Sokerivammaisen opas

Vinkkejä verensokerin hallintaan, apua diabeteksen omahoitoon.

Kategoria: Insuliinikynät

Sensori on insuliinipumppua tärkeämpi apuväline diabeteksen omahoidossa

Tšekkiläinen tutkimus kertoo, että tyypin 1 diabeetikoille on enemmän hyötyä glukoosisensorista kuin insuliinipumpusta. Tutkimus on julkaistu viime vuonna, ja sen ovat tehneet joukko tutkijoita prahalaisesta Kaarlen yliopistosta.

Tutkittavana oli yhteensä 65 tyypin 1 diabeetikkoa. He olivat iältään 24-44-vuotiaita, sairastaneet diabetesta keskimäärin 15 vuotta ja heidän hoitotasapainonsa HbA1c:llä mitattuna vaihteli välillä 57-78 mmol/mol (eli n. 7,4-9,2 %). Vähän yli puolet joukosta oli miehiä. Kaikki tutkittavat olivat joko normaalipainoisia tai lievästi ylipainoisia.

Tutkittavat jaettiin neljään ryhmään insuliinin annosteluvälineen ja verensokerin seurantatavan perusteella:

  • monipistoshoitoiset ilman sensoria
  • pumppuhoitoiset ilman sensoria
  • glukoosisensorin käyttäjät (insuliinin annostelutavasta riippumatta)

Tutkimuksen alussa koko joukolle asennettin Medtronic iPro2 -sokkosensori. Tämän avulla selvitettiin tutkittavien verensokerin ja sen vaihtelun lähtötaso. Sokkosensoria käytettiin myös varsinaisen tutkimuksen aikana kolmen kuukauden välein niillä, jotka eivät muuta sensoria käyttäneet.

Ennen tutkimusjaksoa diabeetikot kävivät läpi nelipäiväisen koulutuksen, jossa kerrattiin omahoidon perusperiaatteita sekä opetettiin insuliinipumpun sekä sensoreiden käyttöä.

Tutkimus kesti tasan vuoden. Sinä aikana tutkittavat kävivät lääkärin vastaanotolla seitsemän kertaa: heti tutkimuksen alussa, siitä kaksi viikkoa eteenpäin, sitten kolmen, kuuden ja yhdeksän kuukauden jälkeen aloituksesta ja vielä kerran tutkimuksen päättyessä. Tutkimuksen suoritti onnistuneesti loppuun 62 henkilöä.

Tutkimuksen suoritti loppuun 62 diabeetikkoa. Alkuperäisestä joukosta kaksi diabeetikkoa jättäytyi pois henkilökohtaisista syistä ja yksi suljettiin ulos, koska hän ei ollut noudattanut saamiaan ohjeita kunnolla.

Kun vuoden kestänyt tutkimusjakso oli saatu päätökseen, tarkasteltiin eri hoitomuotoryhmien verensokerin hallinnan kehittymistä. Pääpaino oli pitkäaikaissokeri HbA1c:n, verensokerin vaihteluvälin ja hypoglykemiatapausten tarkastelussa.

Tulokset osoittavat sensorin selkeän hyödyn

Sensoria käyttäneiden diabeetikoiden hoitotasapaino parani merkittävästi tutkimusvuoden aikana. Sillä ei niinkään ollut merkitystä, oliko käytössä monipistoshoito vai insuliinipumppu.

Jokaisessa ryhmässä HbA1c-arvo aleni jonkin verran tutkmuksen alussa, mutta vain sensoriryhmän kohdalla se jatkoi laskua koko vuoden ajan. Sensoriryhmä onnistui alentamaan hobistaan lähes 10 mmol/mol (eli noin prosenttiyksikön).

Toinen merkittävä havainto tutkimuksessa on se, että sensoroinnin hyödyt tulevat kunnolla esiin vasta sitten, kun sensorointia on jatkettu riittävän kauan. Tässä tutkimuksessa tilastollisesti merkittävä ero alkoi näkyä vasta yhdeksän kuukauden jälkeen.

Pitkäaikaissokerin lisäksi parannuksia havaittiin myös päivittäisten verensokeriarvojen madaltumisena ja verensokerin vaihteluvälin kaventumisena. Toisin sanoen diabeetikoiden verensokeri oli sensoroinnin ansiosta astetta lähempänä normaaliarvoja, ja ns. vuoristorataa oli vähemmän.

Pohdintaa

Tämä oli tiettävästi ensimmäinen tutkimus, jossa sensoroinnin vaikutuksia verensokeritasapainoon tarkasteltiin nimenomaan pitkällä aikavälillä.

Tutkimus ei ollut täysin satunnaistettu vertailukoe, joten on periaatteessa mahdollista, että myös muut asiat kuin sensorin käyttäminen tai sen puuttuminen vaikuttivat lopputuloksiin. Tulosten perusteella on kuitenkin selkeää, että asiaa olisi syytä tutkia enemmän.

Mutta jopa ihan näin maalaisjärjellä ajatellen verensokerin jatkuvasta tarkkailusta on diabeetikoille suurta hyötyä. Tässä ovat monien diabeetikoiden omat nettipalstoilla kerrotut kokemukset linjassa tutkimuksen tulosten kanssa.

Mielenkiintoista on myös se, että oman käsitykseni mukaan kehnon hoitotasapainon korjaamiseksi diabeetikoille tarjotaan useammin insuliinipumppua kuin sensoria. Mutta kuten tässä esitelty tutkimus osoittaa, voi monipistoshoidolla päästä yhtä hyvään tai jopa parempaan tasapainoon kuin pumpulla. Oleellista näyttäisi olevan, että käytössä on jonkinlainen jatkuvatoiminen verensokeria mittaava laite – oli se sitten Dexcomin tai Medtronicin sensori tai vaikka FreeStyle Libre.

 



Mitä tehdä, kun insuliini ei tunnu vaikuttavan?

Painajaismainen tilanne: verensokeri nousee nousemistaan, vaikka olet piikittänyt tai pumpannut insuliinia jo vaikka kuinka paljon. Mikä on pielessä? Mikä avuksi?

Tein viiden kohdan tarkistuslistan tällaisten tilanteiden varalle.

1 Tarkista insuliinin kunto

  • Onko insuliini pilaantunut vai kunnossa?
  • Toimiiko annosteluväline (pumppu tai insuliinikynä) oikein?

Insuliini voi pilaantua liian kuumassa (yli 30 celciusastetta) tai jäätyessään. Vanhetessaan insuliinin teho voi heikentyä. Jos insuliini ei toimi täydellä tehollaan, ei (laskennallisesti) oikeasta annostelusta ole tietenkään silloin hyötyä.

Jos epäilet insuliinin olevan pilalla, ota käyttöön uusi kynä tai ampulli, joka on varmasti kunnossa – esimerkiksi sellainen, joka on ollut jääkaapissa – ja kokeile lähtevätkö sokerit alenemaan sillä.

2 Varmista annosteluvälineen (insuliinikynä tai pumppu) toiminta

Jos käytät kyniä, on tämä kohta yksinkertainen:

  • vaihda neula
  • väännä kynään 2 – 4 yksikköä
  • katso tuleeko neulan päästä insuliinia

Jos taas käytät insuliinipumppua, joudut tarkistamaan pari asiaa enemmän.

  • Varmista, että insuliini pääsee virtaamaan letkussa
  • Varmista, että letkussa ei ole ilmakuplia
  • Tarkista kanyylin ja katetrin kunto (ja vaihda ne tarvittaessa)

Pumput osaavat kyllä hälyttää tukoksista, mutta voit toki varmistaa insuliinin virtauksen bolustamalla pienen määrän (0,5 – 2 yksikköä) ja katsomalla valuuko insuliini kanyylistä.

Kääntele letkua ilmassa siten, että erotat näkyykö siinä poikkeamia tai selkeästi liikkuvia ilmakuplia. Jos kanyyliin menee insuliinin sijasta ilmaa, se ei tietenkään auta verensokerin laskussa tippaakaan.

Jos kanyylisetin ihon alla oleva putki on taittunut, voi se estää insuliinin perillemenon osittain tai kokonaan. Jos epäilet vian olevan kanyylissä, katetrissa tai letkussa, on monesti helpointa vaihtaa koko setti kerralla – ne ovat joka tapauksessa kertakäyttötavaraa.

3 Tarkista pistosalue 

  • Tuntuuko pistosalueella kovettumia tai muita patteja?
  • Tuntuuko kanyylin teippi kostealta (eli onko insuliini vuotanut kanyylistä yli)?
  • Kokeile korjausinsuliinin pistämistä eri paikkaan, jos yksi kohta ei tunnu toimivan.
  • Kierrätä pistosalueita säännöllisesti.

Injektioalueen kunto on tärkeää, sillä jos insuliini imeytyy arvaamattomasti, on verensokeria tietenkin hemmetin hankalaa hallita. Kovettumat pistosalueella voivat aiheuttaa sen, että insuliini imeytyy epätasaisella tahdilla.

4 Pohdi hyperglykemian syytä

Oletko sairaana, stressaantunut tai onko sinulla tulehduksia?

Insuliinin vastavaikuttajahormonit – adrenaliini, kortisoli ja glukagoni – ovat tyypillisin syy verensokerin pysymiseen sitkeästi koholla.

Jos hyperi johtuu vain liian vähäisestä pikainsuliinista syötyyn hiilihydraattimäärään nähden, alkaa se laskea suhteellisen vaivattomasti lisäinsuliinin avulla.

Muista, että korkea verensokeri lisää insuliiniresistenssiä; voit joutua käyttämään enemmän korjausinsuliinia kuin laskennallisesti olisi tarpeellista.

Jos verensokeria nostava tekiä on luonteeltaan pitkäkestoinen, tarvitaan vastaiskuksi pikainsuliinin lisäksi myös pitkään vaikuttavaa korjausta. Nosta siis tilapäisesti basaalia tai pistä pieni lisäannos pitkävaikutteista insuliinia.

Tietysti akuuttiin hyperglykemiaan puree parhaiten pikainsuliini (pumpuilla bolus), mutta pitkäkestoisen insuliinin (basaali) lisäämisellä verensokeria kohottavaa hormonimyrskyä voi saada hillittyä.

5 Käytä liikuntaa apuna

Liikunta on usein ykköstyypin diabeetikoille vaikea paikka, koska monilla verensokeri lähtee laskemaan jyrkästi, jos veressä on pienikin määrä aktiivista insuliinia. Mutta jos verensokeri on selkeästi koholla, on tästä ilmiöstä hyötyä.

Ota siis korjausannos insuliinia ja odota 10 – 20 minuuttia, että se alkaa hiljalleen vaikuttaa. Lähde sitten kevyelle lenkille. Älä juokse tai tee raskasta voimatreeniä, sillä se saattaa vapauttaa verensokeria edelleen nostavia hormoneja.

***

Hormoneista johtuva verensokerin nousu on usein todella sitkeä, ja sen korjaamiseksi voi joutua käyttämään jopa kaksin- tai kolminkertaisen määrän insuliinia normaalitarpeeseen nähden.

Se, että insuliini ei tunnu vaikuttavan, johtuu todennäköisesti vain siitä, että verensokeria nostavat tekijät ovat myös voimakkaita.

Insuliini siis toimii kyllä, mutta sen teho ei vielä riitä laskemaan verensokeria. Mutta se estää sitä nousemasta vieläkin voimakkaammin.

Insuliinintarve palaa normaaliksi, kun hormonimyrsky rauhoittuu. Mutta sitähän ei koskaan tiedä, kuinka kauan siihen menee.

***

Bonusvinkki: nopeuta insuliinin toimintaa

Aikaisemmassa postauksessani annoin kolme käytännöllistä vinkkiä, miten insuliinin saa vaikuttamaan normaalia nopeammin. Nämä keinot eivät siis lisää insuliinin tehoa, mutta hyperiä korjatessa myös nopeudesta on apua.

 

Muokkaus 8.10.2015 klo 19.10: korjasin lyöntivirheitä tekstissä.

Kuva: Nate Steiner. Käytetty Creative Commons -lisenssillä.



3 + 1 keinoa, joilla saat pikainsuliinin vaikuttamaan nopeammin

Joskus tulee tarve saada pikainsuliini vaikuttamaan tavallista nopeammin.

Ruokailun aloittaminen silloin, kun sokerit ovat jo valmiiksi korkealla on yksi tällainen tilanne. Tai jos aamulla herätessä verensokerimittarin lukema muistuttaa helleaallon lämpötiloja, olo on etova, mutta aamupäivän palaverissa pitäisi olla skarppina.

Pikainsuliinin … Lue koko juttu

Lue koko juttu