Friday 15.09.2017

Täydellinen pikainsuliini olisi yhtä helvettiä

Kirjoitin reilu viikko siten ensikokemuksistani uudesta Fiasp-insuliinista. Se on ollut ripeämmän vaikutuksensa takia monen diabeetikon huulilla viime aikoina. Yhtenä suurena ongelmana diabeteksen omahoidossa kun on se, että nimestään huolimatta pikainsuliini toimii aivan julmetun hiiiittaaasstii. Mutta sopiva hitaus on pikainsuliinille hyvä ominaisuus, ei sen haitta.

Terveen haiman erittämän insuliini alkaa vaikuttaa sekunneissa ja hoitaa hommansa muutamassa minuutissa. Ulkoisesti annostellun insuliinin huippuvaikutus alkaa noin tunnissa ja kokonaisvaikutusaika on muutama tunti. Siinä on vissi ero. Jos mokaat insuliiniannoksen kanssa, saat elää virheen kanssa aika pitkään.

Ensituntumalta kuulostaisi, että mitä nopeammaksi lääkeinsuliinit saadaan tehtyä, sitä parempi. Niin ei kuitenkaan ole, kun asiaa miettii tarkemmin.

Haiman oma insuliini eroaa pistetystä insuliinista muutenkin kuin vaikutusajan puolesta. Ensinnäkin se pääsee vaikuttamaan ensimmäisenä oikeaan paikkaan eli maksaan. Lisäksi sen annostelu tapahtuu automaattisesti ja mielettömän tarkasti.

Terve haima ei unohda insuliiniannoksia. Sitä ei uhkaa hoitoväsymys eikä se unohda insuliinin annostelua. Se erittää insuliinia juuri oikeaan aikaan, aina silloin kun tarvetta on.

Lääkeinsuliinien kanssa tilanne on toinen. Niiden käyttö on aina kiinni siitä, kuinka paljon diabeetikko uhraa aikaansa, huomiotansa ja energiaansa insuliinin käyttöön.

Niin helppokäyttöisiä kuin nykyiset insuliinikynät ovatkin (voisinpa sanoa samaa insuliinipumpuista), on insuliinin annostelu aina pieni manööveri. Sitäpaitsi joskus loppuu yksinkertaisesti tila tai ketteryys kesken – koitapa piikittää insuliinia ahtaassa väkijoukossa tai täyteen ahdetussa ja pomppivassa bussisa.

Jos ulkoinen insuliini toimisi samaan tapaan kuin haiman insuliini, ei siltä saisi hetken rauhaa. Ruokailun aikana pitäisi piikittää ehkä useammankin kerran, koska kerralla pistetty kokonainen annos vaikuttaisi aivan liian nopeasti.

Pienetkin suupalat vaatisivat aina lisää insuliinia. Liian ison annoksen pistäminen kostautuisi heti, koska korjausliikkelle ei olisi aikaa – ellei sitten pitäisi kolapulloa käden ulottuvilla 24/7.

Siispä eniten diabeetikon elämää helpottava pikainsuliini tekee sopivan kompromissin vaikutusnopeuden ja vaikutusajan välillä.

Mitä pidemmälle asiaa miettii, sitä suuremmalta helvetiltä ”täydellinen” insuliini kuulostaa. Pikainsuliinin hitaus on sekä haitta että mukavuustekijä.

Friday 08.09.2017

Näin vältät insuliinin loppumisen kesken – 3 vinkkiä

Oriola kertoi ongelmista lääketoimitusten kanssa 4.9.2017. Mukana oli myös insuliineja. Se sai minut pohtimaan, että aina ei insuliinivaraton täydentäminen ole täysin diabeetikosta itsestään kiinni. Kokosin tähän postaukseen muutaman vinkin, joiden avulla insuliinin loppumisen vahingossa voi parhaiten välttää.
Lue koko juttu
Friday 16.06.2017

Hopeareunuksia löytyy, kun etsit niitä

Minulla on paha tapa korjata korkeaa verensokeria vähän liiankin aggressiivisesti. Hyvää siinä on se, että korkeat lukemat tulevat tosiaan nopeasti alas, kun insuliinia on käytetty ylenpalttisesti. Huonoa on se, että verensokerin lasku ei pysähdy itsestään, vaikka sopiva taso on jo saavutettu. Sen sijaan se jatkaa kaavamaisesti työtään koko neljän tunnin vaikutuksen ajan.

Lue koko juttu