3. Jos haluaisin pysäyttää vuoristoradan, tekisin näin
Aivan ensimmäiseksi rauhoittuisin, hengittäisin syvään ja päättäisin olla tekemättä hätiköityjä päätöksiä.
Ennen jokaista korjausliikettä pysähtyisin hetkeksi miettimään, onko se todella tarpeen. Pistänkö lisää insuliinia vai onko vanhaa annosta vielä riittävästi jäljellä vaikuttamassa? Verensokeri on hieman alhaalla, mutta imeytyvätkö äskeisen välipalan hiilihydraatit riittävän nopeasti ja en siksi söisikään lisää?
Ottaisin verensokerimittarin tehokäyttöön. Yksittäisten mittausten sijaan mittaisin kaksi kertaa noin 15 - 20 minuutin välein, jotta näkisin sekä verensokerin suunnan että nopeuden, jolla se nousee tai laskee. Se auttaisi minua arvioimaan paremmin, pitäisikö lukemaa korjata ja jos pitäisi, kuinka suurella insuliini- tai hiilihydraattiannoksella.
Jos olisin jo tehnyt toistuvia korjauksia, en ehkä enää pysyisi perillä siitä, mikä niistä vaikuttaa milläkin nopeudella ja kuinka kauan. Jos olisin pistänyt insuliinia vähän aikaisemmin, en pistäisi uutta annosta ellei olisi aivan pakko. Sen sijaan lähtisin vaikka kävelylle ja katsoisin, laskisiko se korkeaa verensokeria tarpeeksi. Matalaa verensokeria en korjaisi ahmimalla mitä tahansa, vaan söisin jotain sellaista, jonka hiilihydraattimäärän pystyisin laskemaan todella tarkasti.
Välttäisin parhaani mukaan tilanteita, jotka voivat vaikuttaa odottamattomasti tai nopeasti verensokeriin seuraavien muutaman tunnin aikana:
- lenkkeilyä tai ruumiillisia kotitöitä (pl. edellä mainittu lyhyt kävelylenkki tai vastaava korkean verensokerin laskemiseksi)
- punttisalitreeniä
- kodinhoitoa
- tuhtien aterioiden syöntiä
- stressiä (vuoristoradasta huolimatta koittaisin olla hermostumatta muistuttaisin itselleni, että kyse on vain väliaikaisesta tilanteesta) ja
- karkkien, mehujen, limsojen ja muiden nopeasti imeytyvien hiilihydraattien syömistä ja juomista (paitsi pieninä annoksina matalan verensokerin korjaamiseksi)
Verensokeria mittaisin säännöllisin väliajoin ja aina silloin, kun olisin vähänkin epävarma asiasta. Jyrkimmässä ylä- tai alamäessä voisin mitata jopa kymmenen minuutin välein.
Jos olisin niin hankalassa tilanteessa, etten kunnolla pystyisi mittailemaan tai hypoevästä ei olisi riittävästi käsillä, pyrkisin ensisijaisesti välttämään verensokerin laskemisen liian alas. Antaisin sen vaikka kohota hieman liian korkealle, jos tietäisin, että viimeistään tunnin päästä olisi rauhallisempaa ja voisin syynätä sokereita tarkemmin. Koittaisin kuitenkin jarruttaa ylös pyrkivää verensokeria edes vähän, jotta myöhempi korjailu olisi helpompaa.
Seuraava luku: Jos insuliini ei tuntuisi tehoavan, tekisin näin