Olen hiljattain ottanut käyttöön uuden mittarin omahoidossani. Kutsun sitä paremman nimen puutteessa hypohaitaksi.

Pyöreä vuosipäivä tuli ja meni, mutta hällä väliä; tässä tulee Sokeriseurannan 11-vuotissynttäripostaus. Mitä on reilun vuosikymmenen aikana tapahtunut, vai onko mitään?

Eilen alkanut Sokeriseuranta-verkkopalvelun huoltokatko päättyi viime yönä puolenyön aikoihin, ja järjestelmä on jälleen käytössä.

Kerroin aikaisemmassa postauksessani viikko sitten, että Sokeriseuranta-verkkopalvelu siirtyy uudelle palvelimelle “jo aivan lähipäivinä”, josta aiheutuu käyttökatko.

Siirrän Sokeriseuranta-verkkopalvelun uudelle palvelimelle. Tästä aiheutuu ehkä muutaman tunnin käyttökatko, jolloin palvelua ei pysty käyttämään.

Kun sanotaan, että verensokerin hallinta on joskus yhtä kaaosta, ollaan aika lähellä totuutta.

Uusimmassa Diabetes-lehdessä (6/2019) oli artikkeli lasten glukoositasojen etäseurannasta. Teksti muistutteli, että vaikka vanhemmat kokevat oman olonsa turvalliseksi nähdessään reaaliajassa lapsensa sokeriarvot, myös lapsi itse ansaitsee rauhaa ja yksityisyyttä.

Vuonna 2014 kirjoittamani kirja 25 vinkkiä verensokerin hallintaan on saatavilla nyt myös nettiselaimella luettavana versiona. Tähän astihan se on ollut jaossa vain pdf-muodossa.

Tämä postaus on hämmentävä sekoitus yleistä pohdintaa insuliinin imeytymisongelmista ja selostusta omista kokemuksistani.

Olen käyttänyt glukoosisensoria jo monta vuotta. Se on helpottanut diabeteksen omahoitoa ehkä selkeämmin kuin mikään muu yksittäinen hoitoväline. Sensorin käyrää katsomalla olen oppinut tulkitsemaan verensokerin liikkeitä tavalla, joka sormenpäämittauksien varassa ollessa oli mahdotonta tai vähintäänkin järjettömän vaikeaa. Mutta silti välillä on tilanteita, joissa sensori jättää sopivat hoitopäätökset arvailun varaan.

Aloin muutama vuosi sitten olla aika aktiivinen monessa erilaisessa diabetestoiminnassa. Sen lisäksi että kirjoitin tätä blogia ja kehitin Sokeriseuranta-verkkopalvelua, seurasin aktiivisesti Facebookin diabetesryhmiä, olin mukana Deeblogi-yhteisössä, tein artikkeleita Diabetes-lehteen ja harrastin yhdistystoimintaa – tulipahan siinä jopa perustettua yksi uusi diabetesyhdistyskin.

Kävin puhumassa TAMKin ensimmäisen vuoden kätilöopiskelijoille diabeteksesta viime keskiviikkona. Luentotilaisuus oli Kokemustoimintaverkoston järjestämä, ja lisäksi puhumassa oli viisi muuta henkilöä kertomassa eri pitkäaikaissairauksista.

Viime keskiviikkona alkoi vuosittainen ATTD-konferenssi Berliinissä. Tänään lauantaina päättyvässä tapahtumassa on mm. käyty läpi diabeteksen hoidon teknologisia uutuuksia. Tästä tulikin mieleeni eräs asia, jota olen havainnoinut erityisesti viimeisen parin vuoden aikana, kun olen kirjoittanut Diabetes-lehden tekniikkapalstaa:

Vaikka miellän itseni tekniikasta kiinnostuneeksi henkilöksi, en ole erityisen kiinnostunut rakentelemaan keinohaimaa itselleni. Syynä tähän on se, että keinohaimatarvikkeiden hankkiminen on hankalaa; insuliinipumppua, sensoreita ja sensoritarvikkeita ei tuosta vain saa haettua kaupan hyllyltä, varsinkin kun ihan mikä tahansa markkinoilla olevista ei kelpaa.

Kaikkihan me pidämme sensoreiden antureita pidempään kuin ne on suunniteltu pidettäväksi, eikö niin?

Pistitkö vahingossa perusinsuliiniannoksesi kahdesti? Älä panikoi. Tilanne ei ole niin vakava kuin luulet.

Saatat syyttää verensokerisi noususta omaa osaamattomuuttasi ja sitä, että et osaa laskea hiilihydraatteja oikein. Mutta saatat olla itsesi ruoskimisessa pahasti hakoteillä.

Diabetes-lehden numerossa 1/2018 oli kirjoittamani juttu etävastaanotoissa. Tässä postauksessa on Gary Scheinerin haastattelu, joka ei lopulta päätynyt lehteen asti.

Miten itse olen vienyt omahoitoani parempaan suuntaan?

Diabeteksen omahoidon onnistumisen avain on omien hoitorutiinien päivittäminen parempaan suuntaan jatkuvalla syötöllä.

Olen kirjoittanut Diabetes-lehden tekniikkapalstaa vuoden 2017 alusta lähtien. Tässä postauksessa selostan, miten tuon palstan tekstit jalostuvat ajatuksista valmiiksi painotuotteeksi.

Olen viime aikoina harjoitellut videoiden tekemistä. Siksi blogikirjoituksiakaan ei ole ilmestynyt hetkeen. Kirjoittaminen kyllä sujuu minulta jo rutiinilla, mutta videoiden kanssa olen vielä täysi tumpelo. Siksi niiden tekemiseen menee nyt aluksi aika paljon aikaa, ja tuon ajan olen lainannut blogitekstien kirjoittelusta.

Olisi helppo olla katkera siitä, että diabeteshoitajakseni osui ammattitaidoton surkimus silloin, kun olisin eniten apua kaivannut. Mutta näin vuosia jälkeenpäin on helppo todeta, että paremmin ei olisi voinut käydä.

Pikainsuliinin hitaus on sekä sen haitta että mukavuustekijä. "Täydellinen" pikainsuliini tekisi diabeetikon elämän kurjaksi.

Oriola kertoi ongelmista lääketoimitusten kanssa 4.9.2017. Mukana oli myös insuliineja. Se sai minut pohtimaan, että aina ei insuliinivaraton täydentäminen ole täysin diabeetikosta itsestään kiinni. Kokosin tähän postaukseen muutaman vinkin, joiden avulla insuliinin loppumisen vahingossa voi parhaiten välttää.

Uusi Fiasp-insuliini toimii paremmin kuin edeltäjänsä NovoRapid. Ero on pienempi kuin markkinointihype antaa ymmärtää, mutta silti tervetullut ja hyvä uudistus.

Lääkärilehti uutisoi tänään hienoista tuloksista lasten ja nuorten diabeteksen hoidossa: ruotsalaisen Swe­diabkids IQ -kou­lu­tus­mallin käyttöönoton jälkeen oli espoolaisen Jorvin sairaalan potilaiden keskimääräinen hoitotasapaino tippunut kansainvälisille tavoitetasoille. Myös hyvässä hoitotasapainossa olevien diabeetikoiden määrä oli lisääntynyt.

Diabeetikko voi syödä mitä vaan, kunhan pistää insuliinia on ehkä tökeröimmin yksinkertaistettu lause, jonka diabetespiireissä kuulee. Samalla se on eniten väärinymmärretty lause, valitettavasti.

Kun diabeetikot jakavat nettikeskusteluissa kuvia sensorikäyristään, postaavat he yleensä koko edellisen vuorokauden tiedot näyttävän käppyrän. Usein samat tyypit myös harmittelevat, että ”kylläpäs taas on ollut vuoristorataa koko päivä”.

Diabetesliitto on ollut huolissaan tai ehkä jopa ihmeissään tyypin 1 diabeetikoiden laiskasta hoitotasapainon kehittymisestä. Näin kerrotaan Diabetesliiton asiantuntijaryhmän raportissa (2014):

Tšekkiläinen tutkimus kertoo, että tyypin 1 diabeetikoille on enemmän hyötyä glukoosisensorista kuin insuliinipumpusta. Tutkimus on julkaistu viime vuonna, ja sen ovat tehneet joukko tutkijoita prahalaisesta Kaarlen yliopistosta.

Minulla on paha tapa korjata korkeaa verensokeria vähän liiankin aggressiivisesti. Hyvää siinä on se, että korkeat lukemat tulevat tosiaan nopeasti alas, kun insuliinia on käytetty ylenpalttisesti. Huonoa on se, että verensokerin lasku ei pysähdy itsestään, vaikka sopiva taso on jo saavutettu. Sen sijaan se jatkaa kaavamaisesti työtään koko neljän tunnin vaikutuksen ajan.

Pirkan Pyöräily on taas tältä vuodelta takana. Ajoin vaihteeksi lyhyen matkan, vain noin 130 kilometriä. Mutta koska viime aikoina pyörätreenit ovat jääneet normaalia vähemmälle, oli sekin jo raskas urakka.

Tämä teksti on alunperin julkaistu Deeblogissa 9.6.2016

Liika sokeri on pahasta, sanoo ravitsemussuositus sekä myös terve järki. Mutta ykköstyypin diabeetikko ajautuu helposti syömään jotain makeaa: kun verensokeri laskee (tai on laskemassa), pitää se saada äkkiä takaisin ylös.

Sokeriseuranta-verkkopalvelussa on huoltokatko torstaina 4.5.2017 klo 17-19 Suomen aikaa. Tänä aikana palvelin jolla Sokeriseuranta majailee päivitetään.

Amerikkalainen psykologi Martin Seligman teki vuonna 1967 kokeen, jossa koirille annettiin sähköiskuja. Siitä saadut havainnot voivat ehkä selittää osaltaan sen, miksi ykköstyypin diabeetikoita vaivaa niin usein hoitomotivaation puute.

Yleisötapahtumat ovat aina verensokerin kannalta mielenkiintoisia ja haastavia. Tämä on kertomus yhden päivän verensokeri- ja insuliinisäädöistäni vuoden 2016 WordCamp Helsinki -tapahtuman aikana.

Olet varmasti kokenut tämän:

Jonain päivänä verensokeri on koholla, eikä meinaa tulla alas vaikka kuinka pistäisi insuliinia. Toisena päivänä taas pienikin bolus vetää sokerit hetkessä hypolukemiin.

Diabeteslääkärit peräänkuuluttavat usein diabeetikon vastuuta omasta hoidostaan. Mutta missä on lääkäreiden vastuu? Miksi diabeteslääkärit saavat esimerkiksi päättää diabeetikon hoitovälineistä, mutta eivät joudu kantamaan seurauksia, jos hoitulokset jäävät heikoiksi ja lisäsairauksia ilmaantuu?

Kaikista ärsyttävin asia diabeteksen hoidossa on se, että asioita joutuu usein tekemään tarkasti kellon mukaan. Ei ehkä yhtä pakottavasti kuin joskus muinaisella 80-luvulla, mutta kuitenkin.

Diabeteshoitaja valittaa, että maallikot tunkevat heidän tontilleen. Oikea ongelma on kuitenkin siinä, että hoitajien viestintätaidot ovat ruosteessa.

Makeisvero poistui Suomesta vuoden 2017 alussa. Hyvä niin, koska se syrji tyypin 1 diabeetikoita.

Omat tämän hetken suosikkihypoevääni* löytyvät tällä hetkellä Lidlistä. Ne ovat Bliki-pastillit ja Freeway-limsat.

"Labiili diabetes" on aivan liian helppo ja törkyisän huono (teko)syy sille, miksi diabeetikko ei muka voisi hoitotasapainoaan parantaa.

Verkkojulkaisu Diatribe kertoi viime viikolla kahdesta uudesta Dexcomin sensorista, joita voidaan odottaa markkinoille lähivuosina.

Tämä juttu on julkaistu alunperin Deeblogissa 8.11.2015.

Uusimmassa Diabetes-lehdessä (5/2016) oli aukeaman mittainen kokoelma lukijoiden hypokokemuksia. Kerron nyt omasta hypostani, joka sattui reilusti yli kymmenen vuotta sitten, mutta joka on erityisen hyvin jäänyt mieleen.

Okei, myönnän nyt hieman ratsastavani otsikolla. Tesla on siis amerikkalainen sähköautomerkki. Mutta tähän heittoon liittyy mielenkiintoinen ajatus autoilun tulevaisuudesta, joka toivottavasti vaikuttaa myös diabeetikoihin.

Joskus diabeteksen tuoma kiusa elämään on niin pieni, että se ärsyttää sitäkin enemmän. Vähän kuin paperihaava sormessa; sitä tuskin huomaa päällepäin, mutta se kirvelee niin perkeleesti.

Kävin kertomassa omista kokemuksistani diabeetikkona lähihoitajaopiskelijoilla. Tässä saamani palaute luennostani.

Tällä videolla esittelen ja käyn läpi Animas Vibe -insuliinipumpun toiminnot ja valikot päällisin puolin. 

Aikaisemmassa kirjoituksessani kerroin, miten FreeStyle Libre -sensori toimi reiteen asennettuna. Nyt testipenkkiin pääsi Dexcom G4.

Diabetesliiton tiedote uuden ykköstyyppien toimikunnan perustamisesta summasi kokouksen asiat hyvin. Yksi sanojen asettelu tässä tiedotteessa jäi kuitekin minua häiritsemään. Siinä puhuttiin diabetesrekisteristä näin:

Jokainen diabeetikko vääntää päivät pääksytysten mielessään ongenkoukkuja. Siis kysymyksiä. Miten verensokeri tänään käyttäytyy? Miten eilinen vaikuttaa tähän päivää? Miten tämä päivä vaikuttaa huomiseen? Onko tänään insuliiherkkä päivä vai pyrkiikö verensokeri tänään herkästi ylöspäin? Niitä vain kertyy kertymistään, eikä asialle voi mitään.

Tein pienen testin, ja asensin Freestyle Libre -sensorin reiteen. Normaalistihan se pitäisi asentaa käsivarteen. Käsivarsi on myös ainoa valmistaja Abbottin suosittelema ja hyväksymä paikka.

Diabetesliiton nettisivuilla on lista sekä korkean että matalan verensokerin oireista. Valitettavasti läpyskät ovat melkeinpä yhtä tyhjän kanssa. Monet tuntemukset kun voivat esiintyä molemmilla verensokerin ääripäillä. Kaiken lisäksi oireet voivat johtua jostain arkisestakin asiasta, eivätkä liity millään tavalla verensokeriin tai diabtekseen.

1. Maksa erittää jatkuvasti glukoosia verenkiertoon. Se ei siis ole vain hypoglykemian aiheuttama paniikkireaktio. Toki oikein paha hypo saa maksan sokerihanat ihan reilusti auki. Mutta on siis aivan normaalia, että maksa osallistuu jatkuvasti verensokerin säätelyyn.

Tamperelainen lääkäriopiskelija Sakari Mustalahti ei ole vielä edes valmistunut, mutta hän on jo nyt yksi suosikkilääkäreistäni.

Pharmanovan tuotespesialisti Heidi Paananen otti yhteyttä kesäkuussa. Hän ehdotti, että ottaisin testikäyttöön yrityksen maahantuoman insuliinipumpun.

Sadepäivä. Pisaroiden ropistessa ikkunaan on mainiosti aikaa pyöritellä päässä kaikenlaisia ajatuksia. Tässä niistä muutama.

Jos en korjaa verensokeriani nopeasti, kärsin hyperglykemian aiheuttamasta väsymyksestä. Jos korjaan verensokerini liian nopeasti, joudun kärsimään tryptofaanin aiheuttamasta väsymyksestä. Sanoisin että aika paska asetelma.

Olet siis liittynyt sokerivammaisten kerhoon. Tervetuloa, ikävä nähdä sinutkin täällä! Osanotot ja voivottelut jätän kuitenkin tähän, sillä niitä kuulet varmasti ihan riittävästi muiltakin. Sen sijaan haluaisin jakaa kanssasi muutaman vinkin, jotka olen itseäni viisaammilta oppinut.

Nightscout on glukoosisensoriin ja internet-teknologioihin perustuva tee-se-itse-projekti, jonka avulla diabeetikkolasten vanhemmat voivat tarkkailla jälkikasvunsa sokeriarvoja etänä.

Katso videolta kuinka näppärästi FreeStyle Libre -sensori napsahtaa käsivarteen.

Sain maaliskuussa käyttööni uuden FreeStyle Libre -verensokeriskannerin. Jaa mikä ihmeen skanneri? Noh, se oikeastaan kuvaa Libren käyttöä aika hyvin. Se ei ole verensokerimittari mutta ei oikein täysverinen sensorikaan.

Talouselämä-lehti julkaisi 2.5. artikkelin, jossa arveltiiin tekoälyn syrjättävän ennen pitkää ihmisen monessa työtehtävässä. Yhtenä kohtana leikkauslistalla olisivat mm. lääkärien tekemät diagnoosit:

Sattuipa eräänä toukokuisena perjantaina:

Biosimilaari-insuliini – tai biosimilaarilääke yleensäkin – tarkoittaa yksinkertaisesti sanottuna alkuperäisen lääkkeen kopiovalmistetta.

Kun etsit syitä käsittämättömiin sokereiden sekoiluihin, saatat etsiä niitä aivan väärästä paikasta. Punainen silli yrittää kampittaa sinutkin, jotta et löytäisi todellista ongelmien aiheuttajaa.

Tämä juttu on julkaistu alunperin Deeblogissa 31.3.2015.

Kuulostaako tutulta: verensokeri nousee, nousee ja nousee vaikka kuinka paljon koittaisit pistää tai bolustaa insuliinia sen korjaamiseksi?

Kirjoitin tietotekniikkalehti Skrolliin jutun diabetesteknologiasta viime vuoden lopulla. Juttu julkaistiin painetun Skrolli-lehden numerossa 2015.4, ja nyt se on luettavissa myös netissä.

Jos me diabeetikot voisimme keskittyä vain verensokerin hallintaan, olisi se suhteellisen helppoa.

Kävin viime viikonloppuna päiväreissulla Tallinnassa. Löysin sieltä glukoosisensorin kanssa käyttämääni Mefix-kiinnitysteippiä halvalla.

Katso kauas hoitotasapainosi tulevaisuuteen. Mitä näet?

Tämä juttu on julkaistu alunperin Deeblogissa 28.2.2015.

Se vie aikaa, katkaisee keskittymisen (ihan riippumatta siitä mitä on tekemässä), on ärsyttävää näpertelyä hoitovälineiden kanssa ja muutenkin aivan älyttömän vaikeaa. Jokainen diabeetikko tietää, että diabeteksen omahoito on ylimääräinen riesa elämässä. Miksi ihmeessä siis edes pitäisi pitää huolta verensokerista? Eikö olisi helpompaa antaa sen huidella missä sattuu? Onko omahoidon onnistumisella oikeastaan mitään väliä?

– Sus siunatkoon! Kaksikymmentäviisi liuskaa päivässä! kauhisteli diabeteshoitaja Pirjo Kuja. – Kuinka usein te oikein verensokerianne mittaatte?

Hypoeväiksi on vaihtoehtoja vaikka kuinka. Osa niistä on hyviä ja toiset vähän parempia.

Osa diabeteslääkäreistä ja -hoitajista tuntuu pelkäävän kuollakseen sitä, että diabeetikon hoitotasapaino on ”liian hyvä”. Siis sellainen, että HbA1c alkaa lähennellä terveen ihmisen viitearvoja. Silloin alkaa herkästi sadella määräyksiä verensokerin keskimääräisen tason hilaamisesta ylemmäs.

1. Aamunkoittoilmiö

Verensokerimittarivalmistaja Abbott on julkaissut erikoisen uutuuden verensokerimittareiden markkinoille: Freestyle Libre. Laitetta ei ole vielä saatavilla Suomessa, joten tietoni pohjautuvat tässä vaiheessa Abbottin omiin tiedotteisiin ja ulkomaisiin artikkeleihin.

Tee pieni aivopähkinä: laske päässäsi 17 x 16.

Olen ryhtynyt tarjoamaan asiantuntijapalveluitani insuliinihoitoisille diabeetikoille - tyytyväisyystakuulla! Klikkaa postaus auki ja lue tarkemmin mistä on kyse.

Katselin pitkästä aikaa yhtä suosikkielokuvistani, Taru sormusten herrasta -trilogiaa. Tarkemmin sanottuna sen ensimmäistä osaa Sormuksen ritarit.

Katso video suoraan YouTubessa:

Jos tuttavapiirissäsi on joku, jolle haluaisit opettaa milllaista tyypin 1 diabeteksen hoito on, kerro heille alla oleva juttu. Se toivon mukaan havainnollistaa asiaa niillekin, joille ei ole minkäänlaista tietoa diabeteksesta.

Eilisessä postauksessani irvailin Animas Vibe -insuliinipumpun käytettävyysongelmasta: yhdysboluksen antamiseen annosoppaan avulla tarvittiin huimat 16 työvaihetta ja 33 napinpainallusta!

Miten Animas Vibe -insuliinipumpulla annetaan yhdysbolus eli jatkettu bolus?

Tein Android-laitteille kännysovelluksen, jonka avulla verensokerimittarin tiedot saa ladattua suoraan mittarista Sokeriseuranta-verkkopalveluun.

Painajaismainen tilanne: verensokeri nousee nousemistaan, vaikka olet piikittänyt tai pumpannut insuliinia jo vaikka kuinka paljon. Mikä on pielessä? Mikä avuksi? Tein viiden kohdan tarkistuslistan tällaisten tilanteiden varalle.

OmniPod on insuliinipumppu. Mutta ei mikä tahansa tavallinen insuliinipumppu.

Insinöörismies Mäkinen saapui diabeteslääkärin vastaanotolle vuosiarvailuihin.

Joskus tulee tarve saada pikainsuliini vaikuttamaan tavallista nopeammin.

Myönnän ihan avoimesti olleeni hyvin ennakkoluuloinen insuliinipumpun käyttöä kohtaan. Nyt pari kuukautta jatkunut pumppukokeiluni on paljastanut, että olen ollut väärässä.

Sokeriseuranta-verkkopalvelu päivittyi syyskuun alussa.

Diabetes-lehden numerossa 4/2014 oli juttu hypoglykemioista. Rohkaisevin osuus sisältyi jo artikkelin alkukappaleisiin:

Yhdysvaltalainen diabetesjärjestö ADA pani kesäkuussa 2004 työryhmän pohtimaan, miten hypoglykemia (eli liian matala verensokeritaso) pitäisi oikeastaan määritellä ja miten se tulisi raportoida tieteellisissä tutkimuksissa. Työryhmän pohdinnat julkaistiin Diabetes Care -lehdessä toukokuussa 2005.

Suomessa normaalin verensokerin alarajaksi määritellään yleensä tasan 4 mmol/l. Vastaavasti yläraja on tasan 6 mmol/l. Syödessä on täysin normaalia, että arvot nousevat vähän ylemmäs, mutta eivät silloinkaan yli 7,5 – 8 mmol/l:n.

Sokeriseuranta-verkkopalvelu päivittyi eilen 27.7.

”Diabeteksen hoito on ihan helppoa. Lasket vain hiilihydraattimäärän aterioistasi ja pistät insuliinia sen mukaan. Siinä se. ”

Viikko sitten lauantaina (27.6.) ajettiin Tahko MTB -maastopyöräkisa. Kisakuntoa ei kuitenkaan tänä vuonna oikein ollut. Siitä huolimatta Tahkon legendaarinen reitti oli vaativuudestaan ja tällä kertaa myös kuraisuudestaan huolimatta – tai juurikin sen ansiosta –  taas hieno kokemus.

Sokeriseuranta-verkkopalvelu päivittyi tänään. Uusi versio ei tuo uusia ominaisuuksia, vaan korjaa muutaman bugin ja lisää palvelun ylläpitoon diagnostiikkatyökaluja.

Tein mielenkiintoisen havainnon.

”Ajattelun ammattilainen” Lauri Järvilehto kirjoitti huhtikuun alussa siitä, miten asenne ja harjoittelu muokaavat polkua alkuasetelman ja lopputuloksen välillä.

Viime perjantaina olin perustamassa uutta valtakunnallista tyypin 1 diabeetikoille suunnattua yhdistystä. Se sai nimekseen Diabetesseura Plasma. Yhdistyksen perustamissuunnitelmista olinkin blogannut jo aikaisemmin.

Eilen illalla havahduin ajatukseen:

Odotatko jatkuvasti sitä päivää, että diabeteksesi saataisiin parannettua? Tai että hoitovälineet tekisivät kaiken työn puolestasi automaattisesti?

Aamuyön tunteina ja herätessa käynnistyy sokerivammaisen kropassa hormonien kilpajuoksu. Kortisoli, glukagoni, adrenaliini ja kasvuhormoni alkavat puskea verensokeria ylöspäin. Puhutaan aamunkoittoilmiöstä ja ns. get-up-ilmiöstä, jolle ei taida vielä olla virallista suomennosta.

Rohkenen väittää, että ruisleipä on diabeetikolle huonoa ruokaa. Lähinnä siksi, että sen hiilihydraattien imeytymisnopeus tuntuu olevan aina joko liian nopea tai liian hidas.

Tunnettu bisnesguru Seth Godin kirjoitti eilisessä blogipostauksessaan satunnaisuudesta. Välillä tapahtuu sattumalta hyviä asioita ja välillä huonoja.

Verensokerisensoreille – tai siis niiden antureille* – luvataan yleensä noin viikon käyttöaika. Minä pidin omaani viimeksi kuukauden. Tarkkuus hieman heikkeni loppua kohti, mutta muuten sensori toimi yliajallakin oikein hyvin.

Yksittäistä verensokerimittausta ei pitäisi ajatella arvosanana, joka sellaisenaan määrittelee diabeetikon taidot. Ei pidä myöskään ajatella, että tietty määrä hyviä mittaustuloksia päivässä takaa hyvän hoitotasapainon, tai että huonoista tuloksista seuraa sakkokierroksia kuten ampumahiihdossa.

Uusimman (1/2015) Diabetes-lehden pääkirjoituksessa Tarja Sampo pohtii diabetekseen ja diabeetikoihin liittyviä kieliasuja.

Urho Kaleva Kekkonen oli suorasanainen, politiikassa jämerä ja urheilijanakin kunnostautunut. Siksipä Tampereella sijaitseva terveysliikunnan tutkimuskeskus UKK-instituutti on nimetty maamme kahdeksannen presidentin mukaan.

(Video palaverista postauksen lopussa)

Julkaisin väsäilemästäni Sokeriseuranta-verensokeripäiväkirjasta uuden version muutama päivä sitten. Myös viime vuoden puolella tein joitakin parannuksia, joista en kuitenkaan erikseen ole kirjoitellut.

Yksi elämä -hanke* avasi tammikuussa diabeetikoiden kirjoittamia juttuja julkaisevan Deeblogin. Mukana on ykkös- ja kakkostyypin diabeetikoita sekä diabeetikkolasten vanhempia. Yhteensä deebloggareita on tällä hetkellä 14, ja minäkin olen yksi heistä.

1. Käytä laadukasta ja tilanteeseen sopivaa mittaria

Aloitin tämän vuoden matkustamalla. Tie kulki ensin Tallinnaan, sitten Tukholmaan ja lopuksi Bremeniin.

Suomessa jokainen saa rääkätä ruumistaan päihteillä, huonoilla elämäntavoilla ja typerillä tempuilla niin paljon kuin sielu sietää. Toisaalta ketään rappiolle ajautunutta ei hylätä, vaan yhteiskunta huolehtii siitä, että ihmisillä on ainakin jonkinlainen sosiaaliturva.

Olen monesti maininnut olevani sitä mieltä, että ykköstyypin diabeetikoiden hoidonohjauksessa olisi paljon parantamisen varaa.

Verensokerin hallinta on kuin rakettitiede. Pohjimmiltaan se on helkutin yksinkertaista: jos verensokeri on liian matala, se pitää nostaa vähän ylemmäs syömällä hiilihydraatteja. Jos verensokeri on liian korkea, sitä pitää laskea insuliinilla, liikunnalla tai molempia yhdistämällä.

Lokakuussa sain Tampereen diabetesvastaanoton kautta elämäni ensimmäisen sensorointijakson. Se tehtiin Medtronic Guardianilla. Marraskuussa Dexcomin maahantuoja NordicInfu Caren Juha Kuutti antoi käyttööni G4-järjestelmän. Kahdesta saamastani anturista toinen on käytössä parhaillaan.

1. Et tiedä, missä arvoissa verensokerin kuuluisi olla

Oletko koskaan perustellut heikkoa hobistasi sillä, että diabeteksesi on ns. labiili? Ehkä ei kannattaisi. Mitään biologista todistetta labiiliudesta ei nimittäin ole. Se on vain samankaltainen lume kuin esimerkiksi keskipakoisvoima.

Jogurtit ja viilit menevät usein sekaisin, kun puhutaan Diabetesliiton ja diabetesyhdistysten jäsenasioista. Monet nimittäin kokevat kuuluvansa ensisijaisesti liittoon ja vasta sitten omaan yhdistykseensä, vaikka asia on oikeasti toisin päin.

Vaakasuora verensokeriviiva on yleensä hyvä asia. Paitsi silloin, kun tasaisuutta ei odottaisi. Se saattaa olla merkki siitä, että sonta on leviämässä tuulettimeen. Näin kävi viimeksi eilen.

Lukuisista päivittäisistä mittauksista huolimatta verensokerini pääsee nousemaan tai laskemaan käytännössä päivittäin enemmän kuin haluaisin.

Perustin ensimmäisen yritykseni 2,5 vuotta sitten ja diabetesta olen sairastanut lähes 15 vuotta. Diabeetikkona elämisessä ja itsensä työllistämisessä yksityisyrittäjänä on yllättävän paljon yhtäläisyyksiä.

Kirjoitin kevään ja alkukesän aikana kirjan verensokerin hallinnasta. Se on nyt saatavana ilmaiseksi sähköisessä muodossa.

Jokainen haluaa olla aina oikeassa. Siksi on esimerkiksi mukavampi kuulla myönteistä palautetta kuin kovaa kritiikkiä.

Joitakin viikkoja sitten mieleeni jäi erään diabeetikon lausahdus. Se kuului suunnilleen näin:

Konservatiivinen lääkäri tai diabeteshoitaja varoittaa mittaamasta liian usein. Muuten voi kuulemma käydä niin, että diabeetikko tekee tarpeettoman verensokerin korjauksen.

Kohtauspaikalla on taas viime aikoina kuhissut. Joskus tuntuu siltä, että lähtipä keskustelu mistä aiheesta tahansa, se päätyy lopulta väittelyyn vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta.

Yhdysvaltalainen nettiyhteisö TuDiabetes haastatteli viime yönä Suomen aikaa diabeteskouluttaja Gary Scheineria.

Olen kirjoittamassa kirjaa teemalla ”Näin minä hoitaisin diabetestani, jos olisin tilanteessa X.” Nyt tarvisin muutaman avuliaan kohtalotoverin kommentoimaan sen sisältöä.

Näin minä pistäisin, mittaisin ja söisin, jos olisin lähdössä kävelylle, hölkkäämään tai vaikkapa pyöräilemään.

Olen tekemässä päivityksiä Sokeriseuranta-verkkopalveluun. Tärkein niistä on tuki mobiilisovelluksille.

Ylen Aamusydämellä-ohjelma haastatteli 9.2. kahta diabeetikkoa. Molemmille tauti oli aiheuttanut jo lisävaivoja: Päivi Lundeniukselle oli tehty munuaisen- ja haimansiirto ja Kauko Tamssilta oli amputoitu jalka.

Suosikkibisneskirjailijani Jari Parantainen kirjoittaa blogissaan ja tuoreessa kirjassaan osuvasti ennakkoluuloista:

Meille on tautimme aikojen alusta opetettu, että vain ravinnon hiilihydraatit nostavat verensokeria. Kuitenkin moni on ihmetellyt nousuvoittoista verensokerikäyrää, vaikka lautasella olisi ollut vain kalaa ja kasviksia.

Gary Scheinerin kirjoittama Think like a pancreas on mahtava teos. Löysin niteen sattumalta muutama viikko sitten, kun kuljin niska kenossa kirjaston käytävillä. Erikoinen nimi kiinnitti heti huomioni.

Löysin Ollis Leppäsen kirjoittamasta Liiketoimintasuunnitelma roskakoriin-bisnesopuksesta mainion pätkän tekstiä, jossa hän motivoi uusia yrittäjiä jatkamaan tarpomista valitsemillaan teillä pienistä (ja joskus vähän isommistakin) vastoinkäymisistä huolimatta.

Ajelin taas pitkästä aikaa rullilla. Se tarkoittaa eräänlaista kuntopyöräilyä käyttäen oikeaa fillaria ja ns. tekniikkarullia. Rullilla ajo kehittää ajotekniikkaa ja tasapainoa ja on mainio talviharjoittelumuoto maantiepyöräilijöille.

Viime torstaina toin esille yllättävän syyn, miksi tavallista tuhdimman aterian syöminen saattaa kostautua odottamattomana verensokerin nousuna. Nyt käsittelen toista vastaavaa ilmiötä, joka kiusaa varmasti monia diabeetikoita.

Nykyaikaiseen verensokerimittariin voi lisätä verta mittauksen aikana, jos ensimmäinen tippa ei riitäkään. Nykyaikainen verensokerimittari aloittaa mittaamisen jo pienestäkin pisarasta. Nykyaikainen verensokerimittari hoitaa hommansa viidessä sekunnissa.

Tuhdin aterian jälkeen verensokeri tuntuu kohoavan ihmeellisen helposti. Siis myös silloin, kun lautasella ei ole ollut kovinkaan suurta hiilihydraattilastia. Sokerimittarin lukemat kohoavat kuin teekkarin promillet perjantai-iltana. Silloin on täysi työ taiteilla lisäbolusten kanssa, jotta tilanne pysyisi edes joten kuten hallussa.

Kirjastosta löytyi mielenkiintoisen näköinen kirja: Think like a pancreas. Sen on kirjoittanut yhdysvaltalainen diabeteskouluttaja Gary Scheiner. Gary on itsekin tyypin 1 diabeetikko.

Meillä sokerivammaisilla on joskus outo tapa kaataa vastuu terveydestämme lääkärin niskaan. Aika ajoin joku tautiinsa turhautunut tulee nettipalstoille avautumaan tähän tapaan:

Kohujulkkis Johanna Tukiaisen diabeetikko-sisko Julia Tukiainen kuoli 17.12.

Kävin kaupassa ruokaostoksilla. Jääkaappi kaikui jo tyhjyyttään, ja jotain apetta piti saada varastoon.

Diabetes-lehden päätoimittaja Tarja Sampo on huolissaan Diabetesliiton viestinnästä. Tuoreimman lehden (joulukuu 2013) pääkirjoituksessa hän yrittää pohtia, miten liitto tavoittaisi ihmiset nykyistä paremmin.

Olen tässä loppuvuoden aikana yrittänyt etsiä erilaisia diabetesaiheisia tuotteita. En hoitovälineitä, vaan kaikenlaista oheissälää kuten paitoja ja muista asusteita. Tulokset ovat olleet laihoja. 

Viime kesänä turisin tovereiden kanssa pyöräilystä ja pyöräkisoista. Keskustelu kääntyi henkilökohtaisiin tavoitteisiin. Monella se saattoi olla esimerkiksi kymmenen parhaan joukossa oleminen tai yleensäkin maaliin pääseminen kunnialla.

Monet diabeetikot pitävät Levemiriä parempana perusinsuliinina kuin esimerkiksi Lantusta. Sen vaikutusprofiili ja kaksi erillistä pistoskertaa tuntuvat vastaavan paremmin päivittäistä tarvetta.

Huomasin hiljattain, että osoitteeseen mika@sokeriseuranta.fi lähetetyt postit eivät tulleet perille. Vika ei suinkaan ole ollut lähettäjässä, vaan minun tekemässäni virheessä. Tekninen probleema siis. Kaiken lisäksi olen viljellyt tuota osoitetta useampaan paikkaan ja kehoittanut ottamaan yhteyttä sitä kautta.

Päivärytmini on kiero kuin poliitikko. Elän siis oikeastaan ihan normaalia yrittäjän arkea: illat venyvät usein pitkiksi, ennen kuin sänky kutsuu. Aamulla sitten uni maittaakin lähelle puolta päivää.

Tuore verikoe näytti taas mukavia lukemia. HbA1c oli 5,3 % eli 34 mmol/mol. Tämä vastaa 5,9 mmol/l keskimääräistä verensokeritasoa*. Voin siis hyvällä omallatunnolla onnitella itseäni hienosta suorituksesta.

Joitakin viikkoja sitten muuan Tytti purki pahaa oloaan internetissä. Hänen päivänsä oli mennyt pilalle sitkeästi korkealla pysyneen verensokerin takia.

Kolmas syy: mittaaminen opettaa tekemään oikeita päätöksiä

Toinen syy: tieto rauhoittaa mieltä

Toukokuussa kerroin Sokeriseuranta™-harrasteluprojektistani. Olin siis näpytellyt netin täytteeksi uuden verkkopalvelun verensokerin seurantaa varten, koska mikään tarjolla olleista vaihtoehdoista ei miellyttänyt silmää.

Kesän aikana oli kiireistä, ja Sokeriseuranta™ jäi vähemmälle huomiolle. Mutta kun Reiska kyseli pari viikkoa sitten projektin etenemisestä, otin itseäni niskasta kiinni ja laitoin palvelun käyttökuntoon. 

Vaikka teinkin verkkopalvelun alunperin lähinnä itselleni, tuntui se kiinnostavan myös muita. No mutta sehän on hienoa! Miksipä en sitten samantien avaisi sitä kaikkien käyttöön.

Tässä se nyt sitten on: www.sokeriseuranta.fi

Kirjautumissivulla on linkki, jonka kautta saa luotua käyttäjätunnuksen. Siihen riittää sähköpostiosoitteen syöttäminen ja salasanan keksiminen. Sen kummempia henkilötietoja palvelu ei kysele.

Sokeriseuranta™ on luonteeltaan yksinkertainen. Tein siihen vain oleellisimmat toiminnot: verensokerilukemien, hiilihydraattimäärien ja (bolus)insuliiniannosten kirjauksen. Tällä tavoin sain käyttöliittymästä siistin ja selkeän.

Teen toki lisäominaisuuksia sitä mukaa, kun tarvetta ilmenee. Ensimmäisenä listalla on perusinsuliiniannosten kirjaus. 

Kiinnostuitko Sokeriseurannasta? Käy kokeilemassa ja kerro miltä se vaikutti. Otan mielelläni vastaan kaikenlaista palautetta. Näpyttele kommenttisi vaikkapa tämän postauksen alle tai sähköpostilla osoitteeseen mika@sokeriseuranta.fi.

Ensimmäinen syy: verensokeria on helpompi hallita, kun mittaa usein.

Maaliskuisessa blogipostauksessani pohdin, onko insuliinikynän neuloja ja turvallista käyttää monta kertaa. Suositusten mukaanhan neulat tulisi vaihtaa joka pistoskerralla.

Otin hiljattain osaa Joupiska XCM -maastopyöräkilpailuun Seinäjoella. Koska kuntoni on suurinpaan osaan kanssakilpailijoita verrattuna melko vaatimaton, enkä varsinaisella kisamenestyksellä pääse henkseleitäni paukuttelemaan, keskityn tässä ”kisaraportissa” kertomaan asioita verensokerin hallinnan näkökulmasta.

Maratoncupin osakilpailuissa ajettava matka on non 60 kilometriä. Teknisesti reitti näissä kisoissa on yleensä melko helppo – haaste ei siis tule niinkään vaikeasta maastosta, vaan pitkästä matkasta.

Viime kesänä innostuin osallistumaan maastopyöräkilpailuihin. Kipinä sai alkunsa siitä, kun seuratoveri Ari kalasteli seuran sähköpostilistan kautta lisää osallistujia maratoncupin* Nivalan osakilpailuun.

Diabeteslääkäri Atte Vadén pohdiskeli toukokuun lopulla, voisiko vähemmällä työllä saavuttaa parempia hoitotuloksia. Hänen mielestään ahneella saattaa olla paskainen loppu tasaisia verensokeriarvoja metsästäessä.

Liikunnan ja diabeteksen yhteensovittaminen kuulostaa hoito-ohjeita lukemalla helpolta. Runsaiden usein– yleensä– ja tyypillisesti-sanojen saattamina saa helposti sellaisen kuvan, että homma on helppoa kuin lasten palapelin kokoaminen.

Diabeteksen hoito on kuin talo. Parhaimmillaan se on äärimmäisen taidokas työnäyte, jossa pieninkin yksityiskohta on huomioitu ja joka kestää vuodesta toiseen maailman myrskyt ja myllerrykset. Heikoimmillaan se on vain kulissi tai risumaja, jonka heiveröinenkin tuuli riittää kaatamaan.

Sokeriseuranta™-verkkopalvelu, josta aikaisemmin postasin lyhyen esittelyn, on ollut testikäytössäni nyt pari viikkoa. Samalla olen tehnyt pieniä parannuksia ja korjauksia sitä mukaa kuin tarvetta on ilmennyt.

Kynillä annosteltavat perusinsuliinit pistetään kerran tai kahdesti päivässä säännöllisiin väliajoin, koska niiden ilmoitettu vaikutusaika insuliinityypistä riippuen on noin 12 tai 24 tuntia. Varsinaisen vaikutusajan lisäksi niillä tuntuisi olevan myös parin vuorokauden mittainen ”häntä”: insuliinin vaikutus tuntuu vielä pitkään teoreettisen vaikutusajan jälkeenkin.

Lansettilaitteeni hajosi vain muutaman viikon käytön jälkeen. Aika heikko suoritus verrattuna edeltäjäänsä, joka ehti olla käytössä kymmenisen vuotta ennen halkeamistaan. 

Olipa kerran neljä kaverusta, jotka asuivat sokkelossa. Nuusku ja Vippe olivat aistiensa ja vaistojensa varassa toimivia hiiriä. Hemmi ja Hoksu olivat pikkuihmisiä, joiden ajatukset täyttyivät tunteista ja uskomuksista.

Verensokerimittari on diabeetikolle välttämätön apuväline. Se on kuin GPS-paikannin, joka kertoo sijainnin sokerikartalla. Ilman sitä sokerivammaisen elämä olisi harhailua.

Eräs syy hyvään sokeritasapainooni on se, että korjaan kaikenlaiset epänormaalit arvot viivyttelemättä. En siis esimerkiksi jätä korkean verensokerin korjausta odottamaan seuraavaa ateriaa tai toivo sen laskevan ajan myötä itsekseen, vaan puutun asiaan heti.

Mutta varsinkin korkean verensokerin korjaaminen nopeasti on usein vaikeaa. Jotta verensokeri laskisi takaisin normaalilukemiin esimerkiksi tunnin sisällä ”korjaussarjan” ottamisesta, pitää pikainsuliinia pistää tarkoituksella laskennallisesti tarvittavaa määrää enemmän. Verensokerin alentamisen lisäksi pikainsuliinia voi tarvita myös maksan glukoosintuotannon jarruttamiseksi.

Keskellä yötä herääminen saattaa olla merkki hypoglykemiasta. Unenpöppörössä huteraa oloa ei välttämättä huomaa, eivätkä kaikki heräämiset tietenkään johdu matalalle laskeneesta verensokerista, joten tilanne on helppo kuitata kylkeä kääntämällä.

Tämän vuoden pyöräilykauteni alkoi reilusti viimevuotista aikaisemmin. Nuorten Diabetesyhdistykselle kirjoittamassani tekstissä arvelin pääseväni pyörän selkään joskus huhtikuun aikana, mutta jutun julkaisupäivään mennessä olinkin ehtinyt ajaa jo noin 250 kilometriä.

Nuorten Diabetesyhdistyksen Miika Rautiainen pyysi minua tekemään vieraskirjoituksen heidän blogiinsa. No sehän sopi mainiosti. Pohdimme hetken yhdessä sopivaa aihetta, ja päädyin kirjoittamaan pienen muistelman viime vuoden pyöräilykaudestani.

Kun viime kesänä näin Mendorin Discreet-verensokerimittarin erään diabeetikkokaverini hyppysissä, päädyin hyvin pian ostamaan omani. Olin jo jonkun aikaa kantanut tavallista mittaria taskussani ja mittaillut sillä missä ikinä liikuinkin. Halusin kuitenkin kätevämmän ratkaisun, sillä tavanomainen mittaripussi on taskussa yhtä siro kuin muinainen Mobira Cityman.

Golf-taituri Tiger Woodsin kerrotaan harjoitelleen bunkkerista selviytymistä polkemalla palloja hiekkaan ja lyöden niitä takaisin nurmikolle tuosta tuskallisen hankalasta asetelmasta. Tällainen harjoittelu on kohdennettua harjoittelua. Koko väylän pelaamisen sijaan Woods valitsi yhden pelitilanteen ja hioi taitojaan siinä.

Verensokerin lähteminen lapasesta harmittaa aina. Pitkään jatkunut vuoristorata tai katonrajassa keikkunut verensokeri suututtaa, masentaa ja stressaa. Joskus voi tuntua siltä, että mistään ei tule mitään.

Verensokerimittauksissa käytettävät lansetit ja insuliinikynien neulat on suunniteltu kertakäyttöisiksi. Kuitenkaan läheskään kaikki diabeetikot eivät vaihda niitä jokaista käyttökertaa varten. Samaa neulaa käytetään tyypillisesti ainakin yhden päivän ajan, ja yksi lansetti saattaa kestää käytössä parhaimmillaan useita kuukausia.

Joskus viime vuoden loppupuolella aamumittaukseni alkoivat äkillisesti näyttää korkeita lukemia. Lähes joka päivä verensokeri oli herätessäni yli 10 mmol/l. Aikasemmin tyypillinen mittaus samaan aikaan oli ollut 4-5 mmol/l.

Mitä yhteistä on kielten opiskelulla ja verensokerin mittaamisella? Molempien avulla opitaan ymmärtämään sanomaa, joka ilman harjoittelua olisi kuulijalle vain täyttä siansaksaa. Kielitaito vieraalla maalla helpottaa arkea kummasti.

Tietoteknisissä keskusteluissa tehdään toisinaan autovertauksia. Ne ovat usein hieman kömpelöitä, mutta yleensä myös aika hauskoja. Sovelsin tätä nörttien argumentaatiovälinettä diabetesasioihin. Minkälaista olisikaan autoilu, jos siihen soveltaisi samoja ohjeita kuin diabeteksen hoitoon?

Toisin kuin yleisesti luullaan, glukoosin siirtyminen verestä soluihin ei vaadi insuliinin apua, vaan insuliini lähinnä tehostaa siirtymistä. Insuliinin tärkeämpi rooli maksan glukoosintuotannon rajoittajana huomattiin jo 1970-luvun lopulla.

Diabetesliiton Kohtauspaikka-forumilla käy keskustelu verensokerimittausten tuloksista. Toisinaan kiljutaan riemusta, kun mittari näyttää kerta toisensa jälkeen mallikkaita lukemia. Joskus taas hämmästellään huuli pyöreänä korkeita lukemia. Erilaisia yllätystilanteita yritetään ymmärtää yhteisön tuen avulla. Ei siis mikään ihme, että viestiketju on yksi Kohtauspaikan suosituimmista.

Viime kesänä opin kantapään kautta, miksi verensokerimittarin lukemaan ei kannata luottaa sokeasti. Maalaisjärki on hyvä pitää matkassa, eikä verensokerin tuplavarmistuskaan ole koskaan pahitteeksi. Muuten voi käydä köpelösti. Tässä tekstissä kerron, kuinka itse hölmöilin viime helluntaina.

Yllättääkö aterianjälkeinen korkea verensokeri turhan usein? Lasket hiilihydraatit tarkasti ja annostelet ateriainsuliinin mielestäsi täysin oikein, mutta kaksi tuntia syömisen jälkeen mittari näyttää päätähuimaavan korkeita lukemia. Käykö joskus myös täysin päinvastaisesti? Kaiken pitäisi olla kunnossa, mutta tärinähypo pääsee iskemään kuin salama kirkkaalta taivaalta.

Insuliinihoidon perusajatus on kaunis: perusinsuliiniannos pitää huolen elimistön jatkuvasta insuliinintarpeesta aterioiden välillä, ja ateriainsuliini kompensoi ruoan verensokeria nostavan vaikutuksen ruokailun ja hiilihydraattien imeytymisen aikana. Näin se periaatteessa menee, mutta miten on käytännön laita?

Aina kun käyn diabeteslääkärin vastaanotolla, saan katsella lääkärin hämmästynyttä ja joskus jopa kauhistunutta katsetta hänen nähdessään HbA1c-arvoni. Se on kuulemma epänormaalin alhainen. Jopa vaarallisen alhainen. Aika kummaa. Terveen ihmisen HbA1c-viitearvo on nimittäin 4-6 %. Edellisen labrakäyntini tulos 5,6 % osuu oikein nätisti tuohon haarukkaan.

Sokerivammaisen päiväkirja on juttusarja, jossa kerron käytännön esimerkkejä diabeetikon arkisista haasteista omien kokemuksieni kautta. Ensimmäisessä osassa pohdin yllättävän aamuhypon syitä.

Lääkäreiden mielestä diabetes on maailman helppohoitoisin tauti*. Riittää, kun laskee aterioiden hiilihydraattimäärät, ja loppu sujuu kuin itsestään. Siis yhteenlaskua, jonka pikkulapsikin osaa! Mikä siinä muka voisi mennä pieleen?

Ei se ole sinun syysi, jos hoitotasapainosi on kaikkea muuta kuin hyvä. Todennäköisesti olet vain noudattanut luokattoman huonoja hoito-ohjeita diagnosoinnistasi lähtien. Koskaan ei kuitenkaan ole liian myöhäistä korjata kurssia. Kyllä vanhakin koira uusia temppuja oppii, kun sitkeästi harjoittelee.

Diabeteksen hoito on Suomessa pahasti retuperällä. Lisäsairaudet uhkaavat ja niistä aiheutuvat hoitokustannukset syövät yhteiskunnan budjettiin ison loven. Tilastojen valossa diabeetikon tulevaisuus näyttää synkältä. Näin ei kuitenkaan tarvisi olla, kunhan hoitomenetelmiin saataisiin edes joku tolkku. Laatukriteerit tuntuvat olevan pahasti hukassa.