2. Jos en olisi varma, muistinko pistää perusinsuliinin, tekisin näin

Kun tällainen aavistus hiipisi mieleeni, lopettaisin hetkeksi sen mitä olen tekemässä ja miettisin ja muistelisin hetken. Kävisin mielessäni läpi tapahtumia siltä ajalta, jolloin kellon mukaan minun olisi pitänyt insuliinini pistää.

Päivällä tilanne olisi sikäli helpompi, että pystyisin seuraamaan verensokeriani. Jos tosiaan olisin unohtanut pistoksen enkä pistäisi uutta annosta, nousisi verensokerini selkeästi viimeistään muutama tunti normaalin pistosajan jälkeen. Silloin voisin korjata tilanteen pistämällä hieman normaalia annosta vähemmän. Kompensoisin myös pikainsuliinilla verensokerin nousua kunnes perusinsuliini alkaisi vaikuttaa.

Toisaalta jos haluaisin pistää varmuuden vuoksi, pistäisin 30 – 70 % tavanomaisesta perusinsuliinimäärästä. Seuraisin verensokeriani joka tapauksessa tarkasti päivän mittaan.

Jos tosiaan olisin unohtanut normaaliin aikaan pistämisen, olisi tämä pistos vain myöhässä otettu ja liian pieni annos normaaliin nähden. Veresokerini todennäköisesti nousisi helposti syömisen jälkeen ja pyrkisi hiljakseen ylöspäin ateroiden välillä. Kompensoisin tämän pienillä pikainsuliiniannoksilla aina silloin, kun verensokeri olisi liian korkealla.

Jos taas olisin pistänyt ylimääräisen annoksen (siis 1,5 – 2 x normaalinnos), näkyisi se tavallista herkempänä verensokerin laskuna aterioiden jälkeen ja liikkuessa. Tämänkin voisin kompensoida pistämällä aterioiden yhteydessä vähemmän pikainsuliinia ja syömällä välipaloja tarpeen mukaan.

Koska perusinsuliinin vaikutus jakautuu tasaisesti 12 – 24 tunnin ajaksi, ei mitään jyrkkää verensokerin laskua todennäköisesti tarvisi kuitenkaan pelätä. Illalla ja yöllä tilanne olisi sikäli hankalampi, että nukkumisen takia verensokeria on vaikea seurata. Toki voisin uhrata yöuneni ja heräillä kerran tai pari yön aikana mittaamaan verensokerini.

Kaiken kaikkiaan tekisin samankaltaisia varotoimenpiteitä myös yöllä kuin tekisin päivälläkin. En jättäisi pistämättä, jos olisin vähänkään epävarma, muistinko pistää normaaliaikaan. Sen sijaan pistäisin edes jonkin verran (30 – 50 % normaaliannoksesta), jotta varmistaisin, ettei perusinsuliiin vaikutus pääse tyystin loppumaan kesken yön. Jos pelkäisin hypoa, nostaisin verensokerin nukkumaanmennessä vähän tavallista korkeammalle (mutta vain vähän, en yli 10 mmol/l).

Varmuuden vuoksi voisin herätä keskellä yötä mittaamaan ja tekemään mahdollisia korjausliikkeitä. Aamulla herätessäni mittaisin verensokerini tietysti heti, kun saisin silmäni auki, ja katsoisin kuinka hyvin illan arviointini onnistui.

Kaaviokuva tämän luvun ohjeista


Seuraava luku: Jos haluaisin pysäyttää vuoristoradan, tekisin näin