14. Jos olisin liikkunut rankasti, tekisin näin

Liikuntaa seuraavan viiden-kuuden tunnin aikana käyttäisin pikainsuliinia varoen, sillä väsyneet lihakset täyttävät hiilihydraattivarastojaan sinä aikana ahnaasti. Siksi ottaisin 30 – 50 % pienempiä annoksia kuin normaalisti. Viimeistään seitsemän tunnin jälkeen voisin jo ottaa kutakuinkin normaaliannoksia.

Ottaisin selvää, miten tällainen poikkeuksellisen raskas liikunta vaikuttaa insuliinintarpeeseeni suorituksen jälkeen. Perinteisen hoito-ohjeen mukaan insuliinimääriä pitäisi vähentää herkkyyden parantumisen myötä, mutta rankan liikunnan jälkeen tilanne voi hieman epäloogisen kuuloisesti olla myös toisin päin. Voisin siis joutua ottamaan enemmän perusinsuliinia kuin normaalisti.

Jos olisin vasta aloittanut tällaisen raskaan liikunnan, olettaisin varmuuden vuoksi, että perusinsuliiniannosta pitäisi pienentää ja tarkastelisin verensokeriani seuraavana aamuna. Jos se olisi selkeästi koholla (reilusti yli 10 mmol/l) ja olisin varma, ettei kyse ole reaktiivisesta noususta tai voimakkaasta aamunkoittoilmiöstä, tietäisin jatkossa vähentämisen sijaan lisätä perusinsuliinin määrää raskaan liikunnan jälkeen.

Mistä moinen epäloogisuus sitten johtuu? Siihen on vaikea antaa täsmällistä vastausta, mutta kokemusten perusteella voin arvailla jotain. Rankka urheilusuoritus aiheuttaa elimistössä melkoisen stressireaktion. Hormonit jylläävät ja lihasten mikrovaurioiden korjaus alkaa levossa. Vaikka liikunta parantaakin insuliiniherkkyyttä, tapahtuu elimistössä rankan liikunnan seurauksena jotain, joka saa vanhat säännöt insuliinin annostuksesta päälaelleen. Sen huomaa seuraavana aamuna herätessä: lihaksia kolottaa ja verensokeri on pilvissä, vaikka lukemat eivät olisi yöllä käyneet lähelläkään hyporajaa.

Jos insuliinintarpeeni tosiaan nousisi rankan liikunnan jälkeen pariksi päiväksi, ottaisin liikuntapäivän iltana 25 – 50 % isomman perusinsuliiannoksen kuin normaalisti. Aamun annosta kasvattaisin 10 – 20 prosentilla. Seuraavan kahden päivän aikana laskisin annoksen portaittain normaalitasolle.

Sokkona en tietenkään toimisi. Sen lisäksi, että koittaisin jo liikunnan aikana mitata verensokeriani ainakin kerran tunnissa, jatkaisin tarkkailua liikuntaa seuraavan muutaman tunnin ajan erityisen tarkasti. Kirjaisin mittaustulokset, syömäni hiilihydraattimäärät ja ottamani insuliiniannokset ylös, jotta voisin myöhemmin tarkastella niitä ja ottaa oppia niistä seuraavaa rankkaa urheilusuoritusta ajatellen.

Käyttäisin mittaria ahkerasti siitäkin syystä, että parantuneesta insuliiniherkkyydestä huolimatta on usein kovin helppo ottaa vahingossa vanhasta muistista tilanteeseen nähden liian isoja insuliiniannoksia – varsinkin silloin, kun on urheilusuorituksen jälkeen väsynyt, ja ajatukset ovat jo unten mailla.

Seuraava luku: Jos olisin lähdössä lenkille, tekisin näin