Mika HauloSaturday 20.07.2019
Sensori ei kerro kaikkea tarpeellista
Olen käyttänyt glukoosisensoria jo monta vuotta. Se on helpottanut diabeteksen omahoitoa ehkä selkeämmin kuin mikään muu yksittäinen hoitoväline. Sensorin käyrää katsomalla olen oppinut tulkitsemaan verensokerin liikkeitä tavalla, joka sormenpäämittauksien varassa ollessa oli mahdotonta tai vähintäänkin järjettömän vaikeaa. Mutta silti välillä on tilanteita, joissa sensori jättää sopivat hoitopäätökset arvailun varaan.
Tiedän toki, että laitevalmistajien ja lääkäreiden virallinen kanta on ollut se, että sensoria ei pidäkään käyttää hoitopäätösten tekemiseen, vaan aina on syytä tarkistaa oikea lukema sormenpäämittauksella. Tosin tähänkin on tulossa uuden sukupolven sensoreiden myötä muutos, ja niiden näyttämät arvot rinnastetaan virallisestikin luotettaviksi. Mutta käytännössä yksi jos toinenkin diabeetikko on luottanut sensorin sanaan, jos on omassa käytössään huomannut sen olevan tarkka.
Itse kuulun juurikin tähän kastiin. Käytössäni on ollut Dexcomin G4- ja G5-sensoreita, ja molemmat ovat osoittautuneet hyvinkin luotettaviksi, kunhan kalibrointimittaukset on tehty ajallaan eivätkä anturit ole päässeet vanhentumaan. Useimmiten Dexcomin lukema on noin 1 mmol/l sisällä verensokerimittarin tuloksesta. Parhaimmillaan jopa silloin, kun verensokeri on nousu- tai laskusuunnassa.
On muutamia tyypillisiä tilanteita, jolloin sensorin tarkkuus heikentyy. Jos samaa anturia käyttää useamman viikon, alkaa heittoa tulla selkeimmin kolmannella käyttöviikolla ja sen jälkeen. Aivan priimakamaa eivät myöskään olleet muutaman kuukauden päiväyksen ylittäneet anturit, jokseenkin odotetusti. Anturin paikan en ole huomannut vaikuttaneen juurikaan lukemien tarkkuuteen.
Mutta vaikka sensori olisi kuinka tarkka tahansa, se ei vielä riitä. Sensori ei nimittän osaa ennustaa, mihin suuntaan verensokeri tulee lyhyen ajan sisällä kääntymään. Toki esimerkiksi jotkut kännykkäasovellukset osaavat näyttää ennusteen, mutta sellainen on lähinnä valistunut arvaus.
Olen toistuvasti huomannut, että jos sensorin käyrä näyttää selkeää nousua, voi kyseessä olla sellainen nousu, joka 1) tasoittuu vartin sisällä, tai 2) jatkuu sitkeästi vähintään tunnin ajan.
Jos mielin välttää korkean verensokerin, on vartin odottelu aivan liian pitkä aika. Jos taas pistän insuliinia ennakoiden, mutta verensokerikäyrä tasoittuukin pian sen jälkeen, jouduin taiteilemaan sen kanssa, ettei verensokeri laske liian alas.
Metsäkoneenkuljettaja Pikkaraisen sutkautusta mukaillen:
On tämä diabeteksen hoito kyllä työmaa, saatana!