Mika Haulo
Monday 23.03.2015

Näin hoidat diabetesta golfaajan strategialla

Tunnettu bisnesguru Seth Godin kirjoitti eilisessä blogipostauksessaan satunnaisuudesta. Välillä tapahtuu sattumalta hyviä asioita ja välillä huonoja.

Kuitenkin ihmisaivot on rakennettu niin, että ne pyrkivät etsimään eritoten ikävälle tapahtumalle loogiselta kuulostavan selityksen, vaikka sellaista ei todellisuudessa olisikaan. Godinin mielestä tähän olemattomien syiden etsimiseen käytetyn ajan voisi käyttää järkevämmin sopeutumalla tilanteeseen.

Luettuani artikkelin mieleeni juolahti, että sama ajatus sopisi kenen tahansa diabeetikon päähän.

Joka päivä vertaistukikanaville tulvii ihmettelyä ja sadattelua siitä, kuinka verensokeri ei (taaskaan) käyttäytynyt kuten olisi pitänyt. Kohtalotoverit sitten yrittävät parhaansa mukaan miettiä, mikä meni pieleen ja mitä voisi koittaa tehdä toisin.

Vinkit keskittyvät useimmiten siihen, miten seuraavan kerran pitäisi toimia ennen syömistä, liikuntaa tai muuta ongelmallista tilanetta. Harvemmin neuvotaan, miten lapasesta lähtenyttä verensokeria voisi kesken tilanteen houkutella takaisin rukkaseen.

Ratkaisua haetaan siis minigolf-strategialla. Jos pallo ei uppoa laakista, pitää kiltisti palata tiiauspaikalle ja yrittää alusta asti uudestaan.

Oikeassa golfissa toimitaan kuitenkin toisin. Suunnitelma saattaa pallo reikään muovautuu vallitsevan tilanteen mukaan. Maila ja lyöntivoima valitaan sen mukaan, missä paikassa pallo kulloinkin on ja kuinka kaukana se on viheriöstä.

Kukaan ei tarkoituksella tähtää bunkkeriin, mutta jos sinne päätyy, arvoidaan tilanne uusiksi ja pyritään pelaamaan pallo takaisin väylälle.

Avauslyönnin onnistuminen on tietysti tärkeää, mutta kukaan ei voi rakentaa peliään yhden ainoan lyönnin varaan. Tiiauspaikan ja viheriön välille mahtuu monta paikkaa, joissa on myös osattava lyödä oikein.

Diabeetikoiden yleinen virhe on yrittää hole-in-onea joka tilanteessa. Kuitenkin viimeistään kokemus osoittaa, että moista taikatemppua on kohtuutonta odottaa. Jo se, että pääsee keskimääräistä parempaan tulokseen, vaatii pitkäjänteistä harjoittelua.

Nyt kannattaa muistaa, että verensokeriaineenvaihdunta on melko monimutkainen asia, ja terveen elimistön säätelymekanismi on hämmästyttävän tarkka. Yhdelläkään diabeetikolla ei ole välineitä, joilla voisi seurata kaikkia tarvittavia asioita, jotta insuliinin määrän ja ajoituksen voisi laskea täsmälleen oikein.

Ainoa diabeetikon käytössä oleva mittari kertoo suunnitelmien, arviointien ja kaikenlaisen veivauksen lopputuloksen, eli verensokeriarvon mittaushetkellä.

Huomattavasti järkevämpää olisikin golfaajien tapaan ymmärtää, että pelin luonteeseen kuuluvat vaihtuvat tilanteet ja pienet takaiskut. Etukäteen ei kannata luottaa sokeasti siihen, että pallo lentää juuri sinne, minne on tähdännyt. Jos lyönti sujahtaa bunkkeriin ja wedge* on jäänyt pakkaamatta bägiin, on pelaaja kusessa.

Menestys seuraa siitä, että osaa reagoida aina tilanteen vaatimalla tavalla ja muuttaa tarvittaessa suunnitelmiaan.

* Wedge on eräs golfmailatyyppi. Sand wedge on erityisesti suunnitelty pallon nostamiseen pois hiekkaesteestä.

Kuva: Yuki Shimazu. Käytetty Creative Commons -lisenssillä.