Katselin pitkästä aikaa yhtä suosikkielokuvistani, Taru sormusten herrasta -trilogiaa. Tarkemmin sanottuna sen ensimmäistä osaa Sormuksen ritarit.

Sormuksen saattueen kulkiessa pimeissä Morian kaivoksissa alkaa epätoivo vallata Frodon.

Kunpa en olisi saanut sormusta. Toivon ettei tätä olisi tapahtunut.”, huokailee hän Gandalfille.

Vanha velho vastaa lohduttavasti:

Kuten kaikki tässä ajassa elävät – mutta se ei ole heidän päätettävissään. Voimme päättää vain mitä teemme sillä ajalla joka meille annetaan.

Olen toki nähnyt tämän kohtauksen jo monta kertaa. Mutta vasta ensimmäisen kerran mieleeni juolahti, että tällä lauseellahan Gandalf puhuu myös meille diabeetikoille.

Jokainen meistä on varmasti toivonut jossain vaiheessa, että tätä ei olisi tapahtunut – siis että emme olisi koskaan sairastuneet diabetekseen. Joillekin se tunne on tullut heti diagnoosihetkellä, toisilla vasta vuosia myöhemmin.

Mutta emme saa vaipua epätoivoon, koska sairastuminen ei ole ollut meidän päätettävissämme. Tyypin 1 diabeteksen aiheuttaja ei ole vielä tiedossa; on korkeintaan hyviä arvauksia virusten roolista tai muista syistä sen laukaisijana.

Emme siis saa syyttää itseämme siitä, että olemme muka tehneet jotain väärin. Emme edes siinä tapauksessa, että joskus tulevaisuudessa ykköstyypin diabeteksen aiheuttajaksi paljastuisivat huonot elämäntavat tai ruokailutottumukset.

Jotta osaisimme toimia oikein ja välttää väärää, meidän täytyisi ensin tietää mikä on oikein ja mikä väärin.

Voimme vain päättää mitä teemme sillä ajalla, joka meille diabetesdiagnoosin jälkeen annetaan. Voimme tehdä kaikkemme parhaan mahdollisen hoitotasapainon ja elämänlaadun ylläpitämiseksi. Voimme opetella uusia hoitokeinoja ja kehittää omahoitoamme.

Ja ennen kaikkea voimme auttaa toisiamme pärjäämään paremmin.