Aikaisemmassa kirjoituksessani kerroin, miten FreeStyle Libre -sensori toimi reiteen asennettuna. Nyt testipenkkiin pääsi Dexcom G4.

Kummassakaan sensorissa reisi ei ole suositeltu tai virallisesti hyväksytty paikka; Libressä se on käsivarren takaosa, Dexcomissa vatsan seutu (tai lapsilla myös pakarat).

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että epäviralliset paikat olisivat automaattisesti huonoja. Valmistajat eivät vain itse ole testanneet sensorin toimivuutta niissä. Käyttämällä epävirallista paikkaa vastuu sensorin tarkkuudesta ja luotettavuudesta siirtyy täysin käyttäjälle itselleen.

Tämä postaus perustuu omiin kokemukseen yhden Dexcom-sensorin käytön ajalta.

Lienee myös syytä huomauttaa, että käytän Dexcomin antureita aina 2 – 4 viikkoa kerrallaan. Yhden anturin virallinen käyttöikä on 7 päivää. Dexcom, sen edustajat tai maahantuojat eivät suosittele tai hyväksy tällaista temppua.

Ei kukaan minua tietenkään linnaan ole viemässä tällaisen luovan väärinkäytön takia, mikään takuu tai lupaus ei vain ulotu anturin jatkokäyttöön. Jos anturi irtoaa tai sensori näyttää höpöhöpölukemia, en voi syyttää siitä Dexcomia.

Mutta varsinkin sensorinsa itse kustantavat tekevät tätä kustannussyistä valmistajan vastusteluista huolimatta. Käytännössä on nimittäin huomattu, että yleensä anturi toimii oikein hyvin ainakin kaksi viikkoa.

dexcom-g4-reidessa

Dexcom-anturi reiteen kiinnitettynä. Päällä on lisäteippi, joka pitää anturin hyvin paikallaan.

Asettaminen

Anturin asettaminen reiteen ei juurikaan poikkea siitä, että sen asettaisin vatsan alueelle. Asetinlaite on hyvinkin helppokäyttöinen, kun voi käyttää asettamisessa molempia käsiä.

Itse tunsin tavanomaista kovemman piston, mutta kyse voi olla vain siitä, että neula sattumalta osui lähelle hermoa.

Kiinnipysyminen

Etureiden pinta on tasainen ja laaja, ja anturin teippaukset pitivät hyvin. Ensimmäisen viikon jälkeen teipit olivat alkaneet repsottaa vain vähän reunoista. Suunnilleen saman verran ne alkavat repsottaa asennuspaikasta riippumatta.

Toisella ja kolmannella käyttöviikolla Dexcomin anturit vaativat käytännössä aina lisäteippejä. Tässä suhteessa reisi on osoittautunut selkeästi parhaaksi paikaksi. Reiden iho pysyy kohtuullisen tasaisena riippumatta siitä, missä asennossa istuu, seisoo tai makaa. Esimerkiksi vatsassa iho poimuilee huomattavasti enemmän.

Reiteen on myös helppo laittaa lisäteippi. Käsivarteen sama temppu on yhdellä kädellä melkoista kikkailua.

Estetiikka ja käyttömukavuus

Etureiden yläosassa anturi jää kätevästi housujen, boksereiden, shortsien tai uikkareiden alle piiloon oikeastaan aina. Ainakaan farkuista tai hieman löysistä housuista kohouma ei käytännössä näy ulkopuolelle.

Jälkeenpäin ajatellen olisi kuitenkin pitänyt asettaa anturi hieman sivuun. Nyt se osui ikävästi juuri taskun kohdalle, ja oli joskus taskussa olevien tavaraoiden tiellä tai tavarat painoivat anturia ilkeästi.

Reiden iho ei alkanut kutiamaan läheskään niin herkästi kuin käsivarren.

Tarkkuus ja luotettavuus

Dexcom on antanut minulla tyypillisesti hyvinkin tarkkoja lukemia, jotka useimmiten poikkeavat sormenpäämittauksesta vain 0,5 – 1 mmol.

Reidessä tarkkuus oli edelleen hyvä, mutta olin havaitsevivani hieman enemmän poikkeamia kuin normaalisti. Toisaalta yhden anturin perusteella on vaikea sanoa mitään varmaa. Asia varmistuisi vasta useamman anturin kokeilun jälkeen.

Lopputulos

Dexcom-anturi reidessä oli positiivinen yllätys. Toiminta ei ehkä ollut viimeisen päälle yhtä tarkkaa kuin käsivarressa, mutta riittävän tarkkaa joka tapauksessa. Anturin paikkoja on hyvä kierrättää ja antaa vanhojen paikkojen ihon parantua kunnolla. Tästä lähtien alan todennäköisesti käyttää antureita sekä käsivarsissa että reisissä säännöllissi paikkaa vaihtaen.