Mika Haulo
Wednesday 06.05.2015

Kimi Räikkönen nousi takarivistä palkintopallille

”Ajattelun ammattilainen” Lauri Järvilehto kirjoitti huhtikuun alussa siitä, miten asenne ja harjoittelu muokaavat polkua alkuasetelman ja lopputuloksen välillä.

Elämän asettamiin haasteisiin on helpompi vastata, jos on saanut hyvät geenit. Mutta heikommillakin pärjää oikein hyvin. Joskus se, että joutuu tekemään rutkasti töitä menestyksen eteen, muokkaa ihmisen asenteita ihan hyvään suuntaan.

Ykköstyypin diabetes on tunnetusti yksilöllinen ja monimuotoinen sairaus. Toisilla sen hoito sujuu helposti, jotkut taas yltävät kovastakin yrittämisestä huolimatta vain keskinkertaiseen hoitotasapainoon.

Ja sitten on niitä diabeetikoita, jotka luovuttavat jo heti kättelyssä. On labiili diabetes, huonot geenit ja vaikka mitä. Parempi kuulemma olla edes yrittämättä ”kun ei siitä mitään kuitenkaan tule”.

Yksilölliset erot voivat kyllä joko helpottaa tai vaikeuttaa diabeteksen hoitoa. Rohkenen kuitenkin väittää, että usein omahoidon ongelmat kumpuavat aivan jostain muualta kuin jaetuista pelimerkeistä:

Asennevammasta on vaikea päästä eroon, mutta mahdotonta se ei ole. Laiskuuskin on loppujen lopuksi vain huono tapa.

Huonot hoitoneuvojen osalta syyttävä sormeni osoittaa kohti lääkäreitä ja diabeteshoitajia. Diabeteksen hoito-ohjeet tuntuvat elävän vahvasti vain hiilihydraattien laskemisen ympärillä. Hoitosuositukset kaipaisivatkin mielestäni perusteellista uudistamista.

Kerrataanpa Lauri Järvilehdon esiin tuoma ajatus: alkuasetelma ei ratkaise lopputulosta. Hyvästä alkuasetelmasta pääsee kyllä helposti vauhtiin, mutta altavastaajan ponnistus kuopan pohjalta voi olla käsittämättömän voimakas.

Formulakuski Kimi Räikkönen joutui starttaamaan takarivistä Japanin GP:ssä vuonna 2005. Kisa päättyi Räikkösen voittoon.

 

Kuva: Nelson Wu. Käytetty Creative Commons -lisenssillä.