Mika Haulo
Tuesday 19.01.2016

”Liian hyvä HbA1c” on lääkärien laukoma oksymoron

Osa diabeteslääkäreistä ja -hoitajista tuntuu pelkäävän kuollakseen sitä, että diabeetikon hoitotasapaino on ”liian hyvä”. Siis sellainen, että HbA1c alkaa lähennellä terveen ihmisen viitearvoja. Silloin alkaa herkästi sadella määräyksiä verensokerin keskimääräisen tason hilaamisesta ylemmäs.

Kauhistelun taustalla on tietysti pelko siitä, että matala hobis johtuu usein toistuvista hypoglykemioista. Kuitenkin jokainen lääkäri ja diabeteshoitaja tietää aivan varmasti, että ideaalisen hoitotasapainon taustalla voi olla myös se, että verensokeri tosiaan on pysynyt melko tasaisesti ihannelukemissa.

Ehkä he eivät vain usko, että diabeetikon olisi mahdollista pitää verensokeri niin hyvin kurissa. Moisen pessimismin kanssa kannattaisi tosin olla tarkkana, sillä uskon puutteella on tapana tarttua myös diabeetikkoon itseensä.

Sanonta ”liian hyvä HbA1c” on typerä. Se on oksymoron eli itseristiriitainen ilmaisu. Miten jokin asia yleensäkin voi olla liian hyvä? HbA1c voi kylläkin olla liian matala, mutta vain silloin kun se on alle viitearvojen.

HbA1c:n viitearvo on 4 – 6 %. Sillä alueella olevat arvot ovat varmasti hyviä. Viitealueelta loitontuessa HbA1c huononee.

Mitä enemmän HbA1c nousee viitearvojen yläpuolelle, sitä enemmän se huononee. Ja mitä enemmän HbA1c laskee viitearvojen alapuolelle, sitä enemmän se huononee.

Koko kehotus nostaa HbA1c-tasoa on siis järjetön:

1. Jos diabeetikko on saavuttanut matalan HbA1c:n ilman hypoja, ei mitään korjattavaa ole.
2. Jos matalan HbA1c:n taustalla on toistuvat matalat verensokeri, on oikea korjaus puuttua niihin, ei keskimääräiseen sokeritasoon.

Jos hypojen poistamisen seurauksena HbA1c hieman nousee, on se vain seuraus ensisijaisen tavoitteen saavuttamisesta.

Hobis kertoo kyllä karkeasti hoidon onnistumisesta, mutta tarkaksi mittariksi siitä ei yksinään ole. Lisäksi tarvitaan tietoa verensokerin päivittäisestä vaihtelusta. Se selviää verensokeria mittaamalla tai sensoroimalla.

Sitäpaitsi verensokerin keskimääräisen tason kohottaminen ei ole takuuvarma suoja hypoglykemioita vastaan. Nettikeskusteluiden perusteella vaikuttaisi myös siltä, että pahimmat hypo-oireet ovat niillä, joiden HbA1c on enemmän tai vähemmän koholla.

Varmin keino välttää verensokerin laskeminen liian alas olisi pitää se jatkuvasti sairaalloisen korkealla. Mutta sitä sentään ei kahjoinkaan lekuri suosittele.

HbA1c voi olla korkea, matala tai jotain siltä väliltä ja hypoja voi olla vähän, paljon tai jotain siltä väliltä. Mitään suoraa korrelaatiota näiden välillä ei kuitenkaan ole.

Tein nelikentän näiden yhdistelmistä ja ehdottamistani toimenpiteistä eri tilanteissa:

Jos lääkärisi tai diabeteshoitajasi ehdottaa HbA1c:n nostamista, vaadi perusteluja ja kysy häneltä ainakin seuraavat kysymykset:

1. Onko hän todennut alhaisen hobiksen johtuvat oikeasti hypoista, vai onko kyse vain arvailusta?
2. Miksi hän haluaa kohottaa verensokerin keskimääräistä tasoa eikä vain poistaa matalia arvoja?

Jos et saa näihin kysymyksiin selkeitä vastauksia, harkitse tarkkaan, ymmärtääkö hän omahoitosi tilannetta kunnolla.

Artikkelikuva: César Astudillo. Käytetty Creative Commons -lisenssillä.