Jonain päivänä verensokeri on koholla, eikä meinaa tulla alas vaikka kuinka pistäisi insuliinia. Toisena päivänä taas pienikin bolus vetää sokerit hetkessä hypolukemiin.

Kuulostaako tutulta? Miksi verensokerin hallinta tuntuu olevan aina niin epäloogista? Miksi insuliini voi toimia jopa peräkkäisinä päivinä niin epäjohdonmukaisesti?

Syy on siinä, että emme näe kaikkea, mikä verensokeriimme vaikuttaa. Näemme vain lopputuloksen.

Paljon asioita voi jäädä hämärän peittoon sotkemaan päätelmiämme siitä, mikä taas meni pieleen, kun verensokerimittari näyttää 15 mmol/l.

Kaksi erilaista hyperglykemiaa

Karkeasti kärjistäen verensokerin ollessa korkealla on kaksi mahdollisia tilannetta:

  • Veren sokeripitoisuus on mittaushetkellä jo tasaantunut; uusi mittaus puolen tunnin päästä näyttäisi suunnilleen samaa lukemaa.
  • Mittaushetkellä verensokeri on nousemassa tai laskemassa; uusi mittaus jo vaikka vartin päästä olisi merkittävästi erilainen.

Ensin mainittu tilanne on yleensä helpompi hoitaa. Silloin riittää, kun laskee oman insuliiniherkkyytensä perusteella sopivan korjausannoksen.

Kun verensokeriin ei enää vaikuta esimerkiksi ruoan hiilihydraatit tai villiintynyt hormonitoiminta, ei niiden vaikutusta tarvitse arvailla.

Jälkimmäinen tilanne on vaikeampi. Mittaustulos paljastaa vain sen, paljonko verensokeria olisi tarvetta alentaa. Mutta jos olet vaikkapa vähän aikaisemmin syönyt ison pizzan, ei mittari kerro mitään siitä, kuinka paljon sen hiilihydraateista on vielä imeytymättä.

Pizza vaikuttaa myös toisella tavalla verensokeriin: runsasrasvaisena se heikentää joksikin aikaa maksan insuliiniherkkyyttä. Jos et hoksaa ottaa sitä huomioon peruinsuliinin annostelussa (käytännössä mahdollista vain insuliinipumpulla), kohoaa verensokerisi myös maksan kohonneen sokerintuotannon takia.

Verensokeria korjatessa pitää siis ottaa huomioon kaikki siihen vaikuttavat tekijät. Muuten lopputulos jää kauaksi odotetusta.

Kerrataan vielä millainen ero on huomioon otettavien asioiden määrässä edellämainituissa tilanteissa.

  1. Kun verensokeri on tasaantunut (esimerkiksi pitkähkön paaston jälkeen), riittää nykyisen verensokeritason taskastelu.
  2. Kun ruokailusta on vain hetki tai tilanne on muutoin poikkeava (sairaus, stressi jne.), pitää muistaa paljon muutakin:
    • aikaisemmat insuliiniannokset
    • vielä imeytymättä olevat hiilihydraatit
    • muuttunut insuliiniherkkyys
    • kuinka voimakkaasti hormonit vaikuttavat verensokeriin?

Lista on yksinkertaistettu, mutta perusidea on selvä: verensokerin hallinta on suhteellisen helppoa silloin, kun huomioitavia asioita on vain vähän. Se kuitenkin vaikeutuu pirullisesti sitä mukaa, kun huomioitavien asioiden määrä kasvaa.

Harmillista on se, että meillä ei ole mitään keinoa esimerkiksi mitata hormonitoiminnan voimakkuutta.

Homma olisi tietysti paljon helpompi, jos saisimme myös hormoneista yhtä selkeän lukeman kuin verensokeritasosta, ja meillä olisi selkeät laskukaavat, joilla voisimme määrittää tarvittavan lisäannoksen suuruuden.

Mitä tästä kaikesta voimme sitten päätellä?

Verensokerin liikkeet ovat loppujen lopuksi loogisia ja yksinkertaisia. Jos kahtena peräkkäisenä päivänä tarvitsemme täysin eri määrän insuliinia yhtä korkean verensokerin korjaamiseen, on tilanne varmaankin vain näennäisesti epäjohdonmukainen.

Me vain emme näe kaikkia verensokeriin vaikuttavia tekijöitä, ja siksi emme ymmärrä, miksi verensokerimme käyttäytyi eri tavalla kuin oletimme.

Vaikka söisimme silmät kiinni, ymmärrämme hyvinkin selvästi, että sillä on tietty vaikutus verensokeriin. Samoin näemme ja tunnemme konkreettisesti, kun pistämme itseemme insuliinia.

Mutta sitä emme enää näe, mitä insuliinille ihon alla tapahtuu. Esimerkiksi imeytymishäiriö ei tunnu miltään, mutta sen vaikutus heijastuu verensokeriin.

Hormonitoiminta on erityisen viekas pirulainen. Joskus sydän voi pompata kurkkuun adrenaliinin vaikutuksesta, mutta verensokeri ei siltikään heilahda mihinkään suuntaan. Joskus taas olo voi tuntua täysin normaalilta, kunnes kuiva kurkku ja järkyttävän korkea lukema verensokerimittarissa paljastavat totuuden.

Meillä ei ehkä ole keinoja hallita kaikkia verensokeriin vaikuttavia asioita. Mutta jo se, että ymmärrämme mitä kaikkea meiltä voi jäädä huomaamatta, auttaa sietämään verensokerin heittelyitä vähän paremmin.