Lukuisista päivittäisistä mittauksista huolimatta verensokerini pääsee nousemaan tai laskemaan käytännössä päivittäin enemmän kuin haluaisin.

En nyt puhu mistään varsinaisesta vuoristoradasta. Liian korkealla verensokerilla tarkoitan kaikkea yli 8,5 mmol/l ylittävää ja liian matalan rajan asetan noin 3,7 mmol/l:iin. 7,5 – 8,5 mmol/l ja 3,7 – 3,9 mmol/l ovat sitten ns. harmaata aluetta.

Hyvänä päivänä rumia tai melkein rumia lukemia tulee ehkä kerran. Joskus koko päivä sujuu täysin esimerkillisesti. Huonona päivänä verensokeri käy useamman kerran korkealla tai matalalla.

Olen kuitenkin huomannut, että jos hyperglykemian saa taltutettua nopeasti – ja niitä ei ole aivan mahdottoman usein – eivät ajoittaiset verensokeripiikit juurikaan nosta pitkäaikaissokeria.

Kutsun tätä neljän tunnin säännöksi:

Aina kun mittari paljastaa verensokerin olevan korkealla, pitää se saada normaalilukemiin parin tunnin sisällä. Siten koko poikkeama – nousu ja lasku mukaan lukien – on todennäköisesti kestänyt korkeintaan neljä tuntia.

Neljän tunnin sääntö perustuu solujen sokeroitumisen eli glykaation* hitauteen. Yksittäiset korkeat verensokeripiikit tai melko lyhytaikainen hyperglykemia eivät siis ole yhtä haitallisia kuin pitkään korkealla pysyvä verensokeri.

En muista tarkkaan, miten olen tuohon neljään tuntiin päätynyt. Jossain päin internetiä se on varmasti tullut vastaan. En ole edes varma, onko sillä varsinaisesti mitään tutkimustaustaa, mutta ainakin omien kokemusteni perusteella olen sen valinnut mittapuukseni.

Jos siis mittaan korkean verensokerilukeman, teen näin:

  1. Pesen käteni tai mittaan vielä toisesta sormesta varmistaakseni lukeman.
  2. Pistän ylisuuren annoksen pikainsuliinia, jotta saan tehostettua verensokerin laskua. Estän liian suuren laskun myöhemmin hiilihydraateilla, kun insuliinin vaikutus on voimakkaimmillaan.
  3. Todennäköisesti lähden myös pienelle kävelylle, jos vain mahdollista. Myös se nopeuttaa verensokerin laskua.
  4. Tarkkailen verensokeriani erityisen hyvin pikainsuliinin vaikutuksen ajan ja varon, ettei se laske liikaa.

Tiheän mittaustahdin ansiosta pystyn melko tarkasti arvioimaan, kuinka pitkään verensokerini on ollut liian korkealla. Koska mittaan tyypillisesti tunnin tai korkeintaan kahden välein, onnistuu neljän tunnin säännön noudattaminen varsin hyvin.

  • Glykaatio on se ikävä ilmiö, joka aiheuttaa diabeettisia lisäsairauksia; kun verensokeri pysyy korkealla, tarttuu veren glukoosi muihin soluihin ja tekee ajan mittaan tuhojaan.