Olet varmasti kokenut tämän:

  • heräät aamulla normaaleilla tai ainakin melkein normaaleilla verensokeriarvoilla (< 10 mmol/l)
  • lasket aamupalan hiilihydraatit tarkasti ja pistät ateriainsuliinia sen mukaan
  • tunnin tai parin päästä mittaat uudestaan, ja mittari näyttää jotain aivan törkeän korkeaa lukemaa (> 15 mmol/l)

Päivän muilla aterioilla teet taas tarkan hiilarilaskennan, mutta vastaavaa verensokeripiikkiä ei enää tule. Mikä siis aamupalassa on niin erikoista, että sen vaikutus verensokeriin on kertaluokkaa muita aterioita suurempi?

Itse asiassa kyse ei varsinaisesti ole aamupalasta.

Osa ylimääräisestä verensokerista on peräisin maksasta

Kun nouset aamulla sängystä, tapahtuu ns. get up -ilmiö. Tätä ei pidä sekoittaa aamunkoittoilmiöön, jossa on kyse aamuyöllä tapahtuvasta hormonitoiminnasta.

_Get up -ilmiö _saa myös verensokerin kohoamaan. Mutta se alkaa vasta silloin, kun konkreettisesti nouset jalkeille.

Ilmiön tieteellisiä taustoja ei käsittääkseni tunneta läheskään yhtä hyvin kuin aamunkoittoilmiössä, mutta arvailisin hormonien olevan siinäkin pelissä jollain tavalla.

Harvemmin mikään olossa kertoo siitä, että maksan sokerihanat ovat auenneet – adrenaliiniryöppyä lukuunottamatta. Mutta jos verensokerin nousua ei pysty taltuttamaan, siitä seuraavan hyperglykemian voi toki tuntea naheana olona.

Diabeetikoon mieleen on istutettu hoidon kulmakiveksi se, että insuliini annostellaan hiilihydraattien perusteella. Tämä on kuitenkin sellaisenaan väärä lähestymistapa, koska hormonien vaikutus verensokeriin voi olla yhtä tuntuva.

Toki hormoneiden vaikutuksesta mainitaan oppaissa ja opastuksissa, mutta usein ne tuppaavat jäämään sivurooliin. Omahoidon rutiineihin niiden ajattelu ei yleensä iskostu hiilihydraattien lailla.

Kun siis aamulla syöt, valuu sokeria verenkiertoosi kahdesta hanasta: aamuateriasta ja maksan glukoosivarastoista.

Verensokerin nousuun pitää vastata pikainsuliinilla, joka nimestään huolimatta on auttamattoman hidasta. Sen lisäksi että annostelun määrä saattaa jäädä liian pieneksi, myös hitaus tekee tepposet:

Siinä ajassa kun elimistö on ehtinyt imeyttää ison osan aamupalan hiilihydraateista, alkaa insuliini vasta heräillä tositoimiin.

Imeytymisestä puheenollen – pitkän paaston, kuten yöunen, jälkeen ruoka ja sen sisältämä hiilihydraatti imeytyy tavallista nopeammin. Elimistö on ollut tunteja ilman ravintoa, ja kun se vihdoin ja viimein saa täydennystä, ottaa se tarjolla olevan energian käyttöön pikavauhtia.

Päivän muilla aterioilla tätä ei yleensä tapahdu, varsinkin jos ruokailurytmi on säännöllinen ja edellisestä ateriasta on kulunut vain maltillisesti aikaa.

Aamupalan jälkeisen tolkuttoman verensokerin kohoamisen taustalla ei siis ole yhtä ainoa syytä, vaan useampi:

  • get up -ilmiö alkaa vapauttaa maksan sokerivarastoja verenkiertoon
  • paaston jälkeen syöty ruoka imeytyy tavallista nopeammin
  • arjen rytmi ei välttämättä anna aikaa sille, että insuliinin pystyisi pistämään reilusti ennen syömistä

Mikä olisikaan mukavampaa kuin se, että heräämisen jälkeen voisi rauhassa istua kahvikupin äärellä, lukea aamun uutisia ja odottaa puolisen tuntia pistämisen jälkeen, että insuliini alkaa kunnolla vaikuttaa. Mutta monilla meistä on päivätyöt, joihin täytyy ilmestyä ajallaan. Tai lapsia, jotka täytyy kärrätä ajoissa päivähoitoon. Arkiaamuisin ei välttämättä ole aikaa vetää aamupalaa pitkän kaavan kautta.

Voiko aamupalan jälkeisen sokeripiikin jotenkin estää?

On muutama keino, joilla liiallista verensokerin nousua aamupalan jälkeen voi ainakin yrittää hillitä:

  • Pistä ateriainsuliini heti herättyäsi. Tällä tavoin se ehtii vaikuttaa edes vähän aikaa, vaikkapa aamupalan valmistumisen ajan.
  • Pyri tekemään muut aamutoimet ensin ja syö aamupala vasta viimeisenä. Pelaa insuliinille lisää vaikutusaikaa pienistä palasista.
  • Älä syö aamulla itseäsi ähkyyn asti, ja vältä ihan tolkutonta hiilarimättöä.
  • Raivaa aikatauluista tilaa aamuliikunnalle. Jos mahdollista, kulje työmatkat kävellen tai pyörällä.

Koska seuraukset ovat peräisin useammasta kuin yhdestä syystä, muodostuu lopullisen ratkaisun kaavakin eri osatekijöistä.

Avainasemassa on se, että otat insuliinin mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, koska verensokerin nousulla on lähes poikkeuksetta ottanut pienen varaslähdön aamun verensokeri-ilmiöiden takia.

Tätä etumatkaa ei myöskään kannata jouduttaa valitsemalla sellaista aamupalaa, jonka glykeeminen kuorma on suuri. Tarkoitus on rajoittaa tekijöitä, jotka edesauttavat verensokerin nousua, ei lisätä niitä.

Glykeemisen kuorman pienenä pitäminen onnistuu seuraavasti:

  • Pidä annoskoko maltillisena (aamupalan jälkeen ei saa olla ähky)
  • Älä syö nopeita hiilihydraatteja (murot, vaalea leipä)
  • Pidä hiilihydraattimäärä pienehkönä (mieluummin rahkaa kuin kuin puolikas patonki)

Kaikki yllä mainitut esimerkit eivät tietenkään sovellu suoraan kaikille. Mutta niiden onkin tarkoitus olla suuntaa-antavia vinkkejä, joita jokainen voi soveltaa omaan elämäänsä sopivaksi.

Kannattaa myös muistaa, että diabeteksen hoito on usein kompromissien tekemistä. Jos haluat pitää kiinni normaalin arjen kulusta, joudut ehkä hyväksymään sen, että verensokerisi käy ajoittain vähän liian korkealla.

Mutta vaikka et pystyisikään estämään nousua kokonaan, pystyt näillä vinkeillä hillitsemään sitä ainakin vähän. Askel parempaan suuntaan on sekin.