Mika Haulo
Saturday 01.06.2019

Liika diabetesaktiivisuus uuvutti minut

Aloin muutama vuosi sitten olla aika aktiivinen monessa erilaisessa diabetestoiminnassa. Sen lisäksi että kirjoitin tätä blogia ja kehitin Sokeriseuranta-verkkopalvelua, seurasin aktiivisesti Facebookin diabetesryhmiä, olin mukana Deeblogi-yhteisössä, tein artikkeleita Diabetes-lehteen ja harrastin yhdistystoimintaa – tulipahan siinä jopa perustettua yksi uusi diabetesyhdistyskin.

Aluksi kaikki oli uutta, hienoa ja mukavaa. Yhteisöllisyys tuntui mahtavalta. Internet mahdollisti sen, että diabeetikot ympäri maata pystyivät olemaan yhteyksissä toisiinsa. Mahdollisuudet toiminnalle ja vaikuttamiselle tuntuivat rajattomilta.

Mutta jossain vaiheessa hauskuus alkoi salakavalasti kääntyä uupumukseksi. Aina herätessäni ensimmäinen ajatus oli tarkistaa Facebook-ryhmien uudet postaukset. Mitä isommaksi ryhmät alkoivat kasvaa, sitä enemmän uutta luettavaa aina oli.

Pahimmillaan silmissäni vilisi satoja uusia viestejä parin minuutin sisällä heräämisestä. Se on aikamoinen kasa ärsykkeitä. Jossain vaiheessa huomasin olevani yhtä väsynyt kuin iltaisin kun vihdoin olin saanut viestitulvan kahlattua läpi. Sellainen oli aika paska alku päivälle.

Oma lukunsa oli tietysti yhdistystouhut. Olin hallituksen jäsen, joten minulla oli aivan oikea vastuurooli asioista, toiminnan kehittymisestä ja yhdistyksen varoista. Minulla ei ollut aikaisempaa kokemusta yhdistyksen pyörittämisestä, joten asiat eivät sujuneet rutiinilla, vaan niihin piti panostaa ja keskittyä ihan ajatuksen kanssa.

Ennen pitkää tilanne johti siihen, että minulla ei ollut enää aikaa tai energiaa alkuperäisiin harrastuksiini, esimerkiksi pyöräilyyn. Kaikki pyöri diabetesasioiden ympärillä.

Näin jälkeenpäin ajatellen tilanne oli ärtynyt äärimmäisen typeräksi. Hittoako menin tunkemaan itseäni ihan joka asiaan. Olin joko liian huomionkipeä, tai sitten yritin löytää jotain merkityksellistä tekemistä liian monesta paikasta yhtä aikaa.

Vertaistuen ja diabetesyhteisöjen tarkoitus on auttaa diabeetikoita elämään mukavammin sairaudestaan huolimatta. Nähtävästi onnistuin itse kääntämään tämän kaiken itseäni vastaan.

Noh, joskus pari vuotta sitten aloin vähentää osallistumistani kaikkeen. Hiljensin Facebook-notifikaatiot, lopetin Deeblogiin kirjoittamisesta ja jättäydyin pois yhdistystoiminnasta. Päätökset olivat aluksi vaikeita, mutta lopulta oli helppo huomata, että ne olivat oikeita.

Jäljelle ovat jääneet alkuperäiset puuhasteluni, eli bloggaaminen ja Sokeriseuranta-verkkopalvelun ylläpito ja kehitys. Tahti ei vielä ole entisellään, mutta ehkä se tästä kohenee. Diabetes-lehteen kirjoitan ainakin vielä tämän vuoden diabetes & tekniikka -palstaa; jossain vaiheessa aloittava uusi päätoimittaja sitten päättää, miten sen kanssa tehdään. Silloin tällöin minulta myös kysellään sähköpostilla opastusta Nightscoutin asentamiseen, ja siinä autan mielelläni myös.

Uutena asiana olen kokeillut kokemustoimijaverkoston tapahtumiin osallistumista. Käytännössä kokemustoiminnassa on kyse siitä, että koulutuksen suorittaneet kokemustoimijat käyvät esimerkiksi oppilaitoksissa kertomassa henkilökohtaisista kokemuksistaan kroonisen sairauden kanssa elämisestä.

Itselleni kokemustoiminnassa kyse on myös esiintymisen harjoittelusta. Aloitin aikanaan tämän blogin kirjoittamisen, koska halusin ylläpitää ja parantaa kirjoitustaitoani. Nykyään kirjoitain sujuvasti, mutta esiintyjänä olen kokematon ja kömpelö. Ja kokemustoiminta on mainio tapa harjoitella esiintymistaitoja.

Entä miten tästä eteenpäin? Ainakin olen oppinut olemaan maltillinen sen suhteen, minkälaiseen toimintaa lähden mukaan. Monet diabetekseen liittyvät asiat ja tapahtumat ovat mielenkiintoisen näköisiä, mutta joskus täytyy malttaa olla osallistumatta. Täytyy kuitenkin muistaa, että minulla on myös paljon mielenkiinnon kohteita, jotka eivät liity diabetekseen millään tavalla. Ne on syytä nostaa tärkeysjärjestyksessä korkealle, jotta ei elämä ei menisi diabeteksen ehdolla elämiseksi.

Vapaaehtoistoiminta diabeteksen parissa on kuin verensokeri. Se on arvokas ja tärkeä asia. Mutta jos sitä on liikaa tai liian vähän, alkaa ongelmia ilmetä ennemmin tai myöhemmin.