Mika HauloThursday 02.01.2014
Maailman paras hoitomotivaattori
Kirjastosta löytyi mielenkiintoisen näköinen kirja: Think like a pancreas. Sen on kirjoittanut yhdysvaltalainen diabeteskouluttaja Gary Scheiner. Gary on itsekin tyypin 1 diabeetikko.
En ole ehtinyt lukea kirjaa vielä kovinkaan pitkälle, mutta jo aivan teoksen alussa silmiini osui mielenkiintoinen tarina:
Gary oli menossa lääkärin luo ihan tavalliselle rutiinitarkastukselle. Hän ilmoittautui vastaanottotiskillä ja oli jo valmiina maksamaan käynnistään, kun vastaanottovirkailija sanoi: ”Odotahan, ei sinun tarvi maksaa”, ja ojensi Garylle paksun setelinipun. ”Tässä on palkkio siitä, että hoitotasapainosi on hyvä”, hän vielä jatkoi.
Sitten Gary heräsi.
Se olikin vain unta.
Mutta tuohan olisi mahtava idea!
Suurimmalla osalla suomalaisista diabeetikoista hoitotasapaino on huono. En kuitenkaan usko, että kukaan pyrkii tarkoituksella hankkimaan itselleen liitännäisvaivoja. Kaikki eivät vain jaksa tai viitsi paiskoa töitä sen eteen, että saisivat verensokerinsa pysymään järkevissä lukemissa.
Motivaatiokato vaivaa ainakin joka toista kerhomme jäsentä. Elämässä saattaa olla muitakin huolenaiheita kuin diabetes, ja koska korkean verensokerin seuraukset eivät ihan heti näy, on asia helppo sivuuttaa.
Aivan samalla tavalla tupakoitsijakin vetää röökin huuleen, vaikka taatusti tietää sauhuttelun riskit.
Tasapainoharjoitukseksi ei riitä se, että lääkäri hokee kerrasta toiseen, että parempi hoitotasapaino olisi potilaan oma etu. Kouluaikoinakin opettajat lukivat vastaavia loitsuja: ”te opiskelette ihan itseänne varten”. Mutta ei kukaan kutosen oppilas kääntänyt numeroitaan ylösalaisin tuon taian seurauksena.
Mutta entä jos sen perinteisen kepin sijaan tarjottaisiinkin porkkanaa? Tarkoitan siis kylmää käteistä. Hynää. Hilloa. Massia. Pätäkkää.
Kaikki yhdeksän prosentin riman alittajat saisivat pienen kuukausittaisen rahalahjuksen. Mitä alemmas limboaisi, sitä enemmän tilille tippuisi tuohta.
Diabeetikkojen lisäsairauksien hoitaminen maksaa yhteiskunnalle pitkän pennin. Menetettyä terveyttä ei helposti takasin saa. Parempi siis vaikka lahjoa ihmiset pitämään itsestään parempaa huolta.