Jokainen haluaa olla aina oikeassa. Siksi on esimerkiksi mukavampi kuulla myönteistä palautetta kuin kovaa kritiikkiä.

Tähän ihmiselle tyypilliseen luonteenpiirteeseen sisältyy myös varjopuoli: omille ajatuksille ja mielipiteille yritetään etsiä tukea ja todisteita silloinkin, kun sellaisia ei yksinkertaisesti ole. Vastaväitteitä vähätellään, ja puoltavista näkemyksistä poimitaan rusinat pullasta.

Diabeetikot hakevat tukea toisilta diabeetikoilta. Puhun siis vertaistuesta. Oli asia tai vaiva mikä tai kuinka vakava tahansa, löytyy verkostosta aina joku joka lohduttaa ja toteaa, että eihän se tilanne nyt kovin pahas edes ole.

Niin huonoa HbA1c-tulosta ei olekaan, etteikö joku keksisi siihen hihkaista, että ihan hyvä!
_
_ Tämän takia vertaistuki voi olla niin vaarallista. Pahimmillaan se antaa valheellisen turvallisuuden tunteen, jonka varjolla tautinsa kanssa taisteleva diabeetikko voi lakaista ongelmansa maton alle.

Vertaistuen hyväksyntä pieleen menneelle omahoidolle on helppo tapa uskotella, että ongelmia ei ole. 

Kun se on niin yleistä. Sitä tapahtuu muillakin. Ja että verensokerin käyminen ja pitkään pysyminen korkealla on oikeastaan ihan normaalia diabeetikolle. Ja niin edespäin.

Tekosyiden kirjo ulottuu yksilöllisistä tavoitteista siihen, että asioiden korjaaminen vaatisi niin mahdottomasti vaivaa.

Jos joku uskaltautuu huomauttamaan tilanteen surkeudesta, alkaa armoton verilöyly ja viestinviejän joukkolahtaus. Siis ikään kuin olisi kommentoijan syytä, että alkuperäinen avautuja ei osaa pitää huolta verensokeristaan.

Kovaan ääneen myös ihmetellään, millainen sadisti sellainen ihminen on, joka kehtaa vaatia tarkkaa – lähes terveiden ihmisten tasoa vastaavaa – hoitotasapainoa. Tuohtuessaan nämä ihmiset kuitenkin unohtavat, että se on kuitenkin etunenässä jokaisen oma kroppa, joka sitä tarkkuutta vaatii.

Sitten kun lääkäri alkaa puhua silmien laseroinnista tai munuaisten vajaatoiminnasta, alkaa karu totuus hiljalleen valjeta. ”Yksilöllinen” ja ”ihan riittävän hyvä” sokeritasapaino ei ehkä ollutkaan niin hirveän hyvä. Silloin on kuitenkin jo hieman liian myöhäistä.