Mika Haulo
Monday 24.07.2017

Sensori saa kaikki verensokerin vaihtelut näyttämään vuoristoradalta

Kun diabeetikot jakavat nettikeskusteluissa kuvia sensorikäyristään, postaavat he yleensä koko edellisen vuorokauden tiedot näyttävän käppyrän. Usein samat tyypit myös harmittelevat, että ”kylläpäs taas on ollut vuoristorataa koko päivä”.

Mutta asia sattuu olemaan niin, että lähes kaikki verensokerin liikkeet näyttävät vuoristoradalta, kun niitä tarkastelee 24 tunnin käyrällä.

Otin omasta sensoristani muutaman kuvan, joiden avulla havainnollistan, kuinka suuri vaikutus perspektiivillä on verensokerin liikkeiden tulkintaan:

Kuva 1: Kolmen tunnin käyrä; verensokerin nousu näkyy maltillisena tasankona.

Kuva 2: Koko vuorokauden käyrä, verensokerin nousu näkyy jyrkkänä ”seinänä”.

Yllä olevat kuvat on otettu samasta tilanteessa, jossa verensokerini on lähtenyt illalla nousuun. Se miltä nousu visuaalisesti näyttää, riippuu siitä, mitä versiota sensorin käyrästä katsoo.

Ensimmäisessa kuvassa on Dexcom G5 -sensorin oletusnäkymä, eli kolmen tunnin käyrä. Siitä näkee selvästi, kuinka verensokeri on lähtenyt nousuun puoli seitsemän aikoihin illalla. Vajaa tunti myöhemmin se on kohonnut korkeimpaan lukemaan. Nousun jälkeen verensokeri on tasoittunut noin 9 millimoolin tuntumaan. Verensokerin nousu on siis aika maltillinen ja loiva.

Toinen kuva on täsmälleen samasta tilanteesta, mutta olen vaihtanut sensorin näyttämään käyrää edellisen 24 tunnin ajalta. Nyt tuo samainen verensokerin nousu näyttää jyrkältä. Vaikka verensokerini ei missään vaiheessa noussut yli 10 millimoolin, käppyrän muoto luo heti mielikuvan vuoristosta ja tolkuttomasta verensokerin vaihtelusta. Jos verensokerini olisi noussut vaikkapa 12 millimooliin asti, olisi tämä mielikuva vieläkin voimakkaampi.

Katsotaan vielä toinen kuvapari. Tällä kertaa verensokerin laskusta:

Kuva 3: Tunnin käyrä ja voimakas verensokerin lasku

Kuva 4: Vuorokauden käyrä ja verensokerin voimakas lasku.

Kuvat ovat taas samasta tilanteesta. Kuva 3 on yhden tunnin käyrästä, kuva 4 vuorokauden käyrästä. Nyt perspektiivi hämää toiseen suuntaan: tunnin käppyrässä verensokerin lasku ei näytä pahalta, mutta on todellisuudessa jyrkkä kuin mikä. Tuplanuolet alaspäin toki kertovat samaa.

Kuvan 4 käyrästä näkyy hyvin, kuinka verensokerin lasku näyttää lähes vapaapudotukselta. Lähes sama jyrkkyys näkyy myös 12, 6 ja 3 tunnin käyristä (joista ei nyt tässä ole kuitenkaan kuvaa). Näiden käyrien katsominen kiinnittää siis heti huomion ja takaraivossa alkaa kaikua ”menepäs syömään”.

Näistä kuvaesimerkeistä käy ilmi, kuinka verensokerikäppyröissä ääripäät ovat usein huonoimmat vaihtoehdot. Ne joko jyrkentävät tai loiventavat nousuja ja laskuja liikaa. Silloin käyrän avulla ei saa kunnollista visuaalista vihjettä verensokerin liikkeistä päivittäisessä käytössä.

Mistä johtuu, että sensorin käyrät ovat niin erilaisia?

Kyse on lopulta ihan vain matematiikasta. Ja myös vähän korvien välistä.

Kun vaihdat sensorin skaalaa, piirtyy näytön x-akselille tietoja joko vähän pidemmältä tai lyhyemmältä aikaväliltä. Sen sijaan y-akselin skaala ei vaihdu. Esimerkiksi Dexcomin sensoreissa minimi- ja maksimiarvot ovat aina 0 – 22 mmol/l riippumatta siitä, miltä ajalta verensokeridataa näytetään.

Jyrkkyyshän tarkoittaa sitä, että kun mennään sivusuunnassa jokin matka, noustaan ylöspäin siihen nähden paljon. Jos mäki nousee sadan metrin matkalla sata metriä, on se pirun jyrkkä. Jos mäki nousee sadan metrin matkalla vain metrin, ei sitä voi juuri mäeksi sanoa.

Joten kun sensorin näytöllä x-akselia tiivistetään, täytyy laitteen piirtää sama verensokerin muutos lukemasta A lukemaan B sivusuunnassa lyhyempään tilaan. Toisin sanoen käyrä jyrkkenee.

Sensorien näytöt ovat yleensä niin pieniä, että jos niillä tarkastelee yli kuuden tunnin käyriä, lähes kaikki verensokerin muutokset näyttävät jyrkiltä.

Kun kaikki käyrän nousut ja laskut näyttävät vuorilta, ja olemme tottuneet tarkoittamaan vuoristolla liian suurta verensokerin vaihtelua, on helppo ajatella, että koko päivä on mennyt päin persettä. Siis vaikka oikeasti kyse olisi vain silmänlumeesta.

Sensoria käyttäessä on tärkeää oppia tulkisemaan niiden käyriä oikein.