Kehitä hoitorutiinejasi jatkuvasti, osa 2

Miten itse olen vienyt omahoitoani parempaan suuntaan?

SnaPsi Сталкер / CC BY-NC-ND 2.0

Edellisessä osassa puhuin yleisellä tasolla siitä, kuinka tärkeää on, että diabeetikko pyrkii jatkuvasti kehittämään omahoitoaan entistä paremmaksi. Tällä kertaa kerron muutaman konkreettisen esimerkin, mitä olen itse tehnyt.

1. Lisäsin verensokerimittausten määrää

Joskus muinoin pyrin pitämään verensokerimittausten määrän minimissä. Koin ikään kuin ylpeyttä siitä, että en “tarvinnut” mittauksia, ja sokeritasapainoni pysyi silti kohtuullisen hyvissä lukemissa. Siis ainakin HbA1c:llä mitattuna – mistäpä minä tietäisin, mitä päivittäinen verensokerivaihtelu sitten oli.

Mutta vuonna 2011 tuli tilanne, jolloin olin täysin ihmeissäni verensokeri liikkeistä. Kun asiat eivät tuntuneet toimivan kuten teorian mukaan niiden olisi pitänyt toimia, aloin selvitellä syitä lisäämällä verensokerimittausten määrää.

Kun aikasemmin olin mitannut vasta kaksi tuntia syömisen jälkeen, teinkin ensimmäisen mittauksen jo tunnin jälkeen. Ongelmani oli aterianjälkeiset korkeat sokerit. Tihentämällä mittauksia halusin selvittää, nousiko verensokeri jo pian syömisen jälkeen vai vasta vähän ennen tuota kahden tunnin mittausta.

Huomasin hyvin nopeasti tiheän verensokerin mittaamisen hyödyt, ja tein niistä normaalin rutiinin. Myöhemmin yksittäiset sormenpäämittaukset vaihtuivat sensorointiin, joka edelleen lisäsi verensokerin seuraamisen tarkkuutta.

2. Kokeilin perusinsuliinin annostelun muutoksia

Miten perusinsuliinipistoksen siirtäminen illasta aamuun vaikuttaa sen toimintaan? Voisiko Lantusta pistää yhden pistoksen sijaan kaksi kertaa päivässä?

Näitä keinoja mietin ja kokeilin. Joskus on nimittäin hyödyllistä miettiä vanhoja tottumuksia uusiksi. Se että jokin hoitorutiini on toiminut ennen, ei välttämättä tarkoita, että se toimisi aina yhtä hyvin. Puhumattakaan siitä, että monella diabeetikolla ei ehkä ole mitään hajua, miksi he pistävät perusinsuliininsa juuri silloin kuin pistävät.

Näillä omilla kokeiluillani hain ratkaisua yön ja aamun verensokerin ongelmiin. Huomasin kahden pistoksen taktiikan Lantuksella varsin hyödyttömäksi, eikä pistosajankohdankaan vaihtamisella ollut juurikaan vaikutusta. Lopulta paras ratkaisu löytyi vaihtamalla Lantus Levemiriin.

3. Aloin korjata korkeita sokereita ylisuurilla insuliiniannoksilla

Jos verensokeri on päässyt koskealle, täytyy se saada takaisin normaalilukemiin mahdollisimman nopeasti. Ei siksi, että lyhytaikainen hyperglykemia aiheuttaisi merkittäviä terveysongelmia, vaan ihan oman olon vuoksi. Korkea verensokeri kun tekee olon epämiellyttäväksi ja nuutuneeksi.

Ongelma on siinä, että nykyiset pikainsuliinit ovat tajuttoman hitaita. Tyypillinen vaikutusaika niillä on neljä tuntia. Tämä tarkoitaa sitä, että verensokerin palaamista oikeisiin lukemiin pitäisi odottaa tuo aika. Liian hidasta minun mielestäni.

Siispä aloin pohtia, miten kävisi, jos verensokerini olisi esimerkiksi 16 mmol/l ja pistäisin 4 yksikköä:

  • 1,5 - 2 tunnin jälkeen veresokerini olisi 12 mmol/l.
  • Neljän tunnin jälkeen verensokerini olisi 8 mmol/l.

Vaikka insuliinin työ olisi siis vielä kesken, olisi tilanne kuitenkin parantunut jo huomattavasti.

Sitten päähäni pälkähti hullu ajatus: mitä jos tuplaisin korjausinsuliinin määrän, eli pistäsinkin 8 yksikkö sokerin ollessa 16 mmol/l? Silloin kävisi näin:

  • 1,5 - 2 tunnin jälkeen verensokerini olisi 8 mmol/l.
  • Neljän tunnin jälkeen verensokerini olisi… öh… 0 mmol/l.

Tämä kuulosti jo paremmalta – puolittaisin tunkkaisen olon keston pariin tuntiin. Tietysti tämä menetelmä vaatisi sen, että verensokerin laskeminen liian alas pitäisi estää. Tämä onnistuisi jollain välipalalla. Hyvällä säkällä normaali ruokailuaika osuisi juuri siihen hetken, kun verensokeri on laskemassa normaalin alarajoille.

Tätä menetelmää käytin pitkään, ja huomasin sen hyvin toimivaksi. Ongelmaksi tuli se, että verensokerin laskun loiventaminen vaati usein ylimääräistä napostelua, eli tulin napsineeksi usein ylimääräisiä kaloreita. Tämä teki painonhallinnan välillä vaikeaksi. Eikä sekään erityisen terveellistä ollut, että nuo naposteltavat olivat usein hyvinkin sokeripitoisia.

Oli siis aika keksiä jokin pieni parannus tähän.

4. Aloin hyödyntää liikuntaa hyperglykemian korjaamisessa

Monet diabeetikot tuskastelevat, että liikunta saa niin äkillisesti verensokerin laskemaan. Itse aloin käyttää tätä ilmiötä hyödykseni, kun verensokerini kaipasikin laskemista.

Jos verensokeri jo reilusti päälle kymmenessä millimoolissa, ei pelkkä liikunta yksinään ole kovin tehokas keino sen laskemiseen. Mutta se tehostaa mukavasti insuliinin vaikutusta.

Sopiva määrä korjausinsuliinia ja pieni kävelylenkki osoittautui oikein hyväksi yhdistelmäksi. Sain korjattua korkeita verensokereita yhtä nopeasti kuin ylisuurella korjausannoksellakin. Ylimääräisen napostelun tarve sen sijaan väheni.


Nämä yksittäiset esimerkit olivat vain pieni osa siitä, miltä kaikkea hoitorutiineissani on muuttunut vuosien varrella. Oleellista kuitenkin on jatkuva kehittyminen parempaan suuntaan ja se, että yksittäisen muutokseen ei tarvitse tehdä hoidosta kertaheitolla täydellistä – jos se on edes vähän parempi kuin vanha tapa, on muutos tekemisen arvoinen.