Tuhdin aterian jälkeen verensokeri tuntuu kohoavan ihmeellisen helposti. Siis myös silloin, kun lautasella ei ole ollut kovinkaan suurta hiilihydraattilastia. Sokerimittarin lukemat kohoavat kuin teekkarin promillet perjantai-iltana. Silloin on täysi työ taiteilla lisäbolusten kanssa, jotta tilanne pysyisi edes joten kuten hallussa.

Aikaisemmassa postauksessa mainitsemastani Think like a pancreas -kirjasta löytyi selitys tähänkin ilmiöön.

Kohtuullisina määrinä rasvan syönti ei vaikuta verensokeriin käytännössä mitenkään. Suurina kerta-annoksina rasva kuitenkin heikentää maksan insuliiniherkkyyttä väliaikaisesti. Silloin normaali insuliiniannos ei riitä pitämään maksan sokeritehtailua sopivalla tasolla, ja se alkaa sylkeä ylimääräistä glukoosia vereen.

Toisin sanoen runsas rasvamäärä ei nosta verensokeria suoraan, vaan epäsuorasti vaikuttamalla maksan toimintaan. 

Joka tapauksessa vaikutus on kuitenkin huomioitava ateriainsuliinin annostelussa. Runsasrasvainen murkina voi siis vaatia pienen extrapiikin.

Suurta bolusta ei kuitenkaan kannata pistää kerralla kahdesta syystä:

  1. Rasva ja täysi vatsa hidastavat hiilihydraattien imeytymistä. Iso insuliiniannos vaikuttaa todenäköisesti liian nopeasti (ja saa aikaa pahan hypon).
  2. Rasva vaikuttaa maksan sokerintuotantoon niin suurella viiveellä, että ennen ateriaa pistetyn insuliinin vaikutus ehtii loppua ennen sitä.
Käytännössä raskaan aterian bolusinsuliini pitää jakaa vähintään kahteen annokseen: ensimmäinen ennen syömistä ja toinen myöhemmin syömisen jälkeen.
Sopiva ajankohta toiselle annokselle löytyy tarkkailemalla verensokerimittaria. Ei kannata ottaa hypon riskiä pistämällä liian aikaisin, vaan vasta sitten, kun verensokeri alkaa selkeästi nousta muutama tunti syömisen jälkeen.