Sokerivammaisen opas

Vinkkejä verensokerin hallintaan, apua diabeteksen omahoitoon.

Kategoria: Ravinto

Voiko diabeetikko tosiaan syödä mitä tahansa?

”Diabeetikko voi syödä mitä vaan, kunhan pistää insuliinia.”

Tämä on ehkä tökeröimmin yksinkertaistettu lause, jonka diabetespiireissä kuulee. Samalla se on eniten väärinymmärretty lause, valitettavasti.

Toteamus juontaa tietysti juurensa diabeteksen hoidon kivikaudelle, jolloin diabeetikot joutuivat syömään tarkkaan laaditun ruokavalion ja ruokailuaikojen mukaisesti. Se oli sitä aikaa, jolloin insuliinit olivat niin kankeita, että oli helpompi vakioida insuliiniannokset ja säätää syömiset ja elämänrytmi sen mukaan.

Nykyään tilanne on onneksi toinen. Enää ei mikään ruoka-aine ole ”kielletty”, ja muutenkin hoitorutiinit sovitetaan omaan elämänmenoon eikä toisinpäin.

Silti sieltä täältä kuuluu ajoittain muistutuksia, että asiat ovat muuttuneet. Se voi olla ihan tarpeellista joillekin pidemmän linjan diabeetikoille, joilla omahoito on urautunut 70-luvulle ja pysyy siellä vanhasta tottumuksesta.

Sen sijaan tuoreemmille tapauksille tämä muistuttelu on tarpeeton. He eivät ehkä koskaan ole eläneet insuliinien ehdoilla, eivätkä siksi ymmärrä, mitä sanonnalla loppuviimein tarkoitetaan.

Kaikki ruoat eivät ole yhtä helppoja verensokerin kannalta

Väärinymmärryksen taustalla on se, mitä yksinkertaistettu sanonta jättää kertomatta.

Diabeetikko voi toki syödä mitä tahansa, mutta kaikki ruoat eivät ole verensokerin hallinnan kannalta yhtä helppoja.

Karkit ja sokeripitoiset juomat tietysti nostavat verensokeria äärimmäisen nopeasti, jos insuliinia ei ole ottanut ihan reilusti etukäteen. Näiden ja muiden makeiden herkkujen kohdalla vaikeutta lisää se, että ne ovat ns. fiilissyömistä. Itse en ainakaan osaa läheskään aina sanoa etukäteen, kuinka paljon aion mässyä naamariini vetää.

Normaaleissa ruoissa hiilihydraattien määrä ja laatu vaikuttavat siihen, minkälaisella vasteella ne verensokeriin iskevät. Vähän tai kohtuullisesti hitaita hiilareita sisältävien ruokien vaikutus on yleensä maltillinen. Salaatin syöminen alle hidastaa jonkin verran hiilareiden imeytymistä.

Suuretkaan hiilihydraattimäärät eivät ole ongelma, jos tietää tarpeeksi tarkasti paljonko aikoo syödä, pystyy ottamaan insuliinin tarpeeksi aikaisin eikä ole vaaraa siitä, että ruokailua pitäisi siirtää. Spontaanisti syötynä iso kippo riisiä tuppaa kyllä nostamaan verensokerin pilviin.

Tai sitten ei. Tähän kun vaikuttaa niin monta asiaa. Aktiiviurheilijalla insuliiniherkkyys voi olla niin hyvä ja lihakset niin janoiset, että suurikaan hiilarimäärä ei verensokeria keikauta. Sohvaperunalla taas pieni hedelmä saattaa käynnistää vuoristoradan.

On vaikea sanoa, miten verensokeri milloinki käyttäytyy. Glukoosisensoreilla voimme tarkentaa ennustetta, mutta loppuviimein verensokerin heilahtelut ovat säätilaan verrannollinen kaaosteoria, ja perhosvaikutus on suuri.

Proteiini ja rasva eivät suoraan vaikuta verensokeriin, joten loogiselta kuulostava vaihtoehto olisi pitäytyä niissä (ja tietysti kasviksissa) ja jättää hiilihydraattien syöminen vähemmälle, eikö niin?

No ei, sehän olisi liian helppoa.

Myös proteiini ja rasva voivat nostaa verensokeria

Proteiinin ensisijainen tehtävä on toimia kudosten rakennusaineena, joten se ei normaalisti vaikuta verensokeriin, jos ateria on tasapainoinen.

Mutta vähähiilihydraattisella aterialla voi käydä niin, että noin puolet tai vähän alle puolet proteiinista muuttuu glukoosiksi. Tällöin proteiini nostaa verensokeria hitaasti, mutta se kuinka paljon sokeri proteiinin johdosta lopulta nousee, ei ole aivan tarkkaan määritettävissä.

Tästä syystä myös proteiinipainotteinen ateria voi nostaa verensokeria, ja vieläpä salakavalalla tavalla.

Rasvan vaikutus verensokeriin tapahtuu maksan kautta. Rasva ei itsessään muutu glukoosiksi, mutta runsasrasvainen ateria heikentää väliaikaisesti maksan insuliiniherkkyyttä. Silloin seraus on sama kuin jos pistäisi perusinsuliinia liian vähän, eli maksasta virtaa ylimääräistä glukoosia verenkiertoon.

Tämän seurauksena verensokeri nousee hitaasti mutta piinaavan voimakkaasti. Näin voi käydä esimerkiksi ison pizzan syömisen jälkeen.

Diabeetikko voi siis tosiaan syödä mitä tahansa…

…kunhan muistaa

  • pistää insuliinin
  • pistää oikean määrän insuliinia
  • pistää insuliinin oikeaan aikaan
  • varoo ottamasta liikaa insuliinin kerralla ja jakaa annoksen tarvittaessa kahteen tai useampaan osaan
  • vähentää insuliinin määrää, jos on harrastanut viime päivinä liikuntaa
  • lisää insuliinin määrää, jos on sairaana
  • ottaa myös huomioon insuliinin annostelussa, että…

Äh, en nyt jaksa jatkaa tätä listaa. Pointti varmaan tuli jo selväksi:

Diabeetikko voi syödä mitä tahansa, kunhan ottaa huomioon mahdollisimman monta verensokerin vaihteluun liittyvää asiaa huomioon.


Kuva: Ali Inay / Unsplash

 



Miksi verensokeri nousee aamupalan jälkeen niin herkästi?

Olet varmasti kokenut tämän:

  • heräät aamulla normaaleilla tai ainakin melkein normaaleilla verensokeriarvoilla (< 10 mmol/l)
  • lasket aamupalan hiilihydraatit tarkasti ja pistät ateriainsuliinia sen mukaan
  • tunnin tai parin päästä mittaat uudestaan, ja mittari näyttää jotain aivan törkeän korkeaa lukemaa (> 15 mmol/l)

Päivän muilla aterioilla teet taas tarkan hiilarilaskennan, mutta vastaavaa verensokeripiikkiä ei enää tule. Mikä siis aamupalassa on niin erikoista, että sen vaikutus verensokeriin on kertaluokkaa muita aterioita suurempi?

Itse asiassa kyse ei varsinaisesti ole aamupalasta.

Osa ylimääräisestä verensokerista on peräisin maksasta

Kun nouset aamulla sängystä, tapahtuu ns. get up -ilmiö. Tätä ei pidä sekoittaa aamunkoittoilmiöön, jossa on kyse aamuyöllä tapahtuvasta hormonitoiminnasta.

Get up -ilmiö saa myös verensokerin kohoamaan. Mutta se alkaa vasta silloin, kun konkreettisesti nouset jalkeille.

Ilmiön tieteellisiä taustoja ei käsittääkseni tunneta läheskään yhtä hyvin kuin aamunkoittoilmiössä, mutta arvailisin hormonien olevan siinäkin pelissä jollain tavalla.

Harvemmin mikään olossa kertoo siitä, että maksan sokerihanat ovat auenneet – adrenaliiniryöppyä lukuunottamatta. Mutta jos verensokerin nousua ei pysty taltuttamaan, siitä seuraavan hyperglykemian voi toki tuntea naheana olona.

Diabeetikoon mieleen on istutettu hoidon kulmakiveksi se, että insuliini annostellaan hiilihydraattien perusteella. Tämä on kuitenkin sellaisenaan väärä lähestymistapa, koska hormonien vaikutus verensokeriin voi olla yhtä tuntuva.

Toki hormoneiden vaikutuksesta mainitaan oppaissa ja opastuksissa, mutta usein ne tuppaavat jäämään sivurooliin. Omahoidon rutiineihin niiden ajattelu ei yleensä iskostu hiilihydraattien lailla.

Kun siis aamulla syöt, valuu sokeria verenkiertoosi kahdesta hanasta: aamuateriasta ja maksan glukoosivarastoista.

Verensokerin nousuun pitää vastata pikainsuliinilla, joka nimestään huolimatta on auttamattoman hidasta. Sen lisäksi että annostelun määrä saattaa jäädä liian pieneksi, myös hitaus tekee tepposet:

Siinä ajassa kun elimistö on ehtinyt imeyttää ison osan aamupalan hiilihydraateista, alkaa insuliini vasta heräillä tositoimiin.

Imeytymisestä puheenollen – pitkän paaston, kuten yöunen, jälkeen ruoka ja sen sisältämä hiilihydraatti imeytyy tavallista nopeammin. Elimistö on ollut tunteja ilman ravintoa, ja kun se vihdoin ja viimein saa täydennystä, ottaa se tarjolla olevan energian käyttöön pikavauhtia.

Päivän muilla aterioilla tätä ei yleensä tapahdu, varsinkin jos ruokailurytmi on säännöllinen ja edellisestä ateriasta on kulunut vain maltillisesti aikaa.

Aamupalan jälkeisen tolkuttoman verensokerin kohoamisen taustalla ei siis ole yhtä ainoa syytä, vaan useampi:

  • get up -ilmiö alkaa vapauttaa maksan sokerivarastoja verenkiertoon
  • paaston jälkeen syöty ruoka imeytyy tavallista nopeammin
  • arjen rytmi ei välttämättä anna aikaa sille, että insuliinin pystyisi pistämään reilusti ennen syömistä

Mikä olisikaan mukavampaa kuin se, että heräämisen jälkeen voisi rauhassa istua kahvikupin äärellä, lukea aamun uutisia ja odottaa puolisen tuntia pistämisen jälkeen, että insuliini alkaa kunnolla vaikuttaa. Mutta monilla meistä on päivätyöt, joihin täytyy ilmestyä ajallaan. Tai lapsia, jotka täytyy kärrätä ajoissa päivähoitoon. Arkiaamuisin ei välttämättä ole aikaa vetää aamupalaa pitkän kaavan kautta.

Voiko aamupalan jälkeisen sokeripiikin jotenkin estää?

On muutama keino, joilla liiallista verensokerin nousua aamupalan jälkeen voi ainakin yrittää hillitä:

  • Pistä ateriainsuliini heti herättyäsi. Tällä tavoin se ehtii vaikuttaa edes vähän aikaa, vaikkapa aamupalan valmistumisen ajan.
  • Pyri tekemään muut aamutoimet ensin ja syö aamupala vasta viimeisenä. Pelaa insuliinille lisää vaikutusaikaa pienistä palasista.
  • Älä syö aamulla itseäsi ähkyyn asti, ja vältä ihan tolkutonta hiilarimättöä.
  • Raivaa aikatauluista tilaa aamuliikunnalle. Jos mahdollista, kulje työmatkat kävellen tai pyörällä.

Koska seuraukset ovat peräisin useammasta kuin yhdestä syystä, muodostuu lopullisen ratkaisun kaavakin eri osatekijöistä.

Avainasemassa on se, että otat insuliinin mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, koska verensokerin nousulla on lähes poikkeuksetta ottanut pienen varaslähdön aamun verensokeri-ilmiöiden takia.

Tätä etumatkaa ei myöskään kannata jouduttaa valitsemalla sellaista aamupalaa, jonka glykeeminen kuorma on suuri. Tarkoitus on rajoittaa tekijöitä, jotka edesauttavat verensokerin nousua, ei lisätä niitä.

Glykeemisen kuorman pienenä pitäminen onnistuu seuraavasti:

  • Pidä annoskoko maltillisena (aamupalan jälkeen ei saa olla ähky)
  • Älä syö nopeita hiilihydraatteja (murot, vaalea leipä)
  • Pidä hiilihydraattimäärä pienehkönä (mieluummin rahkaa kuin kuin puolikas patonki)

Kaikki yllä mainitut esimerkit eivät tietenkään sovellu suoraan kaikille. Mutta niiden onkin tarkoitus olla suuntaa-antavia vinkkejä, joita jokainen voi soveltaa omaan elämäänsä sopivaksi.

Kannattaa myös muistaa, että diabeteksen hoito on usein kompromissien tekemistä. Jos haluat pitää kiinni normaalin arjen kulusta, joudut ehkä hyväksymään sen, että verensokerisi käy ajoittain vähän liian korkealla.

Mutta vaikka et pystyisikään estämään nousua kokonaan, pystyt näillä vinkeillä hillitsemään sitä ainakin vähän. Askel parempaan suuntaan on sekin.




Vertailussa 10 erilaista hypoevästä

Hypoeväiksi on vaihtoehtoja vaikka kuinka. Osa niistä on hyviä ja toiset vähän parempia.

Puhtaasti hypoevään sisältämän sokerin imeytymisnopeutta katsomalla valinnanvaraa jää kovin vähän. Onneksi kuitenkaan jokainen hypo ei ole paniikkihypo, jolloin tarvitsisi saada mahdollisimman nopeaa sokeria; monesti kyse voi olla … Lue koko juttu

Lue koko juttu



Tasainen verensokeri on tyyntä myrskyn edellä

Vaakasuora verensokeriviiva on yleensä hyvä asia. Paitsi silloin, kun tasaisuutta ei odottaisi. Se saattaa olla merkki siitä, että sonta on leviämässä tuulettimeen. Näin kävi viimeksi eilen.

Olin pitkästä aikaa lähdössä pyöräilemään porukkalenkille. Kotiseurani Kaupin Kanuunat kun järjestää niitä pyöräilykaudella useamman … Lue koko juttu

Lue koko juttu