Mika Haulo
Friday 30.10.2015

Näin selität ykköstyypin diabeteksen mattimeikäläiselle

Jos tuttavapiirissäsi on joku, jolle haluaisit opettaa milllaista tyypin 1 diabeteksen hoito on, kerro heille alla oleva juttu. Se toivon mukaan havainnollistaa asiaa niillekin, joille ei ole minkäänlaista tietoa diabeteksesta.

Käytän esimerkkinä autolla ajamista, koska se on kaikille tuttua. Vertaus on kärjistetty, mutta sillä tavoin tärkeimmät asiat nousevat hyvin esille.

***

Kuvittele ajavasi kilparadalla. Autosi on päältäpäin katsoen kuin mikä tahansa kilpa-auto, mutta siinä on muutama vika, jotka sinun täytyy ottaa huomioon.

Ensinäkin auto pyrkii jatkuvasti ajautumaan radan sisäreunaan, vaikka ratti olisi suorassa, ja joudut jatkuvasti ohjaamaan hieman ulospäin. Autoa ei tämän takia kannata säätää, koska toiset kilparadat saattavat viettää voimakkaammin ja toiset heikommin. Homma on siis hoidettava käsipelillä.

Tiellä pysyminen on erityisen tärkeää, koska radan sisäreunan puolella on pehmeää ja upottavaa santaa, joka muuttuu pidemmälle mennessä juoksuhiekaksi. Jos ajaudut hiekan puolelle, jumitut sinne ennemmin tai myöhemmin ja uppoat autosi mukana. Älä kuitenkaan varmistele liikaa toiseenkaan suuntaan, koska ajoradan ulkoreunan erottaa jyrkänteen reunasta vain muutaman metrin leveä kivikko. Luvassa olisi siis joko pahaa damagea autolle ja lopulta äkkikuolema.

Muistinko muuten mainita, että ajorata on vain hädin tuskin normaalin autotien levyinen, vaikka vauhtia on roimasti? Pidäpä siis kieli keskellä suuta ohjatessa!

Hankaluudet eivät lopu vielä tähän. Kierrät rataa pääosin säkkipimeässä. Autossasi on kyllä kelvolliset valot, mutta olet saanut tiimin johdolta luvan käyttää niitä vilauttamalla ja vain muutaman kerran kierroksen aikana, jotta voit tarkistaa sijaintisi radalla leveyssuunnassa. Sokkona ajellessa autosi ajautuu vähän väliä radan reunoille, ja huomaat vasta kivien kolinasta tai tahmaisesta ajosta, että kaikki ei ole nyt kunnossa.

Tästä aiheutuu tietysti haittaa autollesi – kivet aiheuttavat vaurioita ja santa hidastaa vauhtia. Vaurioiden korjaaminen maksaa ennen pitkää ja jatkuva ylimääräinen kiihdyttäminen täyteen vauhtiin lisää polttoaineenkulutusta ja sen myötä kustannuksia. Tiimisi ei kuitenkaan lämpene ajovalojen jatkuvalle käytölle, sillä silloin polttimoita kuluisi vuodessa enemmän.

Mutkat ovat hankalia. Näet nopealla valojen väläytyksellä juuri ennen mutkaa, kuinka pitkä ja jyrkkä se on. Sitten arvioit, kuinka jyrkästi ja kuinka pitkään rattia pitää kääntää. Ohjaus toimii pienellä viiveellä, joten joudut myös arvioimaan ohjausliikkeen ajoituksen kohdalleen. Sitten maisema taas pimenee, ja voit vain toivoa, ettei pelti kolise ihan hirveästi. Pari sataa metriä mutkan jälkeen näet taas uudella väläytyksellä miten hyvin selviydyit mutkasta. Jos ajauduit kivikkoon tai hiekalle, koitat sitten seuraavalla kierroksella suoriutua paremmin.

Kivikkoon suistuminen aiheuttama tärinä tuntuu kivuliaana luihin ja ytimiin asti, ja pöllyävä hiekka saa silmät kirvelemään. Pienet poikkeamat radalla ovat siis joka tapauksessa epämiellyttäviä, suuremmat ulosajot johtavat kuolemaan. Voit vain toivoa, että kilpailu loppuu mahdollisimman nopeasti.

Harmi vain, että se ei lopu koskaan.

Ajat tätä autoa koko loppuelämäsi.

Samaan aikaan kaverisi kiertävät rataa vaunussa, joka kulkee kiskoa pitkin ja pysyy koko ajan keskellä väylää aivan itsestään.

***

Kuva: Michael Spencer. Käytetty Creative Commons -lisenssillä.