Suomessa normaalin verensokerin alarajaksi määritellään yleensä tasan 4 mmol/l. Vastaavasti yläraja on tasan 6 mmol/l. Syödessä on täysin normaalia, että arvot nousevat vähän ylemmäs, mutta eivät silloinkaan yli 7,5 – 8 mmol/l:n.

Toisaalta taas varsinkin amerikkalaisissa lähteissä näkee puhuttavan lukemista 3,9 mmol/l tai jopa 3,6 mmol/l.

Kuulostaako oudolta? Hieman asiaa tarkastelemalla määritelmien eroissa ei sinänsä ole mitään kummallista.

Jokainen ykköstyypin diabetesta vähänkin pidempään sairastanut on huomannut, että verensokeri harvoin pysyy täysin tasaisena. Yleensä se on siis pienessä liikkeessä joko ylös tai alas jo ihan siitä syystä, että tyypilisesti aterioiden väli ei kovin montaa tuntia ole.

Ja jos vähänkin tietää miten ihminen toimii, on helppo ymmärtää, ettei mikään asia elimistössä käyttäydy mekaanisen tarkasti. Käytännössä kaikille kropasta mitattaville asioille on määritelty viitearvoväli eikä yhtä tarkkaa arvoa.

Tämä tarkoittaa sitä, että vaikkapa juuri verensokerin on todettu pysyvän terveillä jatkuvasti jossain neljän ja kuuden millimoolin välimaastossa.

Kolmosella alkavat arvot ovat terveillekin mahdollisia mutta harvinaisia. Näin voi käydä esimerkiksi pitkän paaston tai raskaan fyysisen ponnistelun aikana. Elimistö pyrkii korjaamaan tällaiset tilanteet normaalisti mahdollisimman nopeasti.

Vastaavasti kun verensokeri nousee, tapahtuu korjausliike alaspäin. Mitä lähemmäs normaalialueen ääripäitä mennään, sitä harvemmin niitä arvoja terveessä elimistössä esiintyy.

Kaiken lisäksi ihmiset pitävät pyöristetyistä luvuista. Siksi meillä normaalialue on 4–6 mmol/l. Amerikassa käytetään eri mittayksikköä, ja heillä vastaava alue on 70–110 mg/dl; taas mukavan pyöreät luvut. Millimooleissa tuo olisi 3,9–6,1 mmol/l.

Toisin sanoen verensokerin alarajoilla 3,9 mmol/l on aivan yhtä normaali arvo kuin 4,0 mmol/l. Sitäpaitsi kymmenyksen heitto voi mennä jo mittaustekniikan epätarkkuuden piikkiin.

Alussa mainitsemani 3,6 mmol/l taas viitannee siihen, missä vaiheessa elimistö erittää insuliinin vastavaikuttajahormoneja verensokerin korjaamiseksi. Tämä tapahtuu tyypillisesti verensokerin ollessa 3,6 – 3,9 mmol/l (tai 65 – 70 mg/dl).

Omahoidon onnistumista arvioidessa yksittäiset lukemat eivät ole kovinkaan merkityksellisiä. Valitettavasti perinteinen tapa merkitä verensokerituloksia paperivihkoon ja rajoittaa mittaaminen vai muutamaan kertaan päivässä kiinnittää huomion liian helposti yksittäisiin arvoihin.

 

Kuva: Scott Maxwell. Käytetty Creative Commons -lisenssillä.