Mika Haulo
Sunday 26.06.2016

Verensokeriväsymystä on vaikea päästä pakoon

Korkea verensokeri tekee olon väsyneeksi. Siksi hyperglykemiasta olisi kiva päästä eroon mahdollisimman nopeasti.

Jos haluan saada verensokerini laskemaan nopeasti, käytän tietysti suuren määrän insuliinia. Mutta nykyisetkään pikainsuliinit eivät oikeasti ole kovinkaan pikaisia; niiden vaikutus kestää noin neljä tuntia. Se on loppujen lopuksi aika pitkä aika.

Muutama vuosi sitten keksin keinon, jolla onnistuin ohittamaan tämän hitauden:

Jos otan insuliinia reilusti enemmän kuin laskennallisesti olisi tarpeellista verensokerin korjaamiseksi, laskee verensokerini normaalitasolle jo puolessatoista tunnissa.

Tietysti menetelmälläni on myös heikkoutensa. Insuliini vaikuttaa edelleen sen neljä tuntia. Siispä verensokeri jatkaa laskuaan edelleen normaalitasosta alaspäin, jos en tee asialle jotain.

Jotta näin ei kävisi, otan ”loiventavaa” – siis jotain hiilihydraattipitoista syötävää tai juotavaa. Jos homma menee putkeen, jää verensokeri kellumaan juuri sopivalle tasolle.

Ojasta allikkoon yllättävän helposti

Keksimälläni tempulla on kuitenkin hyvinkin helppo työntää keppi oman fillarin pinnoihin.

Jos korjausmaneerini menee ns. överiksi, eli joudun loiventamaan oikein urakalla, iskee väsymys toista kautta.

Suuri määrä korkean glykeemisen indeksin (GI) hiilihydraatteja kerralla nautittuna on nimittäin huomattu aiheuttavan väsymystä. Tämä johtuu siitä, että korkean GI:n hiilihydraatit saavat aivojen tryptofaanitason kohoamaan. Ja tryptofaani on unihormoni melatoniinin esiaste.

Jos en korjaa verensokeriani nopeasti, kärsin hyperglykemian aiheuttamasta väsymyksestä. Jos korjaan verensokerini liian nopeasti, joudun kärsimään tryptofaanin aiheuttamasta väsymyksestä.

Sanoisin että aika paska asetelma.

Miten hyperglykemia selätetään hypolaaksoon suistumatta?

Paras keino ehkäistä väsymys on tietenkin yrittää kaikin keinoin estää verensokerin nouseminen liian korkealle alun perinkään.

No juu, helpommin sanottu kuin tehty. Mutta se nyt vaan on se asia, mihin kannattaa eniten panostaa.

Jos verensokerivirhe kuitenkin pääsee tapahtumaan, kannattaa verensokerimittarin lukemisen lisäksi tunnustella omaa oloa. Aina ei hyperglykemia oireile voimakkaasti. Silloin ei ehkä olon takia ole tarpeellista tehdä pikakorjausta.

Nopea korjausliike edellyttää myös sitä, että on mahdollista tarkkailla verensokeria sen laskuvaiheessa; muuten voi käydä köpelösti, jos verensokeri pääsee syöksykierteeseen eikä sitä oikaise.

Kiireellisessä työssä tehotarkkailu ei ehkä onnistu, ainakaan jos käytössä ei ole glukoosisensoria.

Sekin lienee selvää, että auton rattiin hypätessä ei verensokerin saattaminen jyrkkään laskuun ole kovin turvallista, ellei sitten automatka ole niin lyhyt, että tietää varmasti ehtivänsä perille ennen kuin verensokeri laskee liikaa.

Rohkea saa olla, tyhmä ei. Aina kannattaa toimia tilanteen vaatimalla ja sallimalla tavalla.

Yhteenveto

Hyperglykemian korjaaminen on kompromissien tekemistä.

Sopiva keino sen korjaamiseksi kannattaa valita aina tilanteen mukaan ja omaa oloa tarkkailemalla. Ennaltaehkäisy on aina paras ja oikeastaan myös vähiten työläs vaihtoehto.

Korkean verensokerin tuomaa huonoa oloa ei kenenkään tarvitse sietää, mutta korjausliikkeissä on silti syytä pitää järki päässä.

Kuva: Tomas. Käytetty Creative Commons -lisenssillä.