Mitä yhteistä on kielten opiskelulla ja verensokerin mittaamisella? Molempien avulla opitaan ymmärtämään sanomaa, joka ilman harjoittelua olisi kuulijalle vain täyttä siansaksaa. Kielitaito vieraalla maalla helpottaa arkea kummasti.

Opin aikanaan kolmatta kotimaista katsomalla kotona piirrettyjä. Hahmot puhuivat englantia, mutta tekstitykset olivat suomeksi. Kun tietyt lausahdukset toistuivat jaksojen myötä usein, opin hiljalleen yhdistämään fraasin ja sen merkityksen.

Ala-asteellakin katsottiin silloin tällöin jotain englanninkielistä tv-sarjaa. Toisin kuin kotona, koulussa peitettiin tekstitykset. Pimentoa perusteltiin sillä, että eihän silloin mitään oppisi, jos pystyisi lukemaan tekstit suomeksi.

Olin täysin eri mieltä. Mitä hyötyä muka oli oudosta mongerruksesta, jos sen merkityksestä ei ollut hajuakaan? Tietysti esimerkiksi vieraskielisessä maassa oleskelu on mitä mainiointa shokkihoitoa, mutta  puolen tunnin telkkarin tölläys muutaman kerran vuodessa ei ihan täytä kielikylvyn määritelmää. Tekstitykset olivat minulle olennainen osa oppimista.

Verensokerin vaihtelu elimistössä on myös kieli, jota diabeetikon kannattaa opetella ymmärtämään. Kroppa puhuu eri murtein, kun verensokeri on joko liian matalalla tai liian korkealla. Harjaantunut kuuntelija voi jopa erottaa vasta lähestyvän hypon tai hyperin, vaikka mittari sitä ei vielä kertoisi. Näin korjausliikkeen ehtii tehdä ajoissa.

Kurssikirjoja ei tarjolla ole, mutta oma olo on se mitä kuunnellaan, ja mittari tarjoaa tarpeellisen tekstityksen. Oppiminen vaatii sekä kehon kuuntelua että käännöksen lukemista mittarista säännöllisesti. Ja tietysti paljon aikaa ja kärsivällisyyttä. Kielitaidon kehittyminen tässä(kin) asiassa vie vähintään useita kuukausia.

Käytännössä sokerimurteen opettelu tarkoittaa sitä, että verensokeria mitataan usein*, ja tulosta verrataan omaan oloon. Onko olo hutera ja näkö hieman hämärtyy? Verensokeri saattaa olla liian alhaalla. Onko mittari samaa mieltä? Jos mittaustulos on vielä normaalirajoissa, olisiko se sitä vielä vartin päästä mitattaessa? Ehkä verensokeri on vasta laskemassa hyvällä vauhdilla. Jos taas olo tuntuu hieman pöhnäiseltä ja väsyttää, mittari varmaankin näyttää yli kymmentä millimoolilitraa, joko nyt tai hetken päästä.

Verensokerimittari ei siis kerro aina täyttä totuutta, vaan tulosta pitää tulkita tilanteen mukaan. Samoilla lukemilla olo voi tuntua täysin erilaiselta eri aikoina. Tällaisissa tilanteissa kyky ennustaa verensokerin liikkeitä nousee arvoonsa.

Kukaan ei puhu sokeria äidinkielenään, joten sokeasti omaan tulkkaustaitoon ei kannata luottaa. Siksi mittarilta kannattaa aika ajoin varmistaa, mitä keho yrittää sanoa, vaikka luulisikin ymmärtäneensä kuulemansa oikein.

  • Tiedän kyllä, että vähäinen liuskojen saanti on laaja ongelma. Ehkä tilanne voi kuitenkin jatkossa muuttua, jos tiheän mittaamisen hyödyt pystytään osoittamaan selkeästi.