Huono hoitotasapaino huolestuttaa ja masentaa. Tilastot kun eivät maalaile diabeetikoille kovin ruusuisia eläkepäiviä. Eivätkä stressaaminen ja ahdistus suinkaan helpota asiaa. Noidankehä muodostuu helposti.

Kun verensokerimittari päräyttää näytölle hulppeat lukemat, kulkee ajatus sitä seuraavina sekunteina kutakuinkin näin:

Mitä helvettiä? Miksi? Kuinka kauan se noin korkealla on ollut?

Epätietoisuus on henkisesti piinaavaa. Mieleen hiipii helposti pelko pitkään korkealla keikkuvan verensokerin aiheuttamista ongelmista. Piinaavan tilanteen viimeistelee se, jos muistivihko täyttyy pääosin harvakseltaan mitatuista mutta korkeista lukemista. Koskaan ei voi olla varma, onko kyseessä ollut vain yksittäinen kumpare vai tasainen ylänkö. 

Tiheä mittaustahti auttaa tehokkaasti tähänkin vaivaan. Sormenpään tikkaus tunneittain paljastaa armotta, jos verensokeri on suistumassa raiteiltaan. Eikä haittaa, vaikka mittarin lukemat eivät olisikaan aina kauniita. Jo tieto siitä, miten tilanne on kehittynyt, rauhoittaa kummasti mieltä.</p>

Jos edellisestä mittauksesta on kulunut paljon aikaa, jää vääjäämättä epäselväksi, missä vaiheessa verensokeri on alkanut kohota. Mutta jos mittarista näkee, että aikaero hyvän ja huonon lukeman välillä on vain tunnin luokaa, ei tilanne voi olla kovin paha. Silloin epäkohtiin ehtii puuttua ajoissa.