Sokerivammaisen opas

Vinkkejä verensokerin hallintaan, apua diabeteksen omahoitoon.

Freestyle Libre reidessä

Tein pienen testin, ja asensin Freestyle Libre -sensorin reiteen. Normaalistihan se pitäisi asentaa käsivarteen. Käsivarsi on myös ainoa valmistaja Abbottin suosittelema ja hyväksymä paikka.

Halusin kuitenkin kokeilla reittä muutamasta syystä:

  1. Koska Librellä verensokerin ”skannataan” pyyhkäisemällä lukulaite sensorin yli, on käsivarressa oleva sensori kurkottelun takana. Kuljetan lukulaitetta yleensä housujen taskussa, joten yläreiteen kiinnitetty sensori tuntui ergonomisemmalta paikalta.
  2. Käsivarressa ollut sensori on antanut järjestäin todellista matalampia verensokerilukemia. Halusin kokeilla, vaikuttaako erilainen paikka merkittävästi sensorin antamiin arvoihin.
  3. Tarvitsen lisää alueita sensoreille, jotta vanhojen paikkojen iholle jää riittävästi aikaa parantua.
freestyle_libre_reidessa

Lukulaite taskusta, nappulan painallus ja nopea ranteen heilautus. Ja se on siinä.

Asennus

Sensorin asennus reiteen oli Libren hyvän asennuslaitteen ansioista yhtä helppo ja kivuton kuin käsivarteenkin. Reidessä on itse asiassa paksumpi rasvakerros kuin käsivarressa, enkä tuntenut pienintäkään pistoa.

Yleistuntuma

Libren sensorin teipin liima on aika jykevää, ja tarttuu ainakin meikäläisen ihoon ihan kunnolla. Sensori ei alkanut repsottaa kahden viikon aikana eikä ollut lähelläkään irtoamista. Pitoa ei tuntunut haittaavan sekään, että kävellessä reisi on koko ajan pienessä liikkeessä.

Tarkkuus

En huomannut  merkittävää eroa verensokerilukemien tarkkuudessa siihen, kun sensori on virallisessa paikassa käsivarressa.

Libre näytti edelleen 0,5 – 1 mmol/l todellista alhaisempia lukemia. Heitot olivat kuitenkin yhdenmukaisia ja muutenkinsamanlaisia kuin käsivarteenkin kiinnitetystä sensorista.

Reisi vs. käsivarsi

Koska reiteen kiinnittäminen ei tuonut mitään ongelmia sensorin pysyvyyden tai lukemien luotettavuuden suhteen, osoittautui reisi ylivoimaiseksi paikaksi sensorille.

Skannaus oli huomattavasti nopeampaa ja miellyttävämpää kuin käsivarresta, kun ei tarvinnut tehdä epäluonnollisia kurkotuksia. Varsinkin täydessä bussissa ja muissa ahtaissa paikoissa skannaus reidestä oli kätevää ja huomaamatonta.

***

Seuraavaksi aion kokeilla Dexcomin sensoria reidessä. Se on hieman Libreä paksumpi, mutta muuten olettaisin käyttötuntuman olevan samanlainen.

Sensorivalmistajat ilmoittavat hyväksytyt paikat sensoreiden kiinnittämiseen todennäköisesti käytännön syistä. Sensorin täytyy toimia riittävän luotettavasti, ja jokainen anturin paikka pitäisi testata huolellisesti. On yksinkertaissti helpompaa testata vain yksi alue ja ohjeistaa diabeetikoita käyttämään sitä.

Käytännössä diabeetikot ovat jo pitkään käyttäneet epävirallisia kiinnityskohtia ja todenneet niiden toimiva aivan hyvin tai jopa virallisia paikkoja paremmin.

Se kuinka hyvin anturi toimii juuri itsellä muissa kuin virallisissa paikoissa selviää parhaiten kokeilemalla: asenna anturi uuteen paikkaan ja seuraa mitä lukemia sensori antaa sormenpäämittauksiin nähden. Kokeilu kannattaa, koska uusi paikka voi olla miellyttävämpi ja paremi käyttää. Suurin mahdollinen menetyskin voi olla vain yksi hukkaan menevä sensori.

 

Jaa tämä teksti
Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on LinkedInShare on Google+Pin on PinterestEmail this to someone


Korkean verensokerin, matalan verensokerin ja tavallisen elämän oireita

Diabetesliiton nettisivuilla on lista sekä korkean että matalan verensokerin oireista. Valitettavasti läpyskät ovat melkeinpä yhtä tyhjän kanssa. Monet tuntemukset kun voivat esiintyä molemmilla verensokerin ääripäillä. Kaiken lisäksi oireet voivat johtua jostain arkisestakin asiasta, eivätkä liity millään tavalla verensokeriin tai diabtekseen.

Väsyttää ja heikottaa – matala verensokeri, vai kenties korkea? Vai normaali olotila kolmen tunnin rankan pyörälenkin jälkeen?

Suu tuntuu kuivalta – korkea verensokeri vai liikaa tanniineja punaviinissä? Vai siirtääkö edessä oleva työhaastattelu kosteuden suusta kämmeniin?

Koordinaatio heikkenee ja puhe alkaa sammaltaa – hypoglykemia vai perjantai-illan hilpeä nousuhumala?

Taas täytyy juosta vessaan – sokerit korkealla vai empiirisen ”Kaljako kusettaa?” -tutkimuksen odotettu lopputulos?

Hirveä nälkä – matala verensokeri vai elimistön muistutus siitä, että ruoka se miehen (ja naisen!) tiellä pitää?

Olo on poissaoleva, reagointikyky heikkenee – liian vähän sokeria veressä vai liian vähän unta viime yönä?

Toisin sanoen verensokerituntemukset ovat viekkaita pirulaisia, jotka silloin tällöin yrittävät viilata diabeetikko-poloista linssiin. Siksi niihin ei pidäkään luottaa liikaa. Toisaalta ne antavat kyllä hyvän syyn epäillä, että tuntemusten tullessa verensokeri saattaa olla jollain tavalla pielessä.

Mikä olisi parempi tapa opastaa diabeetikoita oman kehon kuuntelussa?

Mielestäni Diabetesliiton tietoisku esittää nämä tuntemusasiat tarpeettoman yksinkertaisesti. Yksinkertaistaminen on pääsääntöisesti hyvä asia, mutta ei silloin, jos se jättää oleellisia asioita kertomatta.

Infografiikka on mainio tapa pukea lyhyt ja ytimekäs lista kuviksi. Sitä en siis lähtisi välttämättä muuttamaan. Mutta muutaman asian lisäisin. Mieluiten possun kokoisin kirjaimin, ettei vahingossakaan jää huomaamatta:

1) Aivan ensimmäiseksi pitäisi tähdentää, että verensokerituntemukset voivat muuttua vuosien myötä erilaisiksi kuin ennen.

2) Heti sen perään pitäisi tulla kehotus kaivaa verensokerimittari esiin, kun vähänkin on syytä epäillä verensokerin todellista tasoa.

3) Kolmas lisäohje pitäisi olla se, että kun tuntemuksia ja mittaustuloksia vertaa keskenään riittävän kauan, muodostuu ajan kanssa kattava kartta siitä, miltä mikäkin verensokeritaso juuri itsellä tuntuu. Olen siis samaa mieltä mitä Reija Helkkula Deeblogissa totesi, verensokerioikeiden tunnistaminen ja havainnointi on pitkälti opittua käytöstä.

Jaa tämä teksti
Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on LinkedInShare on Google+Pin on PinterestEmail this to someone


Neljän kohdan tietoisku insuliinista ja sokeriaineenvaihdunnasta

1. Maksa erittää jatkuvasti glukoosia verenkiertoon. Se ei siis ole vain hypoglykemian aiheuttama paniikkireaktio. Toki oikein paha hypo saa maksan sokerihanat ihan reilusti auki. Mutta on siis aivan normaalia, että maksa osallistuu jatkuvasti verensokerin säätelyyn.

2. Hermosolut eivät tarvitse insuliinia.Lue koko juttu

Lue koko juttu


Kerrankin lääkäri, joka ymmärtää diabeteksen todellisen luonteen!

Tamperelainen lääkäriopiskelija Sakari Mustalahti ei ole vielä edes valmistunut, mutta hän on jo nyt yksi suosikkilääkäreistäni.

Törmäsin sattumalta Mustalahden kirjoituksiin Potilaan lääkärilehden blogissa. Kirjoitusten keskeisiä teemoja ovat potilaan kuuntelu ja pyrkimys ymmärtää hänen elämäntilannettaan – siis juuri sellaisia asioita, joita … Lue koko juttu

Lue koko juttu


Vihaa ja rakkautta pumppua kohtaan

Pharmanovan tuotespesialisti Heidi Paananen otti yhteyttä kesäkuussa. Hän ehdotti, että ottaisin testikäyttöön yrityksen maahantuoman insuliinipumpun.

Myönnän ihan rehellisesti olleeni aikaisemmin vähän liiankin kielteinen pumppuja kohtaan. Nykyään olen kokeilunhaluisempi. Siispä suostuin tähän testiin oikopäätä.

Olen nyt käyttänyt insuliinipumppua pari kuukautta. Toiset … Lue koko juttu

Lue koko juttu