Mika HauloTuesday 23.05.2017
Näin vältät liikaa sokerinsyöntiä: jätä hypoeväät ostamatta
Liika sokeri on pahasta, sanoo ravitsemussuositus sekä myös terve järki. Mutta ykköstyypin diabeetikko ajautuu helposti syömään jotain makeaa: kun verensokeri laskee (tai on laskemassa), pitää se saada äkkiä takaisin ylös.
On kuitenkin yksi tavattoman yksinkertainen keino, jolla paatuneikin hypomässäilijä saadaan kuriin:
Jätä karkit, mehut, limsat ja glukoositabletit ostamatta. Sokerinkulutuksesi laskee taatusti.
Niin se vaan tuppaa nähkääs olemaan, että jos jotain ei ole käsillä, sitä ei pysty syömään.
Mitä sille hypolle sitten pitäisi tehdä, jos hypoeväiden syönti estetään?
Puhdas sokeri ei ole ainoa asia, jolla verensokeria saa nostettua. Siihen kelpaa myös ihan normaali ruoka tai terveelliset välipalat kuten marjat ja hedelmät.
Tietysti puhdas sokeri on kaikista nopein keino verensokerin nostamiseen. Mutta kaikki hypot eivät ole niin uhkaavia, että pitäisi painaa heti kaasu pohjaan. Joskus riittää tosiaan se, että syö vaikka hedelmän välipalaksi, vaikka se ei ihan nopeinta hiilihydraattia olekaan. Tai jättää sen pillimehun hörppimättä, jos normaali ruoka on ihan hetken päästä valmistumassa.
Verensokeri ehtii ehkä käydä hetken hieman matalalla, mutta se ei haittaa. Lievistä ja lyhytkestoisista hypoista en enemmän haittaa diabeteslääkärin mielenterveydelle kuin diabeetikolle itselleen.
Mutta kun…
Kuulen jo nyt mielessäni muutamia vastaväitteitä ja tekosyitä sille, miksi tämä muka on huono idea:
”En halua, että diabetes pakottaa minut muuttamaan ruoka-aikaani satunnaisesti!”
Diabetes pakottaa joka tapauksessa tekemään jotain. Ei kukaan varsinaisesti halua pistää insuliinia tai mitata verensokeria. Ne nyt vain sattuvat olevaan hieman mukavampi vaihtoehto kuin kuoleminen. Oikean ruoan syöminen sokerin mässäämisen sijaan on ehkä parasta, mitä diabetes saa sinut tekemään.
”Onhan se nyt ongelma, jos hypo yllättää eikä ole mitään nopeaa hiilaria!”
Oikea ongelma on se, jos hypo yllättää. Aika monet diabeetikot mittaavat verensokeriaan aivan liian vähän. Se nyt vain sattuu olemaan puhdasta utopiaa, että nykyisillä insuliineilla verensokerin saisi pysymään helposti kurissa edes muutaman tunnin ilman korjausliikkeitä. Vain harvalla diabeetikolla insuliinien vaikutusprofiilit ja elämänrytmi loksahtavat niin hyvin kohdalleen, että tällaisia ongelmia ei tule.
Verensokerin riittävän tarkka seuraaminen on yksi omahoidon tärkeimmistä kulmakivistä. Jos haluaa pitää verensokerinsa kurissa ja mahdollisimman lähellä normaaleja viitearvoja, on tunnin välein mittaaminen hyvä nyrkkisääntö. Hienoa tietysti olisi se, jos kaikilla tyypin 1 diabeetikoilla olis mahdollisuus käyttää glukoosisensoria. Sen hyödyt ovat nimittäin valtavat.
”Ai pitäiskö mun nyt ottaa jotain kinkkukiusausta kouluun jota mä sit voin mussuttaa tunnilla?”
Ei tarkoitus tietenkään ole jokaista hyposyömistä korvata kokonaisella aterialla. Tietysti kannattaa käyttää aina tilanteeseen parhaiten sopivaa hypoevästä. Mutta ideana on se, että silloin kun sokerimehun tai karkin voi korvata jollain terveellisemmällä vaihtoehdolla, se kannattaa tehdä.
Pidä järki päässä mutta laiskuus loitolla
Jos verensokeri on syöksykierteessä ja taju tuntuu lähtevän, ei silloin tietenkään aleta voitelemaan ruisleipää, vaan avataan se jääkaapissa oleva kokispullo. Tai jos on auton ratissa ja huomaa verensokerin hiipivän alaspäin, on silloinkin karkki tai mehu paras vaihtoehto.
Mutta pikkuhypon korjaamiseen kotioloissa kannattaa käyttää jotain muuta kuin se ensimmäisenä käteen osuva karkkirasia. Todennäköisesti tarjolla on vaikka mitä, kunhan vaivautuu kävelemään keittiöön asti. Päivittäin olisi hyvä syödä vähintään puoli kiloa kasviksia, hedelmiä ja marjoja, ja hypon korjaaminen (tai mielellään tietysti ehkäisy) banaanilla auttaa kummasti tämän tavoitteen saavuttamisessa.
Kuva: Marco Verch / CC BY 2.0