Sokerivammaisen opas

Vinkkejä verensokerin hallintaan, apua diabeteksen omahoitoon.

Kategoria: Ravinto

Miksi verensokeri nousee aamupalan jälkeen niin herkästi?

Olet varmasti kokenut tämän:

  • heräät aamulla normaaleilla tai ainakin melkein normaaleilla verensokeriarvoilla (< 10 mmol/l)
  • lasket aamupalan hiilihydraatit tarkasti ja pistät ateriainsuliinia sen mukaan
  • tunnin tai parin päästä mittaat uudestaan, ja mittari näyttää jotain aivan törkeän korkeaa lukemaa (> 15 mmol/l)

Päivän muilla aterioilla teet taas tarkan hiilarilaskennan, mutta vastaavaa verensokeripiikkiä ei enää tule. Mikä siis aamupalassa on niin erikoista, että sen vaikutus verensokeriin on kertaluokkaa muita aterioita suurempi?

Itse asiassa kyse ei varsinaisesti ole aamupalasta.

Osa ylimääräisestä verensokerista on peräisin maksasta

Kun nouset aamulla sängystä, tapahtuu ns. get up -ilmiö. Tätä ei pidä sekoittaa aamunkoittoilmiöön, jossa on kyse aamuyöllä tapahtuvasta hormonitoiminnasta.

Get up -ilmiö saa myös verensokerin kohoamaan. Mutta se alkaa vasta silloin, kun konkreettisesti nouset jalkeille.

Ilmiön tieteellisiä taustoja ei käsittääkseni tunneta läheskään yhtä hyvin kuin aamunkoittoilmiössä, mutta arvailisin hormonien olevan siinäkin pelissä jollain tavalla.

Harvemmin mikään olossa kertoo siitä, että maksan sokerihanat ovat auenneet – adrenaliiniryöppyä lukuunottamatta. Mutta jos verensokerin nousua ei pysty taltuttamaan, siitä seuraavan hyperglykemian voi toki tuntea naheana olona.

Diabeetikoon mieleen on istutettu hoidon kulmakiveksi se, että insuliini annostellaan hiilihydraattien perusteella. Tämä on kuitenkin sellaisenaan väärä lähestymistapa, koska hormonien vaikutus verensokeriin voi olla yhtä tuntuva.

Toki hormoneiden vaikutuksesta mainitaan oppaissa ja opastuksissa, mutta usein ne tuppaavat jäämään sivurooliin. Omahoidon rutiineihin niiden ajattelu ei yleensä iskostu hiilihydraattien lailla.

Kun siis aamulla syöt, valuu sokeria verenkiertoosi kahdesta hanasta: aamuateriasta ja maksan glukoosivarastoista.

Verensokerin nousuun pitää vastata pikainsuliinilla, joka nimestään huolimatta on auttamattoman hidasta. Sen lisäksi että annostelun määrä saattaa jäädä liian pieneksi, myös hitaus tekee tepposet:

Siinä ajassa kun elimistö on ehtinyt imeyttää ison osan aamupalan hiilihydraateista, alkaa insuliini vasta heräillä tositoimiin.

Imeytymisestä puheenollen – pitkän paaston, kuten yöunen, jälkeen ruoka ja sen sisältämä hiilihydraatti imeytyy tavallista nopeammin. Elimistö on ollut tunteja ilman ravintoa, ja kun se vihdoin ja viimein saa täydennystä, ottaa se tarjolla olevan energian käyttöön pikavauhtia.

Päivän muilla aterioilla tätä ei yleensä tapahdu, varsinkin jos ruokailurytmi on säännöllinen ja edellisestä ateriasta on kulunut vain maltillisesti aikaa.

Aamupalan jälkeisen tolkuttoman verensokerin kohoamisen taustalla ei siis ole yhtä ainoa syytä, vaan useampi:

  • get up -ilmiö alkaa vapauttaa maksan sokerivarastoja verenkiertoon
  • paaston jälkeen syöty ruoka imeytyy tavallista nopeammin
  • arjen rytmi ei välttämättä anna aikaa sille, että insuliinin pystyisi pistämään reilusti ennen syömistä

Mikä olisikaan mukavampaa kuin se, että heräämisen jälkeen voisi rauhassa istua kahvikupin äärellä, lukea aamun uutisia ja odottaa puolisen tuntia pistämisen jälkeen, että insuliini alkaa kunnolla vaikuttaa. Mutta monilla meistä on päivätyöt, joihin täytyy ilmestyä ajallaan. Tai lapsia, jotka täytyy kärrätä ajoissa päivähoitoon. Arkiaamuisin ei välttämättä ole aikaa vetää aamupalaa pitkän kaavan kautta.

Voiko aamupalan jälkeisen sokeripiikin jotenkin estää?

On muutama keino, joilla liiallista verensokerin nousua aamupalan jälkeen voi ainakin yrittää hillitä:

  • Pistä ateriainsuliini heti herättyäsi. Tällä tavoin se ehtii vaikuttaa edes vähän aikaa, vaikkapa aamupalan valmistumisen ajan.
  • Pyri tekemään muut aamutoimet ensin ja syö aamupala vasta viimeisenä. Pelaa insuliinille lisää vaikutusaikaa pienistä palasista.
  • Älä syö aamulla itseäsi ähkyyn asti, ja vältä ihan tolkutonta hiilarimättöä.
  • Raivaa aikatauluista tilaa aamuliikunnalle. Jos mahdollista, kulje työmatkat kävellen tai pyörällä.

Koska seuraukset ovat peräisin useammasta kuin yhdestä syystä, muodostuu lopullisen ratkaisun kaavakin eri osatekijöistä.

Avainasemassa on se, että otat insuliinin mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, koska verensokerin nousulla on lähes poikkeuksetta ottanut pienen varaslähdön aamun verensokeri-ilmiöiden takia.

Tätä etumatkaa ei myöskään kannata jouduttaa valitsemalla sellaista aamupalaa, jonka glykeeminen kuorma on suuri. Tarkoitus on rajoittaa tekijöitä, jotka edesauttavat verensokerin nousua, ei lisätä niitä.

Glykeemisen kuorman pienenä pitäminen onnistuu seuraavasti:

  • Pidä annoskoko maltillisena (aamupalan jälkeen ei saa olla ähky)
  • Älä syö nopeita hiilihydraatteja (murot, vaalea leipä)
  • Pidä hiilihydraattimäärä pienehkönä (mieluummin rahkaa kuin kuin puolikas patonki)

Kaikki yllä mainitut esimerkit eivät tietenkään sovellu suoraan kaikille. Mutta niiden onkin tarkoitus olla suuntaa-antavia vinkkejä, joita jokainen voi soveltaa omaan elämäänsä sopivaksi.

Kannattaa myös muistaa, että diabeteksen hoito on usein kompromissien tekemistä. Jos haluat pitää kiinni normaalin arjen kulusta, joudut ehkä hyväksymään sen, että verensokerisi käy ajoittain vähän liian korkealla.

Mutta vaikka et pystyisikään estämään nousua kokonaan, pystyt näillä vinkeillä hillitsemään sitä ainakin vähän. Askel parempaan suuntaan on sekin.



Makeisveron poistuminen on hyvä asia

Makeisvero lakkautettiin Suomessa tämän vuoden alussa. Päätös on tyypin 1 diabeetikoiden näkökulmasta hyvä asia.

Makeis- tai sokeriveron tarpeellisuutta on perusteltu kansanterveyden edistämisellä: runsas sokerin (ja suolan & rasvan) käyttö on yhteydessä lihavuuteen ja sydän- ja verisuonisairauksiin, joten sen saatavutta on syytä säännöstellä.

Oletuksena tässä lienee se, että hinnannousu vähentäisi kulutusta enemmän tai vähemmän suorassa suhteessa.

Olen samaa siitä, että liiallista sokerin kulutusta olisi syytä välttää. Makeis- ja sokeriveroissa on kuitenkin pari epäkohtaa, eikä niitä pitäisi mielestäni edes yrittää saada sellaisinaan käyttöön.

Sokerivero vaikuttaisi hypoeväiden hintaan

Päällimmäisenä mieleeni nousee se, että verotuksella toivottu hinnannousu vaikuttaa myös diabeetikoiden tarvitsemien hypoeväiden hintaan.

Hypoeväitä eivät ole ainoastaan diabeetikoille markkinoidut siripirit ym. glukoosituotteet, vaan mitkä tahansa karkit ja limsat. Tavalliset makeiset ovat itse asiassa jopa halvempia mutta kuitenkin yhtä käyttökelpoisia.

Diabeetikot eivät osta hypoeväskarkkeja mässäilyn vuoksi vaan käytännön pakosta. Meillä ei ole hormonivalmistetta, joka auttaisi nostamaan verensokeria, ja siksi ainoa käytännön keino on syödä jotain sokeripitoista.

Kun tulee tarve saada verensokeria ylemmäs, on usein kiire. Mitkään ruisleivät tai muut hitaat hiilihydraatit eivät silloin ole paras vaihtoehto.

Sokeriveron kannattaminen ilman hypoevästarpeiden huomioimista heikentää ykköstyypin diabeetikoiden asemaa. Hypoeväät ovat jo nyt diabeetikoille ylimääräinen kuluerä. Emme kaipaa niistä yhtään kalliimpia.

Vaikka hinnat eivät merkittävästi nousisikaan – tai ei ole takeita, että veron poistuminen laskisi makeisten hintoja – on kyse ennen kaikkea ykköstyyppien huomioimisesta: tyypin 1 diabetes on sairautena vähemmistöä, eivätkä mattimeikäläiset tunne kovin hyvin sen piirteitä. Siksi on tärkeää pitää kiinni oikeuksistamme ja eduistamme sekä pitää meteliä, jos tilanne uhkaa kääntyä huonompaan suuntaan.

Diabetesliitto jätti tyypin 1 diabeetikot huomiotta

Myös Diabetesliitto on yrittänyt saada sokeria verolle. Kun kysyin toiminnanjohtaja Janne Juvakalta, miten ykköstyypin diabeetikoiden hypoevästarpeet on huomiotu. Vastaus oli tämä:

”Hypoeväitä emme ole tähän keskusteluun kytkeneet.”

Kritisoin tietysti tätä selkeää puutetta ja sanoin, että Diabetesliitto on nähtävästi jälleen kerran jättänyt ykköstyypit huomiotta. Tähän Juvakka vastasi seuraavasti:

”Se ei ole tietoista millään tavalla, on vain valittu tietty linja.”

Tämän tarkoitus oli ilmeisesti puolustella Diabetesliiton toimia, mutta mielestäni on jopa huolestuttavampaa, jos tyypin 1 diabeetikot eivät mahdu liiton jokaiseen päätöksentekoon.

Diabetesliiton perimmäinen tarkoitus on nimenomaan turvata diabeetikoiden huomioiminen yhteiskunnassa. Diabetesliitto myös edustaa – tai sen ainakin pitäisi edustaa – tasapuolisesti kaikkia diabetestyyppejä. Siksi on todella pöyristyttävää, että Diabeteslitto on tällä tavalla jättänyt osan jäsenistöstään huomiotta.

Kielletään ja rajoitetaan, kun muutakaan ei keksitä

Päivi Räsänen on kieltovaatimuksillaan noussut yleiseksi naurunaiheeksi internetissä. Toivoisin ettei Diabetesliitto lähtisi samalle linjalle.

Lain kautta tehtävät kiellot ja rajoitukset ovat vain merkki siitä, että muutosta ajava taho on voimaton, eikä saa haluamaansa muutosta aikaan ihmisissä vapaaehtoisesti.

Suomessa nähdään aika ajoin trendejä, jotka muuttavat ihmisten ruokailutottumuksia. Tunnettuja esimerkkejä tästä ovat karppaus ja kasvissyönti.

Kumpikaan näistä trendeistä ei ole perustunut siihen, että jokin hallinnollinen taho olisi kieltänyt tai rajoittanut hiilihydraattien tai lihatuotteiden saantia. Sen sijaan varsinkin vegaanisuus on näkynyt selkeästi sekä ruokakauppojen hyllyllä että ravintoloissa.

Onkohan sokerin kulutukseen yritetty vaikuttaa jollain vastaavalla tavalla? Ovatko sokerin verotusta kannattavat järjestöt esimerkiksi yrittäneet tutkia, mikä saa karppaus- ja vegeboomin kaltaiset ilmiöt vyörymään niin isosti? Vai onko suoraan valittu rajoituspolitiikka, kun mielikuvitus tai osaaminen ei riitä parempaan?

Sokerin käyttö on jo valmiiksi laskussa

Makeisvero otettiin Suomessa käyttöön vuonna 2011. Mutta ravitsemusterapeutti Reijo Laatikaisen blogikirjoituksen mukaan suomalaisten sokerin kulutus on ollut tasaisessa laskussa jo 90-luvulta lähtien. Vaikka tilastot näyttävät Laatikaisen mukaan, että makeisten käyttö on lisääntynyt, on muiden sokeripitoisten tuotteiden käyttö täytynyt vastaavasti vähentyä.

Tämän perusteella näyttäisi siis siltä, että veroperusteiselle saannin rajoitukselle ei edes ole mitään tarvetta; suunta on jo nyt oikea.

 

Kuva: Jason Meredith / CC BY 2.0



Vertailussa 10 erilaista hypoevästä

Hypoeväiksi on vaihtoehtoja vaikka kuinka. Osa niistä on hyviä ja toiset vähän parempia.

Puhtaasti hypoevään sisältämän sokerin imeytymisnopeutta katsomalla valinnanvaraa jää kovin vähän. Onneksi kuitenkaan jokainen hypo ei ole paniikkihypo, jolloin tarvitsisi saada mahdollisimman nopeaa sokeria; monesti kyse voi olla … Lue koko juttu

Lue koko juttu



Tasainen verensokeri on tyyntä myrskyn edellä

Vaakasuora verensokeriviiva on yleensä hyvä asia. Paitsi silloin, kun tasaisuutta ei odottaisi. Se saattaa olla merkki siitä, että sonta on leviämässä tuulettimeen. Näin kävi viimeksi eilen.

Olin pitkästä aikaa lähdössä pyöräilemään porukkalenkille. Kotiseurani Kaupin Kanuunat kun järjestää niitä pyöräilykaudella useamman … Lue koko juttu

Lue koko juttu



Lataa tästä ilmainen opas verensokerin hallintaan

Kirjoitin kevään ja alkukesän aikana kirjan verensokerin hallinnasta. Se on nyt saatavana ilmaiseksi sähköisessä muodossa.

25 vinkkiä verensokerin hallintaan on käytännön opas tyypin 1 diabeetikoille. Se perustuu pääosin omiin kokemuksiini, havaintoihini sekä menetelmiin joiden avulla olen oppinut pitämään oman verensokeritasoni

Lue koko juttu

Lue koko juttu