Sattuipa eräänä toukokuisena perjantaina:

Olin viettämässä aurinkoista iltaa kaupungilla. Ihmettelin illan mittaan, kun insuliinin teho tuntui heikentyneen. Vaikutti vinksallaan olevalta kanyyliltä.

Mukanani ei ollut varakanyyliä, joten en voinut sitä kaupungilla samantien vaihtaa. Insuliinikynät toki olin mukaani ottanut siltä varalta, että pumppusysteemi pettäisi lopullisesti.

Tulin kotiin. Laitoin uuden kanyylin kiinni. Repäisin vanhan kanyylin pois. Sitten alkoi veri lentää.

Maha veressä, käsi veressä, paperituppo veressä, housut veressä, lakana veressä, lattia veressä, jopa kanyylilaatikko veressä. Ilmeisesti vanha kanyyli oli asetusvaiheessa jotenkin sopivasti osunut verisuoneen, ja kun nyppäsin sen irti, aukesi pato samantien.

Noh, se ei ollut edes ällöttävä sotku. Aikasemmin päivällä lokki oli paskonut päälleni.