Mika HauloFriday 16.06.2017
Hopeareunuksia löytyy, kun etsit niitä
Minulla on paha tapa korjata korkeaa verensokeria vähän liiankin aggressiivisesti. Hyvää siinä on se, että korkeat lukemat tulevat tosiaan nopeasti alas, kun insuliinia on käytetty ylenpalttisesti. Huonoa on se, että verensokerin lasku ei pysähdy itsestään, vaikka sopiva taso on jo saavutettu. Sen sijaan se jatkaa kaavamaisesti työtään koko neljän tunnin vaikutuksen ajan.
Ylikorjaukseni johtuvat puhtaasti siitä, että ärsyynnyn ihan itse tekemästäni virheestä, jonka vuoksi verensokeri on päässyt korkealle. Sitten ”rankaisen” verensokeria hukuttamalla sen insuliiniin. Aika typerä logiikka, eikö vain?
Hypoglykemian välttämiseksi tällaisen ylisuuren korjausannoksen jälkeen täytyy tietysti syödä. Joskus käy niin hyvin, että normaali ruokailu osuu juuri siihen hetkeen, kun verensokerin laskua pitää alkaa loiventamaan. Mutta ei aina; joskus hypon ehkäisy on lähes kirjaimellisesti pakkopullaa. Jokainen hypon takia pakkosyömisen kokenut diabeetikko tietää, kuinka ärsyttävää se on.
Näin meinasi käydä viimeksi pari päivää sitten. Verensokerini pääsi lipsahtamaan korkealle, pistin peräkkäisiä korjauksia, ja uusia blogijuttuja luonnostellessani menin vähän laskuissa sekaisin siitä, paljonko olinkaan yhteensä pistänyt.
Kun sensorin lukema oli tipahtanut aavistuksen kympin alapuolelle, tein tarkistuksen sormenpäästä: 6,4 mmol/l. Koska sensorin lukema tulee aina pienellä viiveellä, pystyin päättelemään tästä, että verensokerini laski aika nopeasti. Söin vähän ylimääräistä yöpalaa, mutta epäilin ettei se riitä. En kuitenkaan millään halunnut syödä ähkyä ennen nukkumaanmenoa, mutta pakko kai se oli.
Tai ei sittenkään.
Olin viime viikolla käynyt ostamassa lisää energiageelejä Pirkan Pyöräilyä varten. Perinteisen sitruunageelin lisäksi ostin yhdet pussit kolmea uutta makua: mustaherukka, vadelma ja omena. Vain yhdet kutakin, koska joskus päällepäin hyvältä vaikuttavat maut ovat todellisuudessa kaameaa esanssimoskaa. Kaikki uudet geelit ja muut energiaeväät kannattaa testata ennakkoon, koska jos maha menee sekaisin, on se pienempi ongelma kotioloissa kuin kesken pitkän pyörälenkin. Eikä sekään niin kivaa ole, jos kotiin on 80 km, ja ainoan mukana olevan geelivaihtoehdon mauksi paljastuu kissanpaska.
Joten mikä onkaan parempi hetki testata nopeasti imeytyvää sokeria kuin se tilanne, jolloin ihan oikeasti tarvitsee jotain nopeasti imeytyvää sokeria? Päädyin lyömään kaksi kärpästä yhdellä iskulla: estin hypon ja sain testattua yhden kolmesta geelimausta. Oli aika lähellä, että olisin vain uppoutunut manaamaan diabetesta ja hankkimaan itselleni ähkyn jollain muulla syömisellä.
Ihmisellä tuppaa olemaan taipumus huomioida enemmän huonoja kuin hyviä asioita. Siksi niitä hyviä asioita pitää osata joskus etsiä ihan ajatuksen kanssa. Ei diabeteskaan pelkkää elämän alamäkeä ole. Monet ovat esimerkiksi kertoneet alkaneensa syödä entistä terveellisemmin ja muutenkin parantaneet elämäntapojaan diabeteksen takia. Harvalla pilvellä on niin paksu hopeareunus.
Kuva: Ian Jacobs / CC BY-NC 2.0