1. Jos aamunkoittoilmiö vaivaisi, tekisin näin
En oikeastaan tarkastelisi pelkästään aamun tilannetta, sillä jo edellisen illan ja yön tapahtumat vaikuttavat paastoarvoihin ja verensokerin käyttäytymiseen aamun aikana.
Mittaisin verensokerini heti ensimmäisenä askareena sen jälkeen, kun saisin unihiekkaiset silmäni aamulla auki. Tekisin tästä itselleni sellaisen rutiinin, että koko operaatio tulisi suoraan selkärangasta, ja se hoituisi vaikka kuinka herätessä nukuttaisi ja olisi silmät ristissä. Jos vapaapäivien aamuina heräisin aikaisin, mutta haluaisin torkkua vielä jonkin aikaa, mittaisin kuitenkin jo kun herään ensimmäisen kerran. Toisen aamumittauksen tekisin kun todella ponkaisisin vuoteesta ylös.
Jos olisin havainnut, että verensokerini alkaa nousta voimakkaasti heti heräämisen jälkeen, tai että oloni on monesti aamupalan jälkeen ollut hyperimäisen tunkkainen, ottaisin pian herättyäni 1 – 2 yksikköä pikainsuliinia, vaikka aikoisinkin syödä vasta vähän myöhemmin (esimerkiksi puolen tunnin tai tunnin päästä). Tällä tavoin taittaisin tuon voimakkaan aamunkoitoilmiöstä johtuvat nousun, ja verensokerini liikehtisi hieman rauhallisemmin siinä vaiheessa, kun alan syödä. Jos aamupalani viivästyisi paljon, varmistaisin tietysti, ettei verensokerini kuitenkaan käänny äkilliseen laskuun tuon insuliiniannoksen takia.
Poikkeuksen tähän rutiiniin tekisin silloin, kun paastosokerini olisi liian matala tai aivan normaalin alarajoilla (korkeintaan 4,5 mmol/l). Silloin odottaisin jonkin aikaa ja tarkistaisin, onko verensokeri kääntymässä nousuun juuri sinä aamuna.
Aamupalan ateriainsuliinin mitoittaisin ja ajoittaisin normaalisti sen hiilihydraattimäärän ja niiden imeytymisnopeuden mukaan. Jos aamupalan glykeeminen kuorma olisi suuri, pistäisin jo hyvissä ajoin ennakkoon, 10 – 20 minuuttia ennen syömistä. Ottaisin tässä kuitenkin huomioon tuon aikaisemman insuliiniannoksen.
Koska aamuisin verensokeri tuppaa nousemaan kovin herkästi ja pikainsuliinia joutuu käyttämään hieman enemmän kuin muihin aikoihin päivästä, joutuisin hiomaan aamurutiinejani varovasti. En pistäisi suin päin ajattelemattomia määriä insuliinia, vaan ottaisin verensokerini liikkeistä selvää useilla mittauksilla. Jos olisin vasta alkanut etsiä ratkaisuja aamuiseen verensokerini kohoamiseen, saattaisin mitata viisikin kertaa aamupäivän aikana.
Mikäli minulla olisi tapana syödä vähähiilihydraattisia aamupaloja, olisin toki maltillinen insuliinin pistämisen kanssa ja etsisin sopivat annokset varovasti.
Jos verensokerini aamunousu olisi toistuvasti erittäin voimakas, varmistaisin, että edellisenä iltana otettu perusinsuliiniannos olisi sopiva. Jos verensokerini olisi laskenut yön aikana liian alas, voisi aamun nousu nimittäin johtua aamunkoittoilmiön lisäksi reaktiivisesta noususta.
Seuraava luku: Jos en olisi varma, muistinko pistää perusinsuliinin, tekisin näin