittäin huono aika ruokalevolle.

Syöminen ennen elokuvaa olisi hyödyllistä myös siksi, että täydellä vatsalla tuskin tulisi aivan mahdoton napostelun himo.

Harjoittelisin insuliinikynien tai pumpun käyttämistä hämärässä jo etukäteen, sillä näytöksen aikana en voisi napsaista valoja päälle. En myöskään voisi jättää ottamatta insuliinia, jos aikoisin rouskuttaa hiilihydraattipitoisia herkkuja.

Ennen saliin menemistä mittaisin verensokerini pari kertaa tunnin aikana ja varmistaisin, että se on mahdollisimman hyvissä lukemissa. Jos verensokeri olisi matkalla ylös tai alas, osaisin sen perusteella arvioida, pitääkö insuliinia ottaa elokuvan aikana normaalia enemmän tai vähemmän. Jos herkkusäkissäni olisi karkkeja, popcornia tai jotain muuta nopeasti verensokeriin vaikuttavaa naposteltavaa, ottaisin ensimmäisen insuliiniannoksen jo hyvissä ajoin, ennen kuin salin valot sammuvat.

Elokuvan ajan pitäisin insuliinikynän (tai pumpun säätimen) ja verensokerimittarin sylissäni, jotta pääsisin niihin helposti käsiksi. Mutta jos mittarissani ei olisi näytön taustavalaistusta, en ehkä pystyisi mittaamaan ollenkaan (tai en ainakaan näkisi tulosta). Silloin joutuisin vain arvioimaan insuliiniannokset ja herkuttelun kohdilleen niin hyvin kuin osaisin. Jos käyttäisin insuliinikyniä, voisin jättää kynäneulan sisemmän suojakorkin kokonaan pois elokuvan ajaksi, sillä sitä on hirveän vaikea laittaa paikalleen pimeässä. Silloin en myöskään tökkisi neulaa vahingossa käyttökelvottomaksi.

Jos en olisi hirveän herkkä hypoille, en suotta arkailisi insuliinin pistämisen kanssa, sillä sylissänihän olisi käden ulottuvilla aimo annos makeaa. Toki arvioisin etukäteen, kuinka paljon herkkusäkissäni on yhteensä hiilihydraatteja (irtokarkkipussista ainakin näkee helposti kokonaispainon, josta taas voi arvioida hiilarien osuuden). Ottaisin huomioon myös sen, että en ehkä jaksaisikaan syödä kaikkea. Siksi ottaisin insuliinia pieniä annoksia kerrallaan sitä mukaa kuin herkkuja söisin.

Elokuvan jälkeen mittaisin heti verensokerin huolimatta siitä, pystyinkö elokuvan aikana mittaamaan tai en. Ottaisin huomioon, että veressäni olisi todennäköisesti aktiivista insuliinia, joka voisi herkästi saada verensokerin laskemaan kävelymatkalla kotiin tai bussipysäkille. Toisaalta osa mässäilemistäni karkeista saattaisi olla vielä imeytymättä, jolloin verensokeri saattaisi myös nousta hetken päästä.

Jos verensokerini olisi päässyt lipsahtamaan elokuvan aikana korkealle, koittaisin korjata sen ripeästi takaisin säädyllisiin lukemiin. Käyttäisin mahdollista kävelymatkaa hyödykseni verensokerin laskemisessa.

Seuraava luku: Jos olisin menossa kahvilaan, tekisin näin