Sokerivammaisen opas

Vinkkejä verensokerin hallintaan, apua diabeteksen omahoitoon.

Diabeteshoitajia vaivaa viestintätaitojen puute

Tuoreessa Diabetes-lehdessä (1/2017) diabeteshoitaja Taru Kettunen harmitteli, että maallikot tunkevat hoitoneuvoineen heidän tontilleen. Ongelma tuntuu koskettavan erityisesti tyypin 2 diabetesta sekä kolesterolilääkityksen tai insuliinihoidon aloittamista.

Artikkelia vapaasti lainaten:

”Ihmiset saavat mediasta ristiriitaista tietoa. Hän toivoisi, että potilaat luottaisivat enemmän ammattilaisiin kuin maallikoihin.”

Kettunen kuvaa aika hyvin diabeteshoitajia ja -lääkäreitä vaivaavan luulotaudin. He kuvittelevat, että ammattitutkinto tekee heistä automaattisesti työssään hyviä. Näin ei kuitenkaan ole. Luottamuskin on jotain, mikä pitää ansaita. Se ei tule diplomin mukana.

Kuten Kettunen itsekin lehtijutussa toteaa, ei diabetesasioiden tietäminen riitä, vaan esimerkiksi psykologian tuntemisesta on paljon apua.

Toinen tärkeä taito, jota hän ei kuitenkaan maininnut, on viestintätaito. Diabeteshoitajan työn ytimessä on nimenomaan ihmisen kohtaaminen ja viestiminen hänen kanssaan.

Lääketieteellisestä osaamisesta ei ole hyötyä, jos asiaa ei osaa kertoa diabeetikolle siten, että hän itse sen ymmärtää.

Ehkä tässä onkin syy sille, miksi maallikoiden sanomiset kilpailevat hoitoammattilaisten kanssa – he osaavat kertoa näkemyksensä sellaisella kielellä, jonka kuuntelija ymmärtää.

Myös diabeteshoitajan täytyisi osata laskeutua maallikoiden tasolle, ymmärtää heidän huolensa ja oikoa väärinkäsityksiä, jotka estävät hoitajan ehdottaman hoidon aloittamisen.

Luomista huolia huonon hoitajan takia

Kerron esimerkin viestintätaitojen merkityksestä.

Kävin hiljattain näyttämässä muutamaa selässäni olevaa luomea terveydenhuoltajalla. Ne ovat sellaisessa paikassa, että en pysty edes peilin avulla kunnolla seuraamaan niiden kuntoa. Siispä kyselin, voisiko luomet poistaa, ettei niistä tarvitsisi sen kummemmin huolehtia.

Terkkari katsoi luomia ja totesi, että ne ovat ihan rauhallisia. Poistamisen tarvetta ei hänen mielestään. ”Voithan sä kyllä niitä lääkärillekin näyttää mut voi olla että se vaan sanoo että ei niille nyt mitään tehdä.”

Ei poistamisen tarvetta varmasti lääketieteellisestä näkökulmasta ollutkaan, sen kyllä uskon. Mutta minäpä puhuinkin siitä, että jos niihin joskus tulee jotain, niin en ehkä itse huomaa asiaa. Halusin luomet pois, jotta minulla olisi yksi asia vähemmän huolehdittavana. Terkkari ei siis tuntunut alkuukaan ymmärtävän, miksi olin vastaanotolle tullut.

Näytin myös kyljessä olevaa luomea. Sitä hän kommentoi jotenkin – tosin hieman mumisten – että ”no ton voisi ehkä….”.

Se luomi oli keskeltä hieman tummempi ja vaaleni reunoja kohden. Muistelin, että yksi luomista tarkkailtava piirre on se, onko niillä tarkkaa rajaa vai ei. Mutta sitten terkkarin mieli muuttuikin, eikä hänen mielestään siinäkään luomessa ollut mitään huolestuttavaa.

Huomautin kyllä omasta mielestäni hieman epätarkasta rajasta. ”Ei siinä mitään ole”, oli vastaus. Kysyin, mistä sitten epätarkan rajan tarkalleen tunnistaa. Vastaus oli aika idiottimainen: ”No siitä että se ei ole tarkka”.

Kokemukseni terkkarikäynniltä on hyvä esimerkki siitä, miten ammattitaidottomuus voi ilmentyä, vaikka lääketieteellinen puoli oli kunnossa.

Lähdin hakemaan vastauksia, mutta poistuin vastaanotolta vain entistä isomman epätietoisuuden vallassa.  Hoitajan työnäyte oli ala-arvoinen.

Kävin myöhemmin uusimassa jäykkäkouristusrokotteen, ja näytin samalla reissulla luomia uudestaan. Sillä kertaa vastassa oli huomattavasti parempi hoitaja. Hän ei sanoissaan takellellut, vaan osasi selittää ja perustella, mitä epänormaaleilla piirteillä oikeastaan tarkoitetaan, ja että muutoksetkaan luomissa eivät vielä tarkoita, että jotain olisi vialla.

Pieni panostus viestintään ei ole hoitajalta liikaa vaadittu. Varsinkin, kun erot asiakaskokemuksessa ovat näin selkeitä.

Maallikoita on ihan turha syyttää

Jos diabeteshoitaja kokee maallikoiden vastakkaiset mielipiteet esimerkiksi jutussa puhutuista kolesterilääkkeistä ongelmaksi, kertoo se jotain hoitajan osaamisen puutteista.

Lääkkeisiin liittyy käytännössä aina sivuoireita. Niitä ei kuitenkaan pakkausselosteessa esitetä kovinkaan kansantajuisesti. Sen sijaan listattuna on varmaankin vastuusyistä kaikki mahdolliset ja jopa melkein mahdottomat haittavaikutukset.

Esimerkiksi kolesterolilääke simvastatiinin haittavaikutuksiin on listattu kova lihaskipu, lihasvauriot, maksa- ja haimatulehdukset, anemia, useat vatsavaivat, hengitysvaikeudet, masennus ja muistinmenetys.

Aika karun kuuloinen lista, eikä tuossa edes ollut kaikki. Googlessakin statiineja kritisoivat artikkelit valtaavat haukkaavat ison osan hakutuloksien etusivusta. Kummallistahan se olisi, jos ihmiset eivät yhtään epäröisi aloittaa lääkitystä, johon liittyy näin paljon negatiivisia mielikuvia.

Ei perimmäinen ongelma ole se, että asiasta kuin asiasta löytää myös vastakkaisia ja virheellisiä väittämiä – tai trendikkäästi sanottuna ”vaihtoehtoisia totuuksia”.  Nykyään on vain entistäkin tärkeämpää, että faktoja kertova osapuoli osaa perustella oman näkemyksensä tarpeeksi hyvin.

Jaa tämä teksti
Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on LinkedInShare on Google+Pin on PinterestEmail this to someone


Makeisveron poistuminen on hyvä asia

Makeisvero lakkautettiin Suomessa tämän vuoden alussa. Päätös on tyypin 1 diabeetikoiden näkökulmasta hyvä asia.

Makeis- tai sokeriveron tarpeellisuutta on perusteltu kansanterveyden edistämisellä: runsas sokerin (ja suolan & rasvan) käyttö on yhteydessä lihavuuteen ja sydän- ja verisuonisairauksiin, joten sen saatavutta on syytä säännöstellä.

Oletuksena tässä lienee se, että hinnannousu vähentäisi kulutusta enemmän tai vähemmän suorassa suhteessa.

Olen samaa siitä, että liiallista sokerin kulutusta olisi syytä välttää. Makeis- ja sokeriveroissa on kuitenkin pari epäkohtaa, eikä niitä pitäisi mielestäni edes yrittää saada sellaisinaan käyttöön.

Sokerivero vaikuttaisi hypoeväiden hintaan

Päällimmäisenä mieleeni nousee se, että verotuksella toivottu hinnannousu vaikuttaa myös diabeetikoiden tarvitsemien hypoeväiden hintaan.

Hypoeväitä eivät ole ainoastaan diabeetikoille markkinoidut siripirit ym. glukoosituotteet, vaan mitkä tahansa karkit ja limsat. Tavalliset makeiset ovat itse asiassa jopa halvempia mutta kuitenkin yhtä käyttökelpoisia.

Diabeetikot eivät osta hypoeväskarkkeja mässäilyn vuoksi vaan käytännön pakosta. Meillä ei ole hormonivalmistetta, joka auttaisi nostamaan verensokeria, ja siksi ainoa käytännön keino on syödä jotain sokeripitoista.

Kun tulee tarve saada verensokeria ylemmäs, on usein kiire. Mitkään ruisleivät tai muut hitaat hiilihydraatit eivät silloin ole paras vaihtoehto.

Sokeriveron kannattaminen ilman hypoevästarpeiden huomioimista heikentää ykköstyypin diabeetikoiden asemaa. Hypoeväät ovat jo nyt diabeetikoille ylimääräinen kuluerä. Emme kaipaa niistä yhtään kalliimpia.

Vaikka hinnat eivät merkittävästi nousisikaan – tai ei ole takeita, että veron poistuminen laskisi makeisten hintoja – on kyse ennen kaikkea ykköstyyppien huomioimisesta: tyypin 1 diabetes on sairautena vähemmistöä, eivätkä mattimeikäläiset tunne kovin hyvin sen piirteitä. Siksi on tärkeää pitää kiinni oikeuksistamme ja eduistamme sekä pitää meteliä, jos tilanne uhkaa kääntyä huonompaan suuntaan.

Diabetesliitto jätti tyypin 1 diabeetikot huomiotta

Myös Diabetesliitto on yrittänyt saada sokeria verolle. Kun kysyin toiminnanjohtaja Janne Juvakalta, miten ykköstyypin diabeetikoiden hypoevästarpeet on huomiotu. Vastaus oli tämä:

”Hypoeväitä emme ole tähän keskusteluun kytkeneet.”

Kritisoin tietysti tätä selkeää puutetta ja sanoin, että Diabetesliitto on nähtävästi jälleen kerran jättänyt ykköstyypit huomiotta. Tähän Juvakka vastasi seuraavasti:

”Se ei ole tietoista millään tavalla, on vain valittu tietty linja.”

Tämän tarkoitus oli ilmeisesti puolustella Diabetesliiton toimia, mutta mielestäni on jopa huolestuttavampaa, jos tyypin 1 diabeetikot eivät mahdu liiton jokaiseen päätöksentekoon.

Diabetesliiton perimmäinen tarkoitus on nimenomaan turvata diabeetikoiden huomioiminen yhteiskunnassa. Diabetesliitto myös edustaa – tai sen ainakin pitäisi edustaa – tasapuolisesti kaikkia diabetestyyppejä. Siksi on todella pöyristyttävää, että Diabeteslitto on tällä tavalla jättänyt osan jäsenistöstään huomiotta.

Kielletään ja rajoitetaan, kun muutakaan ei keksitä

Päivi Räsänen on kieltovaatimuksillaan noussut yleiseksi naurunaiheeksi internetissä. Toivoisin ettei Diabetesliitto lähtisi samalle linjalle.

Lain kautta tehtävät kiellot ja rajoitukset ovat vain merkki siitä, että muutosta ajava taho on voimaton, eikä saa haluamaansa muutosta aikaan ihmisissä vapaaehtoisesti.

Suomessa nähdään aika ajoin trendejä, jotka muuttavat ihmisten ruokailutottumuksia. Tunnettuja esimerkkejä tästä ovat karppaus ja kasvissyönti.

Kumpikaan näistä trendeistä ei ole perustunut siihen, että jokin hallinnollinen taho olisi kieltänyt tai rajoittanut hiilihydraattien tai lihatuotteiden saantia. Sen sijaan varsinkin vegaanisuus on näkynyt selkeästi sekä ruokakauppojen hyllyllä että ravintoloissa.

Onkohan sokerin kulutukseen yritetty vaikuttaa jollain vastaavalla tavalla? Ovatko sokerin verotusta kannattavat järjestöt esimerkiksi yrittäneet tutkia, mikä saa karppaus- ja vegeboomin kaltaiset ilmiöt vyörymään niin isosti? Vai onko suoraan valittu rajoituspolitiikka, kun mielikuvitus tai osaaminen ei riitä parempaan?

Sokerin käyttö on jo valmiiksi laskussa

Makeisvero otettiin Suomessa käyttöön vuonna 2011. Mutta ravitsemusterapeutti Reijo Laatikaisen blogikirjoituksen mukaan suomalaisten sokerin kulutus on ollut tasaisessa laskussa jo 90-luvulta lähtien. Vaikka tilastot näyttävät Laatikaisen mukaan, että makeisten käyttö on lisääntynyt, on muiden sokeripitoisten tuotteiden käyttö täytynyt vastaavasti vähentyä.

Tämän perusteella näyttäisi siis siltä, että veroperusteiselle saannin rajoitukselle ei edes ole mitään tarvetta; suunta on jo nyt oikea.

 

Kuva: Jason Meredith / CC BY 2.0

Jaa tämä teksti
Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on LinkedInShare on Google+Pin on PinterestEmail this to someone


Hyviä hypoeväitä Lidlistä

Omat tämän hetken suosikkihypoevääni* löytyvät tällä hetkellä Lidlistä. Ne ovat Bliki-pastillit ja Freeway-limsat.

Tarkemmin sanottuna otan näitä mukaan joko reppuun tai taskuun. Kotioloissa kaapista löytyy ihan vaihtelun vuoksi muunlaiset hätävarat liian matalan verensokerin varalle.

* Tietysti niitä kannattaa käyttää jo … Lue koko juttu

Lue koko juttu



Mielenkiintoisia tuoteuutuuksia Dexcomilta

Verkkojulkaisu Diatribe kertoi viime viikolla kahdesta uudesta Dexcomin sensorista, joita voidaan odottaa markkinoille lähivuosina.

Toinen uutuuksista on G6, joka on suoraa jatkumoa tutuille G4- ja G5-malleille. Mutta selkeästi mielenkiintoisemmalta vaikuttaa Dexcomin ja Verily-yhtiön* yhteinen kehityshanke, jonka tuloksena näyttäisi … Lue koko juttu

Lue koko juttu