Mika Haulo
Sunday 24.11.2013

Yökukkujan perusinsuliiniongelma

Päivärytmini on kiero kuin poliitikko. Elän siis oikeastaan ihan normaalia yrittäjän arkea: illat venyvät usein pitkiksi, ennen kuin sänky kutsuu. Aamulla sitten uni maittaakin lähelle puolta päivää.

Tällainen vuorokausirytmi tuntuu tekevän temppunsa myös (perus)insuliinin tarpeelle. Voisi helposti kuvitella, että basaali hoitaa hommansa unirytmistä riippumatta, kunhan pistokset muistaa ottaa säännöllisesti. Käytännössä asia tuntuu olevan vähän monimutkaisempi.

Empiiristen kokemusten nojalla voisin sanoa, että paastosokeri voi olla

  1. matala, vaikka ilta- ja aamupistosten väli on normaalia pidempi,
  2. korkea, vaikka niiden väli on normaalia lyhyempi tai
  3. sitä korkeampi, mitä väsyneempänä on aamuyön tunteina kömpinyt peiton alle.

Tietysti paastoarvoihin vaikuttaa myös se, kuinka tasaisena verensokerin on pysynyt ennen nukkumaanmenoa. Mutta ilmiö on silti mielenkiintoinen; mitä pahemmin yritän tehdä hommia yöllä silmät ristissä, sitä kauheampi aamu on todennäköisesti luvassa.

En toisaalta ihmettele laikaan, että epänormaali unirytmi pistää kropan sekaisin. Onhan uni sentään ihmisen tärkein lepohetki, jolloin sekä keho että mieli palautuvat päivän rasituksista ja keräävät voimia seuraavaan.

Mitään tarkkaa selitystä ilmiölle en osaa antaa, mutta paljon on kuitenkin pääteltävissä jo maalaisjärjellä: levon ja rasituksen tasapainon horjuttamisesta tuskin seuraa mitään hyvää.

Aikani tätä ongelmaa ihmeteltyäni keksin näppärän ratkaisun. Juuri ennen nukkumaanmenoa pistän ylimääräisen perusinsuliiniannoksen, ehkä yksikön tai pari. Insuliinipumpuissa on usein toiminto tällaista temppua varten. Se tunnetaan nimellä tilapäinen basaalin korotus. Mutta onnistuu se siis kynilläkin.

Tällainen extra-annos on toistaiseksi selättänyt aamuarvojen nousun hienosti. Määrä on pieni, mutta toisaalta kahden yksikön lisäys on myös kolmasosan korotus normaaliannokseen nähden.

Tietenkään lisäannos ei pelasta tilannetta, jos nukkumaan mennessä verensokeri huitelee reilusti liian korkealla tai on selvästi matkalla ylöspäin. Mutta jos nukkumaanmenoarvo on vain vähän yläkantissa ja pikainsuliinin käyttö tuntuu liian rajulta korjausliikkeltä, ajaa ylimääräinen basaalipistos asiansa mainiosti.

Perusinsuliinin annostelussa yhden tai kahden pistoksen sääntö on lähinnä vain ohjenuora. Kun tilanne sitä vaatii, on rutiineista lupa poiketa. Lopputulos on ohjeita tärkeämpää.