Sokerivammaisen opas

Vinkkejä verensokerin hallintaan, apua diabeteksen omahoitoon.

Kategoria: Yhteiskunnalliset asiat

Makeisveron poistuminen on hyvä asia

Makeisvero lakkautettiin Suomessa tämän vuoden alussa. Päätös on tyypin 1 diabeetikoiden näkökulmasta hyvä asia.

Makeis- tai sokeriveron tarpeellisuutta on perusteltu kansanterveyden edistämisellä: runsas sokerin (ja suolan & rasvan) käyttö on yhteydessä lihavuuteen ja sydän- ja verisuonisairauksiin, joten sen saatavutta on syytä säännöstellä.

Oletuksena tässä lienee se, että hinnannousu vähentäisi kulutusta enemmän tai vähemmän suorassa suhteessa.

Olen samaa siitä, että liiallista sokerin kulutusta olisi syytä välttää. Makeis- ja sokeriveroissa on kuitenkin pari epäkohtaa, eikä niitä pitäisi mielestäni edes yrittää saada sellaisinaan käyttöön.

Sokerivero vaikuttaisi hypoeväiden hintaan

Päällimmäisenä mieleeni nousee se, että verotuksella toivottu hinnannousu vaikuttaa myös diabeetikoiden tarvitsemien hypoeväiden hintaan.

Hypoeväitä eivät ole ainoastaan diabeetikoille markkinoidut siripirit ym. glukoosituotteet, vaan mitkä tahansa karkit ja limsat. Tavalliset makeiset ovat itse asiassa jopa halvempia mutta kuitenkin yhtä käyttökelpoisia.

Diabeetikot eivät osta hypoeväskarkkeja mässäilyn vuoksi vaan käytännön pakosta. Meillä ei ole hormonivalmistetta, joka auttaisi nostamaan verensokeria, ja siksi ainoa käytännön keino on syödä jotain sokeripitoista.

Kun tulee tarve saada verensokeria ylemmäs, on usein kiire. Mitkään ruisleivät tai muut hitaat hiilihydraatit eivät silloin ole paras vaihtoehto.

Sokeriveron kannattaminen ilman hypoevästarpeiden huomioimista heikentää ykköstyypin diabeetikoiden asemaa. Hypoeväät ovat jo nyt diabeetikoille ylimääräinen kuluerä. Emme kaipaa niistä yhtään kalliimpia.

Vaikka hinnat eivät merkittävästi nousisikaan – tai ei ole takeita, että veron poistuminen laskisi makeisten hintoja – on kyse ennen kaikkea ykköstyyppien huomioimisesta: tyypin 1 diabetes on sairautena vähemmistöä, eivätkä mattimeikäläiset tunne kovin hyvin sen piirteitä. Siksi on tärkeää pitää kiinni oikeuksistamme ja eduistamme sekä pitää meteliä, jos tilanne uhkaa kääntyä huonompaan suuntaan.

Diabetesliitto jätti tyypin 1 diabeetikot huomiotta

Myös Diabetesliitto on yrittänyt saada sokeria verolle. Kun kysyin toiminnanjohtaja Janne Juvakalta, miten ykköstyypin diabeetikoiden hypoevästarpeet on huomiotu. Vastaus oli tämä:

”Hypoeväitä emme ole tähän keskusteluun kytkeneet.”

Kritisoin tietysti tätä selkeää puutetta ja sanoin, että Diabetesliitto on nähtävästi jälleen kerran jättänyt ykköstyypit huomiotta. Tähän Juvakka vastasi seuraavasti:

”Se ei ole tietoista millään tavalla, on vain valittu tietty linja.”

Tämän tarkoitus oli ilmeisesti puolustella Diabetesliiton toimia, mutta mielestäni on jopa huolestuttavampaa, jos tyypin 1 diabeetikot eivät mahdu liiton jokaiseen päätöksentekoon.

Diabetesliiton perimmäinen tarkoitus on nimenomaan turvata diabeetikoiden huomioiminen yhteiskunnassa. Diabetesliitto myös edustaa – tai sen ainakin pitäisi edustaa – tasapuolisesti kaikkia diabetestyyppejä. Siksi on todella pöyristyttävää, että Diabeteslitto on tällä tavalla jättänyt osan jäsenistöstään huomiotta.

Kielletään ja rajoitetaan, kun muutakaan ei keksitä

Päivi Räsänen on kieltovaatimuksillaan noussut yleiseksi naurunaiheeksi internetissä. Toivoisin ettei Diabetesliitto lähtisi samalle linjalle.

Lain kautta tehtävät kiellot ja rajoitukset ovat vain merkki siitä, että muutosta ajava taho on voimaton, eikä saa haluamaansa muutosta aikaan ihmisissä vapaaehtoisesti.

Suomessa nähdään aika ajoin trendejä, jotka muuttavat ihmisten ruokailutottumuksia. Tunnettuja esimerkkejä tästä ovat karppaus ja kasvissyönti.

Kumpikaan näistä trendeistä ei ole perustunut siihen, että jokin hallinnollinen taho olisi kieltänyt tai rajoittanut hiilihydraattien tai lihatuotteiden saantia. Sen sijaan varsinkin vegaanisuus on näkynyt selkeästi sekä ruokakauppojen hyllyllä että ravintoloissa.

Onkohan sokerin kulutukseen yritetty vaikuttaa jollain vastaavalla tavalla? Ovatko sokerin verotusta kannattavat järjestöt esimerkiksi yrittäneet tutkia, mikä saa karppaus- ja vegeboomin kaltaiset ilmiöt vyörymään niin isosti? Vai onko suoraan valittu rajoituspolitiikka, kun mielikuvitus tai osaaminen ei riitä parempaan?

Sokerin käyttö on jo valmiiksi laskussa

Makeisvero otettiin Suomessa käyttöön vuonna 2011. Mutta ravitsemusterapeutti Reijo Laatikaisen blogikirjoituksen mukaan suomalaisten sokerin kulutus on ollut tasaisessa laskussa jo 90-luvulta lähtien. Vaikka tilastot näyttävät Laatikaisen mukaan, että makeisten käyttö on lisääntynyt, on muiden sokeripitoisten tuotteiden käyttö täytynyt vastaavasti vähentyä.

Tämän perusteella näyttäisi siis siltä, että veroperusteiselle saannin rajoitukselle ei edes ole mitään tarvetta; suunta on jo nyt oikea.

 

Kuva: Jason Meredith / CC BY 2.0