Mika HauloMonday 07.11.2016
Tätä hypoa en unohda koskaan
Uusimmassa Diabetes-lehdessä (5/2016) oli aukeaman mittainen kokoelma lukijoiden hypokokemuksia.
Kerron nyt omasta hypostani, joka sattui reilusti yli kymmenen vuotta sitten, mutta joka on erityisen hyvin jäänyt mieleen.
Kun koti alkoi tuntua vieraalta paikalta
Asuin tuolloin vielä ”maallakotona”, eli perheen kassa samassa talossa pienessä maalaiskylässä. Oli muistaakseni viikonloppu. Olin tullut keittiöön syömään ja lukemaan lehteä.
Yhtäkkiä olo alkoi tuntua jotenkin oudolta. Ensimmäiset oireet liittyivät näköön. En saanut kunnolla lukemastani tekstistä selvää. Terävän näön alue kaventui niin paljon, että jouduin keskittymään yhteen sanaan kerrallaan. Siltikään en meinannut nähdä tekstiä tarkasti. Myös luetun ymmärtäminen tuntui vaikealta.
Oireet pahenivat. Yhtäkkiä koko ympäristö alkoi tuntua vieraalta. Järjellä ajatellen tilanteessa ei ollut mitään ihmeellistä: tuttu huone ja muukin ympäristö, tutut ihmiset. Silti kaikki tuntui jotenkin oudolta ja epätodelliselta.
Koko tilanne ahdisti, koska en ymmärtänyt tuota ristiriitaista olotilaa lainkaan. Koko tunne oli ahdistava, ja se, että en tiennyt kuinka kauan se kestäisi, lisäsi ahdistusta.
Lopulta koko tilanne meni ohi noin vartissa, kun verensokerini nousi (olinhan juuri ollut syömässä).
Derealisaatio on pelottava olotila
Pari päivää sitten opin, että tuolla olotilalla on ihan oikea nimi: derealisaatio. Wikipedia kuvailee sitä mm. näin:
”Derealisaatio (toisinaan lyh. DR) on havaitsemisen tai kokemisen tila, jossa ulkoinen maailma vaikuttaa epätodelliselta.”
”Tutut paikat saattavat vaikuttaa vierailta, kummallisilta, epätodellisilta. Henkilö voi kokea maailman ikään kuin dolly zoomin{.new} lävitse.”
”Derealisaatiosta kärsivät kuvaavat kokevansa ulkomaailman ikään kuin se olisi televisio-ohjelmaa tai elokuvaa.”
Disclaimer: minulla ei tuolloin tai koskaan muulloinkaan diagnosoitu derealisaatiota tai muutakaan neurologista tilaa. Enhän edes koskaan puhunut siitä kenellekään, koska jälkeenpäin päättelin sen olleen vain hemmetin outo matalan verensokerin oire. En siis voi olla varma, oliko kyseessä oikea derealisaatio, mutta ainakin nuo yllämainitut oireet täsmäävät. Toisaalta Wikipedia listaa myös oireita, joita en itse koskaan kokenut.
Kirjoitinkin tämän tekstin lähinnä informaatiotarkoituksissa. Derealisaatio on pelottava olotila, varsinkin jos ei ymmärrä, mitä on kyse – tai jos ei hoksaa, että syypää on liian alas laskenut verensokeri. Silloin ei ehkä tajua juosta kiireen vilkkaa ruokakomerolle.
Itselläni tuollainen tilanne sattui aikanaan ehkä kaksi tai kolme kertaa, ja myöhemmät kerrat eivät enää olleet läheskään niin ahdistavia, kun tajusin mistä on kyse ja tiesin, että outo olo menee kyllä hetken päästä ohi.
Kuva: Jamie Taylor / CC BY-SA 2.0