Mika Haulo
Thursday 17.09.2015

Insinöörismies Mäkinen lääkärissä

Insinöörismies Mäkinen saapui diabeteslääkärin vastaanotolle vuosiarvailuihin.

– Efpeekol neljä, Hoodeeäl yksi, skreea yhdeksänkymmentäviisi. Albumiini vähäinen. Beeämii normaali kaksikymmentäkaksi, trigly alle yksi –

– Anteeksi että keskeytän, keskeytti Mäkinen. – Voisitteko nyt lopettaa merisään lukemisen? Merta ei ole lähelläkään, eikä minua kiinnosta mitä Kalbådagrundissa tapahtuu.

– Vai merisää! huudahti lääkäri. – Nämähän ovat laboratoriotuloksianne. Katsokaapa, pitkäaikaissokerinne on hieman ylhäällä. Mistäköhän se johtuu?

– EIkö tohtori tiedä? Kyllä teidän pitäisi tietää! Se johtuu siitä, että verensokerini on ollut toistuvasti korkealla.

– No tietysti! Hölmönäkö minua pidätte?

– No itse asiassa –

– Osaatteko sanoa, jatkoi tohtori tomerasti, – mikä on saanut verensokerinne toistuvasti kohoamaan? Terveytenne kannalta olisi tärkeää, ettei se tuolla tavoin nousisi.

– En ole varmaankaan osannut annostella insuliinia oikein.

– Aivan! Osaattehan laskea hiilihydraatteja?

– Kyllä, mutta olen kuullut, että ihan hirveästi ei saisi laskea. 150 grammaa päivässä on vähimmäismäärä, kuulemma.

– Älkääpä viisastelko. Tarkoitin tietysti jokaisen annoksenne hiilihydraattimääriä. Sen mitä lautasellanne on. Ne kun laskette ja annostelette insuliinin sen mukaan, ei ongelmia tule.

– Epäilen, mutisi Mäkinen.

– Kuinka?

– Epäillen epäilen. Miettikääpäs nyt. Mitä jos en syökään lautastani tyhjäksi. Ja silti olen annostellut insuliinin kokonaisen mukaan. Arvatkaapa miten siinä käy? Huonosti! Kyllä teidän pitäisi tietää, että insuliinin oikean annoksen määrittäminen on vaikeaa.

– Mikä siinä muka niin vaikeaa on? ihmetteli lääkäri. –  Laskette vain hiilihydraattimäärät ja jokaista kymmentä grammaa kohden pistätte yhden yksikön. Siis yhteenlaskua! Lapsikin osaa!

– Ei se helppoa ole! On muutakin. Olen esimerkiksi huomannut, että käytyäni lenkillä verensokerini laskee päivällisen jälkeen kovin helposti. Ja jos taas joudun pitämään luentoa yleisölle, nousee verensokerini lounaan jälkeen poikkeuksetta.

– Niin, katsokaas, teidän tulee ottaa tuollaiset asiat huomioon. Liikunta tehostaa insuliinin vaikutusta, joten teidän täytyy muistaa pistää silloin tavallista vähemmän. Jännityksen aiheuttama stressi saa puolestaan verensokerinne nousemaan, joten teidän täytyy luennoitsiessanne pistää tavallista enemmän.

– No mitäs jos luennoin tutulle yleisölle. Silloin jännittää vähän, mutta ei paljoa. Pistänkö silloin vähän enemmän vai en?

– Silloin pistätte vähän vähemmän kuin vähän enemmän. Helppoa ja yksinkertaista.

– Voi hyvä luoja! Tämäkö sitten on helppoa?!  päivitteli insinöörismies. Lääkäri ei ehtinyt kommentoida, kun hän jatkoi:

– Tässä kerran kävi niin, että olin aikonut lähteä eräänä päivänä pitkälle patikkaretkelle. Suunnittelin sitä edellisenä iltana myöhään, jonka seurauksena nukuin aamulla pommiin ja olin myöhästyä tärkeästä  – ja poikkeuksellisen aikaisesta – lounaspalaverista. Sydämeni oikein pamppaili adrenaliinin voimasta, kun pääsin istumaan ruokapöytään. Olin nälissäni, koska eh ehtinyt syödä kotona lainkaan. Minun piti malttaa kuitenkin syödä vain vähän, koska hetken päästä olisi toinen lounaspalaveri… niin niin… kaksi lounasta! Hullua, eikö vain? En kuitenkaan voinut mahani kurnimiselle mitään, joten santsasin hieman. Tämän takia verensokerini alkoi pian lounaan jälkeen nousta, koska en epähuomiossani muistanut pistää sanstsille ajoissa, mutta pistinpä sitten myöhässä. Kuitenkin päivä meni niin, että jouduin juoksemaan ympäri taloa erinäisten työasioiden takia – joita ei muuten tavallisesti tapahdu. Sen seurauksena verensokerini kääntyi jyrkkään laskuun. Kun vihdoin pääsin kotiin, olin niin poikki, että patikkaretki sai jäädä ja vietin loppupäivän sohvalla maaten. Mutta koska olin pistänyt aamulla pitkävaikutteista sillä ajatuksella vähemmän, että iltapäivällä patikoisin, sai tämä insuliinivaje verensokerini nousemaan illan mittaa huippulukemiin.

Mäkisen naama punotti, suonet pullistelivat ja korvista nousi höyryä.

– Minun olisi pitänyt siis muistaa pistää vähemmän enemmän vähemmän vähän enemmän kuin vähän vähemmän enemmän vähän enemmän vähemmän vähän enemmän. Ja te sanotte tätä helpoksi ja yksinkertaiseksi! Aaaarghhh!

Insinööri Mäkinen menetti malttinsa ja ryntäsi ovet paukkuen ulos. Hänen verensokerinsa oli tuohtumuksesta korkealla.

Kuva: Alex Preimos. Käytetty Creative Commons -lisenssillä.