Sokerivammaisen opas

Vinkkejä verensokerin hallintaan, apua diabeteksen omahoitoon.

Kategoria: Hypoeväät

Näin vältät liikaa sokerinsyöntiä: jätä hypoeväät ostamatta

Liika sokeri on pahasta, sanoo ravitsemussuositus sekä myös terve järki. Mutta ykköstyypin diabeetikko ajautuu helposti syömään jotain makeaa: kun verensokeri laskee (tai on laskemassa), pitää se saada äkkiä takaisin ylös.

On kuitenkin yksi tavattoman yksinkertainen keino, jolla paatuneikin hypomässäilijä saadaan kuriin:

Jätä karkit, mehut, limsat ja glukoositabletit ostamatta. Sokerinkulutuksesi laskee taatusti.

Niin se vaan tuppaa nähkääs olemaan, että jos jotain ei ole käsillä, sitä ei pysty syömään.

Mitä sille hypolle sitten pitäisi tehdä, jos hypoeväiden syönti estetään?

Puhdas sokeri ei ole ainoa asia, jolla verensokeria saa nostettua. Siihen kelpaa myös ihan normaali ruoka tai terveelliset välipalat kuten marjat ja hedelmät.

Tietysti puhdas sokeri on kaikista nopein keino verensokerin nostamiseen. Mutta kaikki hypot eivät ole niin uhkaavia, että pitäisi painaa heti kaasu pohjaan. Joskus riittää tosiaan se, että syö vaikka hedelmän välipalaksi, vaikka se ei ihan nopeinta hiilihydraattia olekaan. Tai jättää sen pillimehun hörppimättä, jos normaali ruoka on ihan hetken päästä valmistumassa.

Verensokeri ehtii ehkä käydä hetken hieman matalalla, mutta se ei haittaa. Lievistä ja lyhytkestoisista hypoista en enemmän haittaa diabeteslääkärin mielenterveydelle kuin diabeetikolle itselleen.

Mutta kun…

Kuulen jo nyt mielessäni muutamia vastaväitteitä ja tekosyitä sille, miksi tämä muka on huono idea:

”En halua, että diabetes pakottaa minut muuttamaan ruoka-aikaani satunnaisesti!”

Diabetes pakottaa joka tapauksessa tekemään jotain. Ei kukaan varsinaisesti halua pistää insuliinia tai mitata verensokeria. Ne nyt vain sattuvat olevaan hieman mukavampi vaihtoehto kuin kuoleminen. Oikean ruoan syöminen sokerin mässäämisen sijaan on ehkä parasta, mitä diabetes saa sinut tekemään.

”Onhan se nyt ongelma, jos hypo yllättää eikä ole mitään nopeaa hiilaria!”

Oikea ongelma on se, jos hypo yllättää. Aika monet diabeetikot mittaavat verensokeriaan aivan liian vähän. Se nyt vain sattuu olemaan puhdasta utopiaa, että nykyisillä insuliineilla verensokerin saisi pysymään helposti kurissa edes muutaman tunnin ilman korjausliikkeitä. Vain harvalla diabeetikolla insuliinien vaikutusprofiilit ja elämänrytmi loksahtavat niin hyvin kohdalleen, että tällaisia ongelmia ei tule.

Verensokerin riittävän tarkka seuraaminen on yksi omahoidon tärkeimmistä kulmakivistä. Jos haluaa pitää verensokerinsa kurissa ja mahdollisimman lähellä normaaleja viitearvoja, on tunnin välein mittaaminen hyvä nyrkkisääntö. Hienoa tietysti olisi se, jos kaikilla tyypin 1 diabeetikoilla olis mahdollisuus käyttää glukoosisensoria. Sen hyödyt ovat nimittäin valtavat.

”Ai pitäiskö mun nyt ottaa jotain kinkkukiusausta kouluun jota mä sit voin mussuttaa tunnilla?”

Ei tarkoitus tietenkään ole jokaista hyposyömistä korvata kokonaisella aterialla. Tietysti kannattaa käyttää aina tilanteeseen parhaiten sopivaa hypoevästä. Mutta ideana on se, että silloin kun sokerimehun tai karkin voi korvata jollain terveellisemmällä vaihtoehdolla, se kannattaa tehdä.

Pidä järki päässä mutta laiskuus loitolla

Jos verensokeri on syöksykierteessä ja taju tuntuu lähtevän, ei silloin tietenkään aleta voitelemaan ruisleipää, vaan avataan se jääkaapissa oleva kokispullo. Tai jos on auton ratissa ja huomaa verensokerin hiipivän alaspäin, on silloinkin karkki tai mehu paras vaihtoehto.

Mutta pikkuhypon korjaamiseen kotioloissa kannattaa käyttää jotain muuta kuin se ensimmäisenä käteen osuva karkkirasia. Todennäköisesti tarjolla on vaikka mitä, kunhan vaivautuu kävelemään keittiöön asti. Päivittäin olisi hyvä syödä vähintään puoli kiloa kasviksia, hedelmiä ja marjoja, ja hypon korjaaminen (tai mielellään tietysti ehkäisy) banaanilla auttaa kummasti tämän tavoitteen saavuttamisessa.

 

Kuva: Marco Verch / CC BY 2.0



Makeisveron poistuminen on hyvä asia

Makeisvero lakkautettiin Suomessa tämän vuoden alussa. Päätös on tyypin 1 diabeetikoiden näkökulmasta hyvä asia.

Makeis- tai sokeriveron tarpeellisuutta on perusteltu kansanterveyden edistämisellä: runsas sokerin (ja suolan & rasvan) käyttö on yhteydessä lihavuuteen ja sydän- ja verisuonisairauksiin, joten sen saatavutta on syytä säännöstellä.

Oletuksena tässä lienee se, että hinnannousu vähentäisi kulutusta enemmän tai vähemmän suorassa suhteessa.

Olen samaa siitä, että liiallista sokerin kulutusta olisi syytä välttää. Makeis- ja sokeriveroissa on kuitenkin pari epäkohtaa, eikä niitä pitäisi mielestäni edes yrittää saada sellaisinaan käyttöön.

Sokerivero vaikuttaisi hypoeväiden hintaan

Päällimmäisenä mieleeni nousee se, että verotuksella toivottu hinnannousu vaikuttaa myös diabeetikoiden tarvitsemien hypoeväiden hintaan.

Hypoeväitä eivät ole ainoastaan diabeetikoille markkinoidut siripirit ym. glukoosituotteet, vaan mitkä tahansa karkit ja limsat. Tavalliset makeiset ovat itse asiassa jopa halvempia mutta kuitenkin yhtä käyttökelpoisia.

Diabeetikot eivät osta hypoeväskarkkeja mässäilyn vuoksi vaan käytännön pakosta. Meillä ei ole hormonivalmistetta, joka auttaisi nostamaan verensokeria, ja siksi ainoa käytännön keino on syödä jotain sokeripitoista.

Kun tulee tarve saada verensokeria ylemmäs, on usein kiire. Mitkään ruisleivät tai muut hitaat hiilihydraatit eivät silloin ole paras vaihtoehto.

Sokeriveron kannattaminen ilman hypoevästarpeiden huomioimista heikentää ykköstyypin diabeetikoiden asemaa. Hypoeväät ovat jo nyt diabeetikoille ylimääräinen kuluerä. Emme kaipaa niistä yhtään kalliimpia.

Vaikka hinnat eivät merkittävästi nousisikaan – tai ei ole takeita, että veron poistuminen laskisi makeisten hintoja – on kyse ennen kaikkea ykköstyyppien huomioimisesta: tyypin 1 diabetes on sairautena vähemmistöä, eivätkä mattimeikäläiset tunne kovin hyvin sen piirteitä. Siksi on tärkeää pitää kiinni oikeuksistamme ja eduistamme sekä pitää meteliä, jos tilanne uhkaa kääntyä huonompaan suuntaan.

Diabetesliitto jätti tyypin 1 diabeetikot huomiotta

Myös Diabetesliitto on yrittänyt saada sokeria verolle. Kun kysyin toiminnanjohtaja Janne Juvakalta, miten ykköstyypin diabeetikoiden hypoevästarpeet on huomiotu. Vastaus oli tämä:

”Hypoeväitä emme ole tähän keskusteluun kytkeneet.”

Kritisoin tietysti tätä selkeää puutetta ja sanoin, että Diabetesliitto on nähtävästi jälleen kerran jättänyt ykköstyypit huomiotta. Tähän Juvakka vastasi seuraavasti:

”Se ei ole tietoista millään tavalla, on vain valittu tietty linja.”

Tämän tarkoitus oli ilmeisesti puolustella Diabetesliiton toimia, mutta mielestäni on jopa huolestuttavampaa, jos tyypin 1 diabeetikot eivät mahdu liiton jokaiseen päätöksentekoon.

Diabetesliiton perimmäinen tarkoitus on nimenomaan turvata diabeetikoiden huomioiminen yhteiskunnassa. Diabetesliitto myös edustaa – tai sen ainakin pitäisi edustaa – tasapuolisesti kaikkia diabetestyyppejä. Siksi on todella pöyristyttävää, että Diabeteslitto on tällä tavalla jättänyt osan jäsenistöstään huomiotta.

Kielletään ja rajoitetaan, kun muutakaan ei keksitä

Päivi Räsänen on kieltovaatimuksillaan noussut yleiseksi naurunaiheeksi internetissä. Toivoisin ettei Diabetesliitto lähtisi samalle linjalle.

Lain kautta tehtävät kiellot ja rajoitukset ovat vain merkki siitä, että muutosta ajava taho on voimaton, eikä saa haluamaansa muutosta aikaan ihmisissä vapaaehtoisesti.

Suomessa nähdään aika ajoin trendejä, jotka muuttavat ihmisten ruokailutottumuksia. Tunnettuja esimerkkejä tästä ovat karppaus ja kasvissyönti.

Kumpikaan näistä trendeistä ei ole perustunut siihen, että jokin hallinnollinen taho olisi kieltänyt tai rajoittanut hiilihydraattien tai lihatuotteiden saantia. Sen sijaan varsinkin vegaanisuus on näkynyt selkeästi sekä ruokakauppojen hyllyllä että ravintoloissa.

Onkohan sokerin kulutukseen yritetty vaikuttaa jollain vastaavalla tavalla? Ovatko sokerin verotusta kannattavat järjestöt esimerkiksi yrittäneet tutkia, mikä saa karppaus- ja vegeboomin kaltaiset ilmiöt vyörymään niin isosti? Vai onko suoraan valittu rajoituspolitiikka, kun mielikuvitus tai osaaminen ei riitä parempaan?

Sokerin käyttö on jo valmiiksi laskussa

Makeisvero otettiin Suomessa käyttöön vuonna 2011. Mutta ravitsemusterapeutti Reijo Laatikaisen blogikirjoituksen mukaan suomalaisten sokerin kulutus on ollut tasaisessa laskussa jo 90-luvulta lähtien. Vaikka tilastot näyttävät Laatikaisen mukaan, että makeisten käyttö on lisääntynyt, on muiden sokeripitoisten tuotteiden käyttö täytynyt vastaavasti vähentyä.

Tämän perusteella näyttäisi siis siltä, että veroperusteiselle saannin rajoitukselle ei edes ole mitään tarvetta; suunta on jo nyt oikea.

 

Kuva: Jason Meredith / CC BY 2.0



Hyviä hypoeväitä Lidlistä

Omat tämän hetken suosikkihypoevääni* löytyvät tällä hetkellä Lidlistä. Ne ovat Bliki-pastillit ja Freeway-limsat.

Tarkemmin sanottuna otan näitä mukaan joko reppuun tai taskuun. Kotioloissa kaapista löytyy ihan vaihtelun vuoksi muunlaiset hätävarat liian matalan verensokerin varalle.

* Tietysti niitä kannattaa käyttää jo … Lue koko juttu

Lue koko juttu



Vertailussa 10 erilaista hypoevästä

Hypoeväiksi on vaihtoehtoja vaikka kuinka. Osa niistä on hyviä ja toiset vähän parempia.

Puhtaasti hypoevään sisältämän sokerin imeytymisnopeutta katsomalla valinnanvaraa jää kovin vähän. Onneksi kuitenkaan jokainen hypo ei ole paniikkihypo, jolloin tarvitsisi saada mahdollisimman nopeaa sokeria; monesti kyse voi olla … Lue koko juttu

Lue koko juttu