Jokaisella diabeetikolla tulisi olla Tesla

Okei, myönnän nyt hieman ratsastavani otsikolla. Tesla on siis amerikkalainen sähköautomerkki. Mutta tähän heittoon liittyy mielenkiintoinen ajatus autoilun tulevaisuudesta, joka toivottavasti vaikuttaa myös diabeetikoihin.

Luin juuri tuoreimman Diabetes-lehden (5/2016) juttua hypoglykemioista. Aihe on ajaton ja siksi toistuukin aika ajoin sekä Diabetes-lehdessä että muissa diabetesaiheisissa julkaisuissa.

Kun puhutaan matalan verensokerin haitoista, nousee esille aina autoilu: jos diabeetikon verensokeri laskee ajaessa, voi koordinaatio- ja reaktiokyky heikentyä ja liikenneonnettomuuden vaara sen myötä kasvaa. Vakava ja tajunnan vielä hypo on tietysti erityisen vaarallinen.

Tesla on ollut otsikoissa esimerkiksi siksi, että se on yksi ensimmäisistä autoista, joka ainakin periaatteessa osaa ajaa itse itseään.

Kyse ei ole pelkästä vakionopeudensäätimestä. Auto tosiaan osaa liikkua teillä gps-navigaation ja muiden antureiden ja tutkien avulla. Se osaa ottaa huomioon myös muun liikenteen.

Tietysti lain mukaan kuski on edelleen itse vastuussa ajosta, ja kädet täytyisi pitää ratissa. Virallisesta Tesla ei myöskään ole itseohjautuva auto, vaan sisältää edistyksellisiä kuljettajaa avustavia järjestelmiä.

On kuitenkin aika selvää, mihin suuntaan autoilu on menossa. Tulevaisuudessa koneet avustavat kuskeja entistä enemmän. Voi jopa olla, että ihmiskuskit korvataan lopulta kokonaan.

Autopilotti ei ole koskaan kännissä. Sitä ei haittaa pimeys, sankka lumipyry, vastaantulevien autojen valot ja se jopa ”näkee” rakennusten kulmien taakse erilaisten antureiden ja tutkien avulla. Automaattiohjaus, teknologia ja keinoäly pystyvät tekemään asioita, joihin ihmisen aistit tai reaktionopeus eivät riitä.

Tulevaisuudessa itseohjautuvilla autoilla on hyvät saumat parantaa liikenneturvallisuutta, koska ne voivat estää monia inhimillisistä virheistä johtuvat vaaratilanteet.

Automaattiohjaus on valppaana, vaikka kuski nukahtaisi rattiin. Se tunnistaa jo kaukaa ja myös pimeästä, jos tiellä on esteitä. Automaattiohjattu auto ei suistu ojaan, jos kuski saa sairaskohtauksen.

Huomasitte varmaan, mitä ajan takaa.

Diabeetikoiden ajo-oikeudessa saattaa olla rajoituksia, jos on syytä pelätä, että verensokerin vaihtelut vaarantavat liikenneturvallisuuden. Tulevaisuudessa nämä pelot ja rajoitukset ovat tarpeettomia, kun autopilotti hyppää ohjaksiin, jos kuskin toimintakyky mistä tahansa syystä heikkenee.

 

Kuva: mompl. Käytetty Creative Commons -lisenssillä.

Jaa tämä teksti
Share on Facebook0Tweet about this on TwitterShare on LinkedIn6Share on Google+1Pin on Pinterest0Email this to someone

Kommentit tähän postaukseen

  1. Riitta

    ”kun autopilotti hyppää ohjaksiin” lienee kirjallinen ilmaisukeino :), näen ajatuksenasi lähinnä sen, ettei d1-tyypin tarvitsisi, sen kummemmin kuin muidenkaan, tehdä juuri mitään siirtyäkseen paikasta toiseen. Kunhan nyt istuisi kyytiin.
    Jos ykkösen pitäisi valita, koska antaa ajamisen robotille, hän melko todennäköisesti arvioisi väärin.

  2. Riitta

    Ai niin, mutta jos oletetaankin, että järjestelmä huolehtii tästä kaikesta, eli vastuu valinnasta ei olekaan ihmisellä. Onko se koneellakaan?

    1. Mika Haulo

      Juuri näin. Tekniikka seuraa auton kulkua jatkuvasti ja osaa ottaa ohjat automaattisesti jos vaara uhkaa. Käsittääkseni jo nyt noissa autoissa on hätäjarrutustoiminto, eli ne osaavat hiljentää vauhtia jos edellä ajavan perä tai vaikka seinä lähestyy liian lujaa vauhtia.

  3. Matti

    Mielestäni puhuttaessa hypoista liikenneriskinä, helposti maalaillaan piruja seinille. Itse yli 60 vuotta ykkösdiabetesta sairastaneena ja 50 v. autoilleena ei matalista sokereista ole kertaakaan aiheutunut vaaratilannetta.

    1. Mika Haulo

      Kovin yksilöllistähän se on, kuinka voimakkaasti madaltuva verensokeri toimintakykyyn vaikuttaa. Mutta juu, lähinnä ne tajunnan vievät hypot taitavat olla konkreettiset vaaranpaikat.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*