Mika HauloSaturday 21.10.2017
Surkea diabeteshoitaja on parasta mitä minulle on sattunut
Vuosi 2011 opetti minut itsenäiseksi diabetekseni kanssa
Olin töissä ohjelmistoyrityksessä, jossa ensimmäinen komennukseni oli mennä asiakkaan tiloihin selvittämään muutamia ongelmia heidän järjestelmissään. Periaatteessa kyse oli siis henkilövuokrauksesta.
Työolot olivat surkeat. Koska toimistotilat olivat täynnä, istutettiin minut tehdashallin puolelle. Työpisteeni yläpuolella oli ilmastointihormi, josta virtasi kylmää ilmaa niskaani. Halli oli meluisa ja kaikui. Työvälineiden laatu oli vähän mitä oli.
Asiat eivät sujuneet tuossa paikassa ihan mallikkaasti loppuun asti. Yksityiskohdat eivät ole tämän postauksen kannalta oleellisia, mutta tilanne hermostutti minua kovasti. Tai no, sanotaan nyt suoraan: minua vitutti suunnattomasti. Taustalla kaihersi myös edellisen työpaikan lopun ajan menosta suuhun jäänyt paskan maku.
Kaikki tämä heijastui myös omahoitoni sujuvuuteen ja verensokeritasoon, joka tuntui vähän joka mittauksella olevan jossain 15 mmol tuntumassa. Ei auttanut korjausinsuliini eikä mikään.
Soittelin diabeteshoitajalle, joka tietysti yritti parhaansa mukaan auttaa. Mutta neuvot olivat yhtä tyhjän kanssa. Tuntui lähinnä siltä, että hoitaja ei osannut soveltaa oppejaan käytäntöön. Ja jos verensokeri ei asettunut kohdilleen niillä perinteisellä ohjeilla – “laske hiilarit ja pistä niiden mukaan” – niin vianhan täytyi ilman muuta olla diabeetikossa itsessään, ei suinkaan hoito-ohjeissa.
Kun parista puhelusta oli jäänyt käteen vain tyhjä arpa, aloin selvitellä itse asioita. Opin aamunkoittoilmiöstä ja hormonien vaikutuksesta ylipäänsä sokeriaineenvaihduntaan. Sellaista tietoa tuntui olevan paljon, mitä yksikään diabeteslääkäri tai -hoitaja ei ollut koskaan ottanut puheeksi.
Mitä enemmän tätä asiaa opiskelin, sitä loogisemmalta oman verensokerin heittelyt alkoivat kuulostaa ja niille alkoi hiljalleen löytyä järjeekäypiä syitä.
Pieni onnistumisen kipinä sytytti lopulta suuren uteliaisuuden. Sen seurauksena reilusti kohonnut HbA1c-arvoni palautui ensin lähtölukemiinsa ja edelleen prosenttiyksikköä alemmas siitä, mitä se oli vuosikausia ollut.
Joten kiitos surkea diabeteshoitajani vuosien takaa, jonka nimeä en joko onneksi tai valitettavasti enää muista. Sinä sait minut sisuuntumaan ja sytytit sisälläni palavan halun hoitaa itse itseni kuntoon. Ilman surkeita neuvojasi en osaisi tänä päivänä hoitaa diabetestani paremmin kuin koskaan ennen.