Mika HauloFriday 09.06.2017
Huumori on diabeetikon henkireikä
Tämä teksti on alunperin julkaistu Deeblogissa 9.6.2016
Diabetes ei itsessään ole naurun asia. Onhan kyse kuitenkin vakavasta sairaudesta, joka hoitamattomana vie näön, jalat ja lopulta hengen.
Siinä ei ole kuitenkaan mitään vikaa, että silloin tällöin löytää pilvien hopeareunuksia omasta tai vaikkapa toisen diabeetikon arjesta. Mikä tahansa, mikä auttaa diabeetikoita jaksamaan, on tervetullut bonus oikeiden hoitorutiinien lisäksi.
Tässä muutama kevennys, joita omaan kännykkäkameraani ja sen kuvanmuokkausappseihin on tarttunut.
”Mitä vaan voi diabeetikko syödä, kuha pistää oikeen määrän insuliinia”
Tartuin tietysti viime syksynä netin villinneeseen kuha-meemiin.
On hyviä hiilareita, huonoja hiilareita ja sitten näitä om nom nom -hiilareita
Viime kesänä teki eräänä päivänä hirveästi mieli mässyä. Siispä kävin videovuokraamossa. Kotimatkalla mietin, että nää nyt ei varmaan ole niitä ”hyviä hiilihydraatteja”, joita ravitsemusterapeutit kehottavat syömään.
Vrrooom!
Go home bloodsugar, you’re drunk
Joskus sensorin käyrä näyttää siltä kuin verensokeri olisi ympäripäissään.
##
Ajoin pyörällä Prisman ohi
Ykköstyypin diabetes aikuiset -vertaistukiryhmässä on jonkinlaiseksi käsitteeksi noussut ns. prismahypo – siis se, kun joka kerta Prismassa käynti tuntuu jollain maagisella tavalla vetävän verensokerin alamaihin. Ihan joka kerta. Ei poikkeuksia. Eräänä päivänä vain ajoin fillarilla Prisman ohi…
Insinöörismies Mäkinen seikkailee
Eipäs muuten unohdeta pakinoita! Niitäkin olen kirjoittanut pari. Teksteissäni seikkailee ykköstyypin diabetesta sairastava insinööri Mäkinen, milloin lääkärin vastaaotolla, milloin diabeteshoitajan tentattavaja ja milloin missäkin.
Insinöörismies Mäkinen lääkärissä (17.9.2015)
Vain viisi mittausta päivässä (25.1.2016)
***
Diabeteshuumorin kanssa kannattaa toki olla tarkkana. Esimerkiksi S_trip Club_ tuskin on sovelias nimi englanninkieliselle kerholle, jonka jäsenet ovat kiinnostuneita verensokerin mittaliuskoista.